15. marraskuuta 2015

Taistelu joulusta

Pohjola kietoutuu pimeyteen talvella. Kaamos, taitaa olla nimi sille. Jo tuhansia vuosia ihmiset ovat kunnioittaneet tätä pimeää aikaa. Juhlittiin myös pimeyden taittumista ja vuoden kääntymistä valoa kohti.

Tuhat vuotta on joulua Pohjolassa vietetty Kristuksen syntymän juhlana. Pakanalliselta ajalta oleva nimi joulu on yhä käytössä. Monissa muissa kielissä löytyi hiljalleen toinen kristillisempi nimi.

"Joulu on alunperin pakanallinen juhla..." Näin muistutetaan monesti. Todellakin, keskitalven joulujuhlaa on Pohjolassa vietetty jo ennen kristinuskoa.

Varmaankin kaikki kulttuurit ovat tavalla tai toisella viettäneet vuodenkiertoa ja sen taitekohtia. Keskitalvella Pohjolassa juhlittiin pimeyden ja valon taitekohtaa. Tämä saatettiin varmistaa ihan ihmisuhreilla.

Tavallisesti kerrotaan, että syy siihen että 25. joulukuuta valikoitui Kristuksen syntymäjuhlaksi on "taktinen". Roomassa haluttiin kristinuskon myötä kristillistää pakanallinen auringon juhla.


Pakanallinen auringon syntymäjuhla - Sol Invictus - Roomassa on mielenkiintoinen tapaus. Syntymäjuhlan juuret ovat keisari Aurelianuksen (k. 275) uskonnollisissa uudistuksissa. Huomattavaa on, että hänen väitetään säätäneen Sol Invictus -juhlan 270-luvulla muun muassa torjuakseen kasvavan uuden uskon, kristinuskon.

Itse asiassa Sol Invictus -syntymäjuhla oli nähtävästi yritys syrjäyttää Kristuksen syntymäjuhla Roomassa, missä sitä oli jo vietetty 200-luvun alusta. Asiat näyttäytyvät siis hieman eri valossa kun pintaa raapaisee. Voitaisiin sanoa, että Roomassa yritettiin pakanallistaa joulukuun 25. päivä.

Idän kirkot, Jerusalemia lukuunottamatta, viettivät "joulunsa" 6. tammikuuta. Vähitellen kuitenkin syntyi tilanne, että 25. joulukuuta vietettiin Kristuksen syntymää ja 6. tammikuuta Kristuksen kastetta. Tämä tilanne saavutettiin kokonaan idässä vasta 500-luvulla.

Nykytilanne on mielenkiintoinen. Moni asia, ilmiö ja juhla "puhalletaan" tyhjäksi niin että jäljelle jää vain kuori. Jos kuori on liian "uskonnollinen" sekin saatetaan hylätään.

Esimerkkinä käy joululaulut, joista poistetaan Jeesus-nimi tai viittaus Jumalaan. Toki ovat jotkut yli-innokkaat kristityt poistaneet John Lennonin (k. 1980) Imagine-laulusta sanan uskonto.

Nikolaos-ikoni

Oma lukunsa on joulupukki. Toki on olemassa julbocken Ruotsissa, mutta se on juuri pukin näköinen. Hyvin tunnettua on kuka esiintyy taiteessa pukinkavioissa. Punavaatteinen ja valkopartainen hahmo taitaa olla kuuluisan punaisen virvoitusjuomayhtiön luomus.

Santa Claus -hahmo onkin jo jotain muuta. Taustalla on ihan oikea ihminen. 300-luvulla eli Vähä-Aasiassa piispa nimeltä Nikolaos. Hänet tunnettiin laupeudentekijänä, joka muun muassa antoi lahjoja puutteenalaisille ja kärsiville. Lukuisat ovat ne kertomukset hänen laupeudentyöstään. Lahjojen antaminen saa innoituksensa Nikolaoksesta.

Joulukuusi on aika uusi ilmiö. Se ei ole mikään pelkästään pakanallinen tapa vaan liittyy vahvasti myös myöhäiskeskiajan joulunäytelmiin Kristuksen syntymästä. Joulukuusen joulutähti on tietenkin Betlehemin tähti, kuten myös joulutähti ikkunassa.

Benedictus XVI
©Getty Images

Maallistuminen ja kaupallisuus kehittää varmasti uusia "idoleita" vuoden juhliin. Tarpeen tullen ne muokataan. Ne ovat kuitenkin vain välineitä ja tyhjiä kuoria. Päämääränä on kulutus, eikä sitä saa häiritä mikään.

Ihminen ei kuitenkaan elä yksin leivästä, eikä myöskään mahantäytteestä. Jokainen voi toki kokeilla. Ahmikaa koko joulukuu kaikissa mahdollisissa paikoissa jouluruokia ja kuunnelkaa tontturallatuksia samalla. Lyön vetoa, että kaiken ahmimisen jälkeen ja rallatusten jälkeen on toisaalta täyteläinen oli, kilojakin on varmaan tullut lisää, mutta samalla pohjattoman tyhjä olo.

Olen aika kovalla tyylillä edennyt. Luulen kuitenkin, että moni joulun "taiassa" edes hetkellisesti aavistaa jotain. Se voi olla ohikiitävä hetki, mutta maailma jotenkin pysähtyy jouluyönä. Ainakin suuri osa maailmaa.

Kokemus ei ole mielen temppu, vaan juuri mitä aidoin inhimillinen kokemus. Heti on toki legioona kuiskaamassa, että unohda tuo ja hyppää mukaan karuselliin. Täällä on jo kaikki muut.

Lopetan kirjoituksen nykyisen paavin Benedictus XVI (s. 1927) pohdiskeluun ollessaan vielä kardinaali Joseph Ratzinger. Hän puhuu siitä "hengähdystauosta", jonka joulunpyhät suovat, edes hetkellisesti. Tärkein ei ole kulutuksessa.
"Kritiikki nykyistä joulunviettoa kohtaan on suurelta osin perusteltua. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi pitänyt mielessä, että kaupallisuuden ja tunteellisuuden kuoren takana alkuperäisen suuruuden kaipuu ei ole poissa. Itse asiassa tunteellisuus toimii lavasteena, jonka takana on syvällisiä ja puhtaita tunteita, liian arkoja ollakseen esillä katseille... 
[Joulupyhien] 'hengähdystauolla' meitä saattaa jopa koskettaa jumalallisen rakkauden ja pyhän rauhan tuulahdus, jonka joulu tuo. Tämän vuoksi meidän ei tulisi yrittää ottaa pois heiltä jotka ajattelevat etteivät osaa uskoa, tätä tunnetta, joka on heidän uskonsa viimeisiä kaikuja. He osallistuvat tässä tunteen kaiussa jollain tavalla joulun 'hengähdykseen', joka on niin täynnä jumalallista rauhaa. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että he yhä nauttivat pienin määrin tästä Jumalan joululahjasta ja meidän tulisi yrittää olla yhtä heidän kanssaan viettäessämme siunattua joulua."
Joulun roskaa...
©The Wall Street Journal