1. toukokuuta 2016

Virran vietävänä

Päivät kuluvat. Aika moni havahtuu illalla huomaamaan, että taas meni yksi päivä. Se vain hurahti, lähes huomaamatta.

Vain murto-osa ihmisen tekemisistä päivän mittaan ovat tietoisten päätösten tuloksia. Suurin osa tekemisistä ovat tottumusten vallassa.

Ihminen on jopa joskus tapojensa vanki. Vanhasta tottumuksesta, vastoin parempaa tietoa (ja ehkä vakaata päätöstä) ihminen jatkaa niin kuin ennenkin.

Moni esimerkiksi päättää paastota, mutta hyvin nopeasti aie jää. Ihminen tietää kuluttamisen olevan usein kestämätöntä luonnolle ja silti shoppailu vie mennessä. Moni tietää ettei ympäristö kestä tätä elämäntapaa, mutta meno jatkuu tottuneesti.

Aika moni on ajanut autolla kotiin töistä oikeastaan huomaamatta koko matkaa. Ajokoulussa oleva yrittää samalla hetkellä ajatella kaikkea mitä tekee. Tottumus tekee aikanaan huomaamattomaksi lähes kaiken.

©FineArtAmerica

Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Voisi myös sanoa, että poikkeus todentaa tai tuo esiin säännön. Vasta poikkeus saa ihmisen tajuamaan huomaamatta olevan tavan, säännön ja tottumuksen.

Esimerkiksi ruoka on usein tietyn väristä. Siniset lihapullat kuitenkin vasta saavat tajuamaan, että lihapullat ovat ruskean sävyisiä. Paljon arjessa jää tiedostamatta.
Kaksi nuorta kalaa sattuu uiskennellessaan kohtaamaan vastakkaiseen suuntaan uivan vanhemman kalan, joka nyökkää ja sanoo: "Huomenta, pojat, miltäs vesi tuntuu?" Nuoret kalat uivat taas vähän aikaa, kunnes toinen katsahtaa toista ja sanoo: "Mitäs hemmettiä se sellainen vesi oikein on?"
"Kaikkein ilmeisimmät, merkityksellisimmät ja selvimmät tosiasiat ovat juuri niitä, joita usein on kaikkein vaikein huomata ja joista on vaikeinta puhua", totesi kirjailija David Foster Wallace (k. 2008).

Esimerkit yllä ovat ehkä hieman hassuja. On kuitenkin hyvä tiedostaa, ainakin yrittää, että tottumukset voivat olla orjuuttavia ja myös vääristäviä. Jopa vahingollisia.

Vaikkapa tapamme kuluttaa, opittu nais- tai mieskuva, sokeus köyhyydelle, tunnottomuus toiseudelle, paatumus uskon saralla ja moni muu asia.

©James K. Smith

Teologi James K. Smith (s. 1970) yrittää muistuttaa, ettei ihminen ole "aivot kepin päässä". Vuosisatoja järjen on jo nähty olevan keskiössä. Ajattelen siis olen, kuuluu eräs tokaisu.

Järjen yksipuolinen korostus jättää paljon ihmisestä huomaamatta. Vaikkapa esimerkin voima, joka on varmaankin monen vanhemman tiedossa. Myös taju ihmisestä kehollisena. Tunteetkin ovat pelissä mukana.

Ortodoksisessa kirkossa on korostuneesti mukana juuri tämä taju ihmisestä kokonaisuutena. Ei kuitenkaan ole helppoa muuttaa ihmisten tottumuksia.

Yksi alku on saada ihmiset tajuamaan, ettei ole olemassa paljon puhuttua puolueetonta tilaa. Kaikki tilat, paikat ja tahot muokkaavat ihmisiä. Ei kauppakeskus ole neutraali tila, ei myöskään koulu tai päiväkoti. Ihminen oppii koko ajan ja suurin osa ei tapahdu koulunpenkillä.

Nyt ei ole kyse siitä, että eri tahot aina välttämättä kyltein julistaisivat sitä tai tätä. Kyse on siitä, että tietyin tavoin toimimalla ne vaikuttavat ihmisiin. Ne muovaavat ihmisten käsityksiä (ja toiveita) elämästä.

Tässä kohdin on hyvä huomata, ettei nyt ole myöskään kyse siitä, että vaikutukset aina olisivat huonoja. On kuitenkin hyvä huomata - avata silmänsä sille - että muokkaamista tapahtuu. Ihminen on vaikutuksille altis ja virran vietävänä.

©Lars Ahlbäck

Ei ole sattumaa, että ortodoksinen kirkko puhuu paljon kilvoituksesta. Uskon tulee näkyä arjessa. Vaikkapa ruokapöydässä tai rukouksessa kodissa.

Ortodoksinen kirkko kutsuu tottumaan kirkon elämäntyyliin. Tämän vuoksi tavat ovat niin tärkeitä. Tavat voivat joskus olla pienen tuntuisia suurten uskonkappaleiden rinnalla, mutta ne ovat mitä merkittävimpiä osia uskonelämää. Yksi kiusaus on osata uskonoppi lähes ulkoa, mutta elävä usko tapoineen jää jopa täysin vieraaksi.

Tietenkin oma osuutensa on ajattelulla. Ortodoksinen kirkko kuitenkin tähdentää, että ihmisen keskus on sydän. Kamppailu käydään juuri sydämestä. Tottumukset kuitenkin myös vaikuttavat ajatteluun, myös vääristävästi. Haave jonkinlaisesta puhtaasta järjestä on aika lailla unelmaa vain.

Paljon puhutaan tiedonvälityksestä ja sen runsaudesta. Olisi hyvä muistaa, että koko ajan myös tapahtuu tapojenvälitystä.

Ortodoksinen kirkko yrittää muistuttaa, että tavat muovaavat meitä. Ei tavat ole vain ulkoisia asioita, ikään kuin irrallisia.

©Pravmir.ru

Kannattaa tarkkailla arkea. Moni asia aamusta alkaen etenee kaavamaisesti. Se millä arki täyttyy ja mitä ihminen aikanaan juhlii ei vain kerro ihmisestä, vaan myös muovaa häntä. Jopa aivot osaavat taipua tilanteeseen. Ihminen tottuu.

Hyvä olisi tottua käymään jumalanpalveluksissa. Tulee tottua myös paastoamaan. Tämä tarkoittaa sekä ruuasta että menoista. Jo nämä kaksi ovat aika suuria kannanottoja maailman menoon. Rukous on ensiarvoisen tärkeä tottumus. Alussa tämä saattaa vaatia pakottamista.

Käytänteet, tavat toimia ja monenlaiset mallit kasvattavat meitä. Ei ihminen ole riippumaton irrallinen tarkkailija, jonkinlaiset leijuvat aivot, vaan koko ajan hän toimii ja tekee. Ihminen on tukevasti kiinni elämässä.


Blogikirjoitus perustuu Ortodoksisen veljestön tee-illassa 11.11. pitämään Tapojen tärkeys -puheenvuoroon Helsingissä ja 9.12. pidettyyn Ortodoksinen elämäntapa -alustukseen kirkkoon liittyneiden kokoontumisessa. Taustalla on myös muun muassa James K. Smithin You Are What You Love - The Spiritual Power of Habit -kirja (2016) ja myös Cultural Liturgies -sarja.