15. tammikuuta 2017

Uskon Kristukseen

Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä.

Jo varhain Kristuksen seuraajia alettiin kutsumaan kristityiksi. Ihan ensimmäisellä vuosisadalla. Kristus oli heillä keskiössä.

Ulkopuoliset myös huomasivat tämän. Kristityillä oli "tapana kokoontua määrättynä päivänä ennen auringonnousua ja keskenään vuorotellen laulaa Kristukselle niin kuin jumalalle", kuten vanhin ulkopuolinen selostus heistä kertoo.

Uskontunnustus keskittyy eniten juuri Kristukseen. Kaikkein vaikeimmat - tai siis "teknisimmät" - osuudet uskontunnustuksessa liittyvät juuri häneen.

©Pios Marian

Jeesus Kristus ei ole yhdistelmä etunimestä ja sukunimestä. Jeesus Nasaretilainen on lähimpänä tätä. Nasaretin kylän Jeesus. Jos tarkempia piti olla lisättiin Joosefin tai Marian poika. Kaipa tällä osoitteella viesti saatiin perille.

Nimillä on usein jokin merkitys. Nimi Jeesus juontuu heprean Joosua nimestä. Se tarkoittaa Jumala pelastaa. Kristus on suunnilleen arvonimi. Se on kreikasta ja tarkoittaa voideltua. Se on käännös heprean sanasta mashiach. Tästä juontuu nimitys messias.

Monesti kristityt puhuvat ytimekkäästi vain Kristuksesta. Hän on Se voideltu, voisi sanoa. Tämä käytäntö oli ilmeinen jo ihan ensimmäisellä vuosisadalla. Jeesus ja Kristus sanojen yhdistyminen tuo julki uskon ytimen. Kristus on mitä tekee, täysillä ja kokonaan.

Herra nimitys on myös hyvä tajuta. Jo Vanhassa testamentissa sana Jumala käännetään Herraksi. Herra viittaa siis Jumalaan. Tämä tapa jatkuu Uudessa testamentissa.

Nyt kuitenkin myös Jeesus on Herra. Yksi suosituin nimitys Uudessa testamentissa onkin Herra Jeesus Kristus. Se löytyy Uuden testamentin varhaisimman kirjoituksen ensimmäisestä lauseesta.

Kristuksen siunaava käsi

Uskontunnustus käytti monia raamatullisia nimityksiä Kristuksesta. Ei kuitenkaan kaikkia. Kuuluisia poisjääneitä ovat vaikkapa Sana ja täyteys. Syyt olivat perusteltuja.

Puhe isästä ja pojasta ovat mitä raamatullisimpia. Näillä uskontunnustus jatkaa Kristuksen kohdalla.

Ilmaisu Jumalan ainoa poika haluaa ilmaista Kristuksen ainutlaatuisuutta. Hän ei ole "ottopoika" tai Jumalan lapsi, kuten vaikkapa kristityt ovat. Kristityt ovat Kristuksessa Jumalan lapsia. Kristus kuitenkin on ainoa Poika ja siis ainosyntyinen. Hän on Jumalan oma Poika, isolla P:llä.

Poika on ennen aikojen alkua. Hän ei siis ole luotu, osalle ihmisille niin tuttua todellisuutta. Uskontunnustus ei ole biologiaa, vaan jotain aivan muuta.

Sana syntymä vie nopeasti ajatukset aika lailla keholliseen puoleen. Sanan kuitenkin voi myös yrittää ymmärtää ajatuksen kaltaisena. Ajatus "synnyttää" puheen. Puhe tekee ajatuksesta "lihaa".

Kyse on jo tässä Pyhän Kolminaisuuden salaisuudesta. Se kiteytyy hyvin erän kirkkoisän luonnehdintaan, että kristityt uskovat yhteen Jumalaan, muttei yksinäiseen Jumalaan.

©Wikipedia
Valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä...
Kristus on samaa olemusta kuin Isä. Tässä kohdin esiintyy yksi uskontunnustuksen kiistellyin kohta. Rohkeasti otettiin käyttöön sana, joka ei löydy Raamatusta, vaikka onkin raamatullinen.

Sana on homoousios. Se tarkoittaa "samaa olemusta". Oli toki väkeä, jotka olisivat 300-luvulla halunneet käyttää sanaa homoiousios. Lisätä siis yksi ihan pieni i-kirjain. Merkitys muuttuisi silloin olemaan "samankaltaista olemusta".

Sanoilla on kuitenkin merkitys. Kyse ei ole pikkusieluisuudesta ja pilkun viilaamisesta. Runsaan puheen aikana - myös vihapuheen - on hyvä tiedostaa, että sanoilla tehdään jotain. Ne myös ihan oikeasti tarkoittavat jotain. Ei ole ihan samaa mitä sanotaan tai kirjoitetaan. Sanat eivät toki aina täysin tavoita, muttei kuitenkaan voi ihan puuta heinää esittää.

Tämä kohta haluaa toistaa kristinuskon perussanoman. Kristus on se sanoma siinä, ihan kaiken a ja o, kuten hän itse näyssä paljasti. Ei mitään luotua, kuten kaikki niin tuttu maailmasta, vaan Jumala Jumalasta.

Maailma on nähnyt monia viisaita. Kaikki kunnia heille, mutta Kristus ei ole vain yksi heistä. Hän on itse Jumala, joka on tullut lähelle. Hyvin lähelle.

©Wikipedia/NASA

Parissa kappaleessa ei voi, eikä saa, yrittää liiaksi selittää, miten Kristuksen "kautta kaikki on saanut syntynsä".

Parasta on vain pohtia sanoja mieli, viisaus, järki, tarkoitus, päämäärä, kauneus ja montaa muuta. Jo näin lähestyy hieman tätä uskonkappaletta. Tietenkin ihminen saa käyttää älyään osana pohdintaa. Toivottavasti edes oma äly vinkkaa tai antaa aavistuksen itseään vielä Älykkäämmästä.

On myös hyvä muistaa, että yksi varhaisin nimitys Kristukselle oli Sana ja kreikaksi se on logos. Sana logiikka tulee muun muassa siitä. Kaipa voisi sanoa, että Kristus on kaiken loogisuus. Syystäkin ajatellaan, että maailma puhuttelee.

Paljon elämässä ja maailman menossa osoittaa kylläkin rumuutta, järjettömyyttä ja vaikkapa pahuutta. Ei ortodoksinen kirkko ole tunteeton tämän edessä tai maalaa maailmaa vaaleanpunaiseksi.

Usko kuitenkin haluaa sanoa, että perimmiltään tämä ei ole kaiken tarkoitus. Kaikken kysymysten vastauksella on kasvot ja ne ovat Kristuksen.


Blogikirjoitus on osa tulevaa laajempaa sarjaa blogikirjoituksia uskontunnustuksesta. Kirjoitukset koottu tänne.