Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen

Moni haluaa tutustua ortodoksiseen kirkkoon. Ehkä liittyäkin. Paljon on kysyttävää. Blogikirjoitus alla yrittää vastata ensikysymyksiin. Toivottavasti siitä on apua.
- Minua kiinnostaa ortodoksiseen kirkkoon liittyminen.
- Mukava kuulla. Saako kysyä syytä?
- En oikein tiedä. Se puhuttelee minua. Kaipaan elämääni jotain.
- Ajatus ortodoksiseen kirkkoon liittymisestä voi syntyä missä elämän vaiheessa tahansa, ja syitä voi olla monia. Uskon jano. Elämän sisällön kaipuu. Ikonit. Kaunis kirkkomusiikki. Juurien etsiminen. Syitä on yhtä monia kuin on ihmisiä.
- Voinko liittyä nyt heti?
- Et voi. Parempi on, että ensin tutustut. Onhan parempaa tietää mihin liittyy. Kyse on myös sinun vapautesi kunnioittamisesta. Käy jumalanpalveluksissa, rukoile ja lue Uutta Testamenttia. Voimme myös säännöllisesti tavata keskustelun merkeissä. Voin suositella kirjoja luettavaksi.
- Tuota... osaankohan minä.
- Ole huoleti. Kristinuskon yksi varhaisin nimi oli yksinkertaisesti "tie". Olet jo tiellä. Olet saanut kutsun. Ole luottavaisin mielin. Liittymisen osalta tärkeintä ei ole kyse lopputenttiin tähtääminen vaan kypsyminen päätökseen.
- Uskallankohan tulla jumalanpalvelukseen?
- Tervetuloa. Olen itse toimittamassa. Tule vähän aikaisemmin, niin voidaan tutustua pyhäkköön. Voin opettaa ristinmerkin teon.
- Hienoa. Tulen.
Tällainen keskustelu käydään usein. On niitä toki muunkinlaisia, mutta tämä on yleinen.

Monelle jää mieleen siitä maltti. Pappi kehottaa tutustumaan, eikä heti "laita papereita vetämään". Joskus "hidastelu" jopa koetaan hieman loukkaavaksi, mutta useimmiten enemmin tai myöhemmin ymmärretään viisaus sen taustalla.

Miksi maltti? Maltti on valttia, sanotaan. Vanha sananlasku kertoo, että on parempi mitata seitsemästi ja sahata kerran, sen sijaan että mittaa kerran ja sahaa seitsemästi. Ukrainalainen työmies tämän minulle kertoi.

Sananlasku liittyi rakentamiseen, mutta sopii hyvin tähänkin. Ortodoksiseen kirkkoon ei liitytä päähänpistosta, vaan harkinnan jälkeen.


Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä edeltää aina siis kirkkoon ja sen elämään tutustuminen. Toivotaan, että ihminen ymmärtää mihin hän on liittymässä. On myös kyse ihmisen ja hänen vapautensa kunnioittamisesta. Ihminen saa rauhassa kypsyä päätökseensä omalla ajallaan. 300-luvulla eräs kirkkoisä totesi, että tarkoitus on tulla "vakuuttuneeksi, ei pakotetuksi".

Ajatus ortodoksiseen kirkkoon liittymisestä voi syntyä missä elämän vaiheessa tahansa, ja syitä voi olla monia. Uskon jano. Elämän sisällön kaipuu. Ikonit. Kaunis kirkkomusiikki. Juurien etsiminen. Syitä on yhtä monia kuin on ihmisiä. Päämäärä on kuitenkin yhteinen - kokonaisvaltainen kristillinen usko ja elämä.

Nunna Kristodulin Kuinka minusta tuli ortodoksi -kirja on kokoelma lukuisten ihmisten kertomuksia tiestään ortodoksiseen kirkkoon. On mutkaisempaa ja vähemmän mutkaisempaa polkua kirkon jäseneksi.

Kirjan eri lukujen otsikot ovat jo jännittäviä itsessään. Esimerksiksi "Nuori salaortodoksi - Pohjanmaa ensimmäinen kirkkoon liittyjä",  "Pääsiäisyö muutti elämän", "Nuoruuden angstista ortodoksisuuteen", "Kotiinpaluu", "Vanhassa Valamossa kolahti" ja "Lapsi sairastui". Jo näissä otsikoissa on paljon elämää. Luulen, että moni löytää yhtymäkohtia kirjan eri kertomuksista.

Maltti kielii myös siitä, ettei ortodoksinen kirkko harjoita käännyttämistä. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Kääntymys on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Tähän suhteeseen ei ole muilla asiaa.

Ortodoksisuus todistaa ja kertoo mielellään uskostaan kysyttäessä, muttei ole käännyttämässä ketään. Ortodoksinen kirkko ei myöskään harrasta "ryöstökalastusta" ja haali väkisin tai viekkaudella jäseniä muista kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä.

Tutustu rauhassa ja omana itsenäsi. Käy jumalanpalveluksissa, rukoile, tutustu kirjallisuuteen ja käy keskusteluita papin tai jonkun muun kanssa. Monessa seurakunnassa järjestetään kirkkoon liittyville uskon perusopetusta. Opetus ei edellytä liittymistä, vaan on tiedollisena ja yhteisöllisenä tukena liittymistä harkitseville. Suosittelen lämpimästi osallistumaan tähän opetukseen.

©Patriarchia.ru

Monelle tutustuminen ortodoksiseen kirkkoon ja sen elämään on raikas tuulahdus. Itse kuitenkin yritän myös kertoa sen ikävistä puolista. Ei ortodoksinen kirkko ole vapaa inhimillisestä heikkoudesta. Tämäkin puoli on hyvä tiedostaa ennen liittymistä, ettei sitten pety liikaa, kun tämäkin puoli tulee tutuksi.

Liittymistä harkitsevalle on tärkeää käydä jumalanpalveluksissa. Se on ensisijaisen tärkeää ja tätä sietää toistaa. Jumalanpalvelus on uskon ja rukouksen koulu. Se ei käy päinsä, ettei käy jumalanpalveluksissa. Vaikka osaisi luetella kaikki uskonkappaleet ja osaisi ulkoa kaikki kirkolliskokousten päätökset, muttei käy jumalanpalveluksissa, on jotain pahasti väärällä tolalla.

Liittymista harkitsevalle on siis ensisijaisen tärkeää oppia käymään jumalanpalveluksissa. Korostan sanaa oppia. Nykyelämä näkee jumalanpalveluksen usein "poikkeuksena" tai "erikoisuutena". Pahimmillaan se on "velvollisuus" tai "pakko".

Nykyään on opittava tai totuttava käymään jumalanpalveluksissa. Ne eivät ole poikkeuksia tai pakkopullaa, vaan uskon kannalta mitä luonnollisinta. Se mikä maailman silmissä usein on normaalia ei ole sitä uskon kannalta.

Ymmärrän jos ihminen arastelee käymistä jumalanpalveluksissa. Kynnys voi joskus olla hyvinkin korkea. Jos arastelee jumalanpalveluksiin osallistumista voi tästä keskustella papin kanssa ja vaikkapa saada rohkaisua lyhyestä Kirkkokäyttäytyminen-blogikirjoituksestani. Paljon luettavaa löytyy Papilta kysyttyä -sivulta. Uskon ja epäuskon kysymyksistä ajateltavaa saa täältä.


Kirjallisuusluettelo alla on ehdotus kirjoista, joista löytyy tietoa ortodoksisuudesta. Kirjallisuus on tukena tutustumisessa ortodoksisen kirkon uskoon ja elämään. Kaikkea ei tietenkään tarvitse lukea.
  • Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten – kirkkotiedon käsikirja 
  • Tapani Kärkkäinen Kirkon historia – ortodoksin käsikirja 
  • Aleksandr Men Ihmisen Poika 
  • Nunna Kristoduli Kuinka minusta tuli ortodoksi 
  • Pappismunkki Ilarion Uskon mysteeri 
  • Uskon, epäilen (toim. Terttu Lappalainen)