Uskoa etsimässä

Usko on osa elämää. Se myös herättää kysymyksiä. Se myös kestää tarkastelun. Tällä sivulla on koottu blogikirjoituksia uskosta.

Perusasioita käsittelee Uskoa etsimässä -kirjoitus. Hyvä esityksen uskon "ympäristöstä" saa Virran vietävänä -kirjoituksesta.

Jumala sitä ja tätä. Tältä voi välillä tuntua. Perinteisen jumalakäsityksen alkeet löytyvät esiteltynä Jumala-kirjoituksessa.

Pravoslavie.ru

Onko uskova ihminen ulkoavaruudesta? Monen mielestä tältä vaikuttaa. Usko ja sen löytäminen on kiistatta murros. Ihminen ei kuitenkaan muutu yli- tai ali-ihmiseksi sen myötä. Hän on se sama ihminen kuin ennen, mutta silti jotenkin uusi. Ei sentään silti ulkoavaruudesta.

Uskova ulkoavaruudesta -kirjoitus pohtii esimerkkien avulla tätä. Usko sen sijaan on yllättävän elämänmakuinen, ihan alusta alkaen. Tähän uskon puoleen voi tutustua Elämänmakuinen usko -kirjoituksessa.

Ehkäpä nobelkirjailija Aleksandr Solženitsynin (k. 2008) elämästä saa ajateltavaa. Sielu ja piikkilankaa -kirjoitus lähestyy kysymystä uskosta. Eräs ortodoksipiispa pohti näin:
Ihmiset sanovat usein: 'Tuohan on mielenkiintoista, puhukaamme siitä, tutkikaamme sitä ajatuksena.' Mutta itse asiassa he eivät sen johdosta tee mitään. Jumalan kohtaaminen merkitsee menemistä tiikerin luolaan. Emme kohtaa siellä kissanpoikaa vaan tiikerin... Siihen on astuttava sisälle eikä vain etsiä tietoa.
©Krasnal Bansky
Eräs fyysikko tuli uskoon. No, kuten tavallista, hänet kutsuttiin viranomaisten eteen ja aloitettiin, kuten sanotaan, hänen "yksilöllinen muokkauksensa". On helppoa "muokata yksilöllisesti" kouluakäymätön, mutta lukeneen kanssa on vaikeampaa. Häneltä kysyttiin: "Sanopa meille, kuinka sinä, sivistynyt ihminen, olet tullut uskoon?" "No jaa, ateistisen kirjallisuuden avulla", sanoi tiedemies. "Jos sitä ei olisi ollut, en ehkä koskaan olisi ajatellut Jumalaa. Olisin vain askaroinut kokeitteni parissa, mutta tämä kirjallisuus antoi minulle sysäyksen. Aloin ajatella ja miettiä..."
Lainaus on Olemme kaikki materialisteja... -kirjoituksesta.

Kaikkein vaikeinta maailmassa on puhua kaikkein yksinkertaisimmasta ja tärkeimmästä. Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) piti elämänsä aikana lukuisia puheita radion välityksellä Neuvostoliitossa oleville ihmisille. Puheissaan hän yritti pohtia elämää, uskoa ja ihmisen arvokkuutta yksinkertaisella ja asiaan menevällä tavalla.

Luulen monen saavan paljon ajateltavaa Schmemannin radiopuheista uskosta. Osaan niihin voi tutustua Alexander Schmemann - Uskosta ja epäuskosta -kirjoituksessa.
"En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko... Minun Herrani ja Jumalani!" (Joh. 20:25, 28)
Epäusko ja epäilys on ihmisen osa. Apostoli Tuomas kutsutaan usein epäileväksi Tuomaaksi. Häntä on käsitelty Epäuskoisella uskolla ja uskovalla epäuskolla -kirjoituksessa. En usko -kirjoitus pohtii lyhyesti aihetta.

Uskon "älyyllistä ilmastoa" on moni pohtinut. Nykyihminen ja Jumala -kirjoitus pohtii tätä kardinaali Joseph Ratzingerin (s. 1927) avulla. Eränlainen jatkokirjoitus tälle on Ratzinger Bundestagissa -kirjoitus. Toki myös Mihin uskomme perustuu? -kirjoitus.

Hauskoja ja opettavaisia kertomuksia on paljon. Luonnehdinta hauska ei aina ole ihan sopiva, mutta ehkä se edes jotenkin sopii alla oleviin kokoelmiin. Kertomuksiin voi tutustua Hauskoja kertomuksia -kirjoituksessa, Hauskoja kertomuksia 2 -kirjoituksessa, Hauskoja kertomuksia 3 -kirjoituksessa ja Hauskoja kertomuksia 4 -kirjoituksessa.
Papistoa murhattiin erityisellä julmuudella. Heitä haudattiin elävältä, heidän päälleensä kaadettiin pakkasilmalla kylmää vettä, kunnes jäätyivät, heitettiin kiehuvaan veteen, ristiinnaulittiin, ruoskittiin hengiltä ja paloiteltiin kirveellä. Useita kidutettiin ennen kuolemaansa tai murhattiin yhdessä perheittensä kanssa tai heidän silmiensä alla. Kirkkoja ja luostareita tuhottiin ja ryöstettiin, ja ikoneita häväistiin ja poltettiin.
Kärsimys ja kuolema uskon tähden ei ole vain mennyttä. Tavalla tai toisella totuuden, oikean ja hyvän valitsemisella on "hintansa". Tämä koskee myös nykyaikaa.

Neuvosto-koululainen ilmiantaa pääsiäisenä kirkossa käyneet
©Pravmir.ru

Harva se päivä vaikkapa joutuu lukemaan jonkun kristinuskoa halventavan kirjoituksen. Ehkä on muodikasta sivaltaa uskoa ja kristittyjä. Yritys on ainakin kova. Näissä kahdessa blogikirjoituksessa tätä aihetta pohdittu - Viisastelijoiden pikkunokkeluuksia -kirjoituksessa ja Vailla syytä, vailla päämäärää -kirjoituksessa.

Nykyajan pyhien elämät ovat myös esimerkkinä. Itse suosittelisin vaikkapa tutustumista Olut, tupakka ja pyhyys -kirjoitukseen, Vanki 38890 -kirjoitukseen tai Valkoisen ruusun uusmarttyyri -kirjoitukseen. Mielenkiintoinen on Patriarkan pyhäinjäännökset - tarua ihmeellisempää -kirjoitus. Myös Arkielämän pyhät -kirjoitus hyvä.

Päätän Uskoa etsimässä -esittelysivun Uskova ulkoavaruudesta -kirjoituksessa löytyvän Andrei Kurajevin (s. 1963) omaelämänkerralliseen kertomukseen.
Käännekohta minulle tapahtui sanattoman kohtaamisen seurauksena Troitse-Sergijevin luostarissa. Se tapahtui joskus vuoden 1982 alussa. Olin sattumalta luostarissa ateismin opiskelijana ja Komsomol-aktivistina. Tehtäväni oli saattaa turistiryhmä unkarilaisia opiskelijoita. 
En muista mitään jumalanpalveluksista. En myöskään ollut kiinnostunut arkkitehtuurista tai historiasta. Tullessamme ulos Kolminaisuuden kirkosta tapahtui ihme. Edessäni kulki nuori mies toisesta ryhmästä. Yhtäkkiä hän kääntyi ympäri. Olimme kasvokkain. Hän ei kuitenkaan katsonut minua, vaan ikoneita kirkossa. Hän teki ristinmerkin, koska oli menossa ulos kirkosta. Minä sattumalta seisoin hänen ja kirkon ikonien välissä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni näin uskovan silmät näin läheltä. Niissä ei ollut mitään mysteeristä tai arvoituksellista. Sellaisen ilmeen näkee näyttelijöillä, jotka näyttelevät pappia. Tämän nuoren miehen silmät sen sijaan olivat yksinkertaisesti valoisat, kirkkaat, merkitykselliset ja eläväiset. 
Ajatus kävi mielessäni... Miksi tämä heppu, joka on oppinut samat asiat koulussa kuin minä, tuntee jotain mikä on minulta suljettu? Hän tuntee kaiken minkä minäkin olen oppinut, mutta se on hän joka tuntee itsensä kotoisaksi täällä, kun minä sen sijaan olen muukalainen...