1. helmikuuta 2017

Patriarkka Kirill - Jumalan tunteminen

Koko ihmiskunnan historia on kertomus Jumalan etsinnästä. Elämän pääkysymys, kysymys Jumalasta, on aina piinannut ihmisiä.

Jopa jumalattomat aatteet ymmärsivät, että perustavanlaatuinen filosofinen ongelma on kysymys Jumalasta. Se muotoiltiin kysymykseksi siitä mikä oli ensisijaista: aine vai tietoisuus. Riippuen vastauksesta filosofia oli joko materialistinen tai idealistinen.

Jumala on kiistatta maailmankatsomuksen pääkysymys. Voi jopa sanoa sen olevan ei vain filosofian, vaan koko ihmiselämän pääkysymys. Paljon riippuu siitä miten siihen vastataan, vaikkapa suhteet kanssaihmisiin, luontoon, yhteiskuntaan ja valtioon. Se on tosiaan perustavanlaatuinen kysymys.

Yhdet ihmiset uskovat ja toiset eivät usko. Tämä antaa paljon ajateltavaa. Jotkut eivät usko koska heille ei ole kehittynyt uskonnollisia tuntemuksia. Toiset eivät osaa uskoa, sillä heidän käsityksensä hyvästä ja pahasta on sekaisin ja mieli pimentynyt.

©Patriarchia.ru

Jumala asuu aistien tuolla puolen. Ajan ja paikan tuolla puolen. Ihminen on ajassa ja paikkaan sidottu. Täten vastaus siihen, voiko ihminen käyttäen järkeään ja tunteitaan, tuntea sen mikä on aineellisen maailman tuolla puolen on selvä. Ei voi.

"Kukaan ei ole hengittänyt kaikkea ilmaa itseensä. Eikä myöskään mieli voi mahduttaa tai sanat kuvata Jumalan olemusta." Näin opetti Gregorios Teologi (300-luku).

Tämän perusteella aika moni vetää sen johtopäätöksen, ettei yliaistillista maailmaa ole edes olemassa. Jos kerran sitä ei voi nähdä, kuulla, tuntea, käsittää tai matemaattisesti arvioida, ei se yksinkertaisesti voi olla edes olemassa. Jos ei ole yliaistillista maailmaa ei myöskään ole Jumalaa.

Koko ihmiskunnan historia on kertomus Jumalan etsinnästä. Elämän pääkysymys, kysymys Jumalasta, on aina piinannut ihmisiä.

Yhteiskuntien ja kulttuurien historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä. Merkittävimmät taideteokset - olkoon ne arkkitehtuuria, kuvanveistoa, maalausta tai musiikkia - ovat tavalla tai toisella yhteydessä jumalallisen etsinnän kanssa.

©Pravmir.ru

On monta estettä ihmiskunnan vaikealla tiellä Jumalan tykö. Monesti tämä on vienyt valheellisten jumalien luokse.

Muinaiset ihmiset samaistivat Jumalan luonnonvoimien kanssa – jumaluutta verrattiin salamaan, ukkoseen ja tuuleen. Toisinaan ihmiset loivat jumalankuvia, jolla oli heidän omat piirteensä - rakkaus ja viha, ärtymys ja kateus. Tällä tavoin Olympos vuorella asustelevat kuuluisat kreikkalaisten jumalat tulivat jumalhahmoiksi.

Eikö Jumala itse voisi ylittää rajaa yliaistillisen ja aineellisen maailman välillä? Raamattu vastaa tähän myöntävästi: Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle.

Jumala erityisellä tavalla ilmoitti itsestään jotain auttaakseen ihmisiä Jumalan tuntemisen tielle. Tätä tuntemusta, jonka Jumala itse ilmoitti, kutsutaan jumalalliseksi ilmoitukseksi. Tämän ilmoituksen turvin ihmiset voivat tuntea Jumalan siinä määrin, kun hän itse haluaa paljastaa itsensä.

Antonios Suuri
©Julia Bridget Hayes

Kuuluisa filosofi tuli Antonios Suuren (300-luku) luokse ja kysyi: "Isä, miten voit elää täällä erämaassa, ilman kirjojen lukemisen lohtua?"

Antonios osoitti sinistä taivasta, paahtavaa aurinkoa, vuoria, aavikon hiekkaa ja niukkaa kasvillisuutta ja vastasi:" Minun kirjani, filosofi, on kaikki luotu ja kun haluan, voin lukea Jumala tekoja niissä."

Maailma on jumalallisen ilmoituksen suuri kirja. Katsoen sitä ja nähden sen mielekkyyden, ihminen ei voi olla hämmästelemättä. Tarkkailu ja tutkiminen kertoo sopusoinnusta kauneudesta, mielestä ja järjestä, joka on kaikkialla - aina molekyylista galaksiin.

Lähes pakosta nousee kysymys. Voisiko järjetön, sekoileva ja mieletön alku olla kaiken tämän lähteenä? Ihmiset, jotka kieltävät Jumalan selittävät kaiken sattumana. Aine on aina ollut olemassa ja on sitä samaa on kaikkialla. Jossain vaiheessa se alkoi kehittymään sellaisella tavalla, että tuloksena on tämä ihmeellinen tuntemamme maailma.

Miksi ne ajattelevat näin? Syy siihen on, että tässä viisaasti järjestelyssä ja järkevässä maailmassa ei ilmeistä mieltä ole nähtävissä. Vaikuttaa siltä, että on olemassa mielekäs maailma, muttei mieltä siinä lähteenä. On ollut luonnollista olettaa, että tämä lähde on maailman ulkopuolella, mutta silloin täytyy tunnustaa Jumalan olemassaolo.

Maailmankaikkeuden väitetään olevan jonkinlainen satunnainen alkupamaus. Alku on jokin mieletön sysäys ja kehitys tapahtuu sattuman turvin. Aineen täydellistyminen yksinkertaisesta monimutkaiseen, elottomasta elolliseen, järjettömästä järjelliseen ja laavasta ihmisen aivoihin, tietoisuuteen, rakkauteen ja kauneuden tajuamiseen.

Onko siis maailma luotu vaiko vahinko?

©Diane Yuri

Kirkko opettaa, että maailmankaikkeus on jumalallisen ilmoituksen suuri kirja. Maailmankaikkeus on luonnollinen todiste Jumalasta.

Mietiskelemällä maailmaa ihminen voi - epäsuorasti, mutta todellisesti – kokea jumalallisen läsnäolon. Maailman järjellisyyden perusteella on luonnollista nähdä sen luominen järjellisenä. Elämän olemassaolo selittyy sillä, että Jumala on elämän lähde.

Luonnollinen ilmoitus ei riitä kaikille. Tosiasiassa eri ihmiset vetävät eri johtopäätöksiä ympäröivästä maailmasta. Hyvästä tahdostaan Jumala ilmoitti hyvät uutiset itsestään jumalallisessa ilmoituksessa.

Maailmanhistoriassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat kyenneet kuulemaan Jumalan äänen. Nämä olivat profeettoja, joille Jumala ilmoitti itsensä.

Kaikessa täyteydessään Jumala ilmoitti itsensä Jeesuksessa Kristuksessa, joka syntyi kaksi tuhatta vuotta sitten juutalaisessa Betlehemin kaupungissa. Kristuksessa maailma sai koko ilmoituksen.


Opetuspuhe on Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirillin pitämästä Paimenen sana -puheista. Jumalan tunteminen- ja Jumalallinen ilmoitus -puheisiin voi tutustua täällä ja täällä englanniksi tai alkukielellä venäjäksi. Suomennos on vapaa ja virheet blogin. Puheita lyhentäen toimitettu.