1. helmikuuta 2016

Tieteen ja uskonnon dialogi

Tieteen ja uskonnon vuoropuhelua tarvitaan. Vihollisuuden nimeen vannovat vain ääripäät - tieteen ja uskonnon fanaatikot. Muut kaipaavat kunnioittavaa keskustelua.

Maailmankuva ja -katsomus. Maailmankuva ei muodostu yksin yhdestä lähteestä. Tämän tajuaa jo moni koululainen kun eri oppiaineet yrittävät kuvata maailmaa omilla tavoillaan.

Oma lukunsa on sitten maailmankatsomus, kun maailmankuvan rinnalle tulee arvot. Kaikenlaisia uusia ulottuvuuksia tulee mukaan yhtälöön. Kaiken tämän yksittäinen ihminen elää todeksi hyvin henkilökohtaisella tavalla omassa elämässään.

©Lars Ahlbäck

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrathin (s. 1953) Tieteen ja uskonnon dialogi -kirja (2016) on tervetullut johdanto aiheeseen tiede ja uskonto.

Kirja pyrkii antamaan kaikille paremmat eväät arvioida tieteen ja uskonnon vuoropuhelua. Ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat vain ääriainesten mieleen, puolin ja toisin.

"Lukijoiden pitäisi pystyä käymään koko kirja läpi ilman kohtuuttomia vaikeuksia," lupaa McGrath. Tarkoitus on kirjan perustiedoilla antaa laajalle lukijakunnalle eväät ymmärtää tieteen ja uskonnon välistä suhdetta.

Osa lukijoista saattaa kokea sisällön liian tuttuna. Alkeiden opiskelu kuitenkin kannattaa aina. Kirja tutustuttaa lukijansa aiheeseen.

McGrath muistuttaa jo alussa, ja aiheesta, ettei tiede ole yksi yhtenäinen kokonaisuus, vaan koostuu eri aloista ja myös näille eri aloille tyypillisistä menetelmistä. Toisaalta sana uskonto on aika lailla epämääräinen. Yleiskäsite jonka hyöty keskustelussa on rajallinen.

Tieteen ja uskonnon vuoropuhelu kaipaa usein juuri selvennyksiä. Se on myös hyvä tiedostaa, ettei kohtaamiselle ole mitään mallitarinaa, vaan se on aina ollut monimutkainen.

McGrath
©Oxford Centre for Christian Apologetics

Ihminen on kokenut kovia tieteen käsissä. Ihmisen itsetunto horjuu ja siltä on otettu luulot pois. Peräti kolmesti, väitti Sigmund Freud (k. 1939), psykoanalyysin kehittäjä.

Aurinko tuli kopernikaanisen vallankumouksen myötä keskukseksi. Maa ja ihminen olivat nyt reunalla, eivätkä keskiössä. Charles Darwin (k. 1882) vei ihmisen ainutlaatuisuuden kotikentällään maassa. Freud hieman itsevarmasti väitti itse kolmantena horjuttaneensa ihmisen käsitystä jopa itsestään. Hänen Erään toivekuvitelman tulevaisuus -kirjansa nimi jo kertoo aika tyhjentävästi hänen asenteestaan uskontoon.

Ihmisen "kasvavan nöyryytyksen" väitetään olevan lähes täydellinen. Lumo on poissa, sekä maailmasta että ihmisestä. Jumalaa ei näy mailla, eikä halmeilla. Ei hän oikeasti edes ole olemassa.

Tämä on yllättävän laajalle levinnyt käsitys tieteen kehityksestä. Erityisesti suhteessa vaikkapa uskontoon. Etenemistä ja toisaalta perääntymistä. Väitetään peräti tieteen ja uskonnon olevan verivihollisina sotatilassa.

Tämä on yksi tapa kertoa nykytieteen kohtaamisesta uskonnon kanssa. Tässä kohdin on syytä huomata, että tässä on kyse maailmankatsomuksesta ja sen omasta tarinasta. Kannattaa hieman kuunnella muitakin.

McGrathin kirja esittelee yleistajuisesti tieteen ja uskonnon vuoropuhelun monimuotoisuuden. Tämän hän tekee sekä historian avulla, mutta päähuomio on eri aiheissa. Osansa saavat myös nykyajan väittelyt. Myös henkilökuvat kirjassa ovat antoisia.

Freud

Aika usein kerrotaan, että tiede vastaa kysymyksiin miten tai kuinka ja uskonto kysymykseen miksi.

Jako on ajatuksia herättävä, mutta myös hieman yksipuolinen. Se on jopa jotenkin liian näppärä. Kysymykset ovat ehkä erilaisia, mutteivät erillään.

Tieteen ja uskonnon voi nähdä täysin eri maailmoina. Niillä on ikään kuin täysin eri osaamisalueet. Tämä voi olla tapa kunnioittaa molempia omine vahvuuksineen. Harvemmin elämä kuitenkaan asettuu nätisti lokeroihin.

Nykyään aika moni puhuu "osittaisen päällekkäisyyden" puolesta. Tiede ja uskonto ovat vuoropuhelussa, eivät sotajalalla tai eristyksissä. Tiede ja uskonto omaavat siis itsenäisyyden, mutta niitä yhdistää yritys ymmärtää jaettua todellisuutta. Ne siis haastavat - toivottavasti hyvässä hengessä - toisiaan, puolin ja toisin. McGrath varmaankin lukeutuu tämän asenteen omaaviin.

©WallpaperMade

Miksi vesi kiehuu? Yksi vastaus kertoo kuinka paineet kasvavat, asteista ja kiehumispisteestä. Toinen vastaus kertoo kuinka joku haluaa tarjota ystävälleen teetä. Molemmat taitavat olla ihan totta.

Hassu vertaus. Se on silti osoitus kuinka monenlaisia kysymyksiä on. Vastauksiakin riittää. Paljon aiheesta voisi pohtia.

Ihmisen elämä ja käsitys siitä koostuu monesta osasta. Tosiaan jo koululaiselle ehkä tuttu eri oppiaineiden äärellä. Yksi merkittävä tekijä on tiede, sen eri muodoissa. Uskonnon asema maailmassa ilmiselvä.

Toki on tahoja, jotka haluavat ihmiselämän olevan yhtä lokeroa. Toiset lokerot ohitetaan tai jopa kielletään. Ääriainekset ovat tuttuja uskontojen parista, mutta onhan niitä muuallakin.