1. lokakuuta 2015

Rakkaudesta köyhiin

Ihmiset helposti unohtavat kanssaihmisensä. Lähimmäinen ohitetaan monesti kaukaa. Vierasta pelätään, vastuuta sysätään muille. Ehkä ei edes lainkaan välitetä.

Puhe Rakkaudesta köyhiin on yksi ortodoksisen kirkon kauneimmista opetuspuheista. Sen piti yksi ortodoksisen kirkon tärkeimmistä opettajista Gregorios Teologi (300-luku).

Gregorioksen kirjoitukset olivat parhaimmillaan Raamatun jälkeen lainatuin lähde ortodoksisessa teologiassa. Osa Gregorioksen puheista ovat jopa päätyneet jumalanpalvelusteksteiksi.

Hän kuuluu pieneen joukkoon, joka on saanut lisänimen teologi. Gregoriosta voidaan hyvällä syyllä pitää "syvästi arvovaltaisena". Hän on yksi kolmesta "koko maailman opettajista" ortodoksisessa kirkossa.

Gregorios

300-luvun Kappadokian Kesareassa oli vaikeat ajat. Köyhyyttä ja myös lepraa esiintyi laajalti. Tuolloin ei ollut - eikä monessa paikassa nykyäänkään ole - yleistä terveydenhuoltoa.

Basileios Suuri (300-luku) yritti jotenkin järjestää hoitoa ja hoivaa hädänalaisille. Tämä hanke kaipasi rahoitusta. Gregorios käytti omaa lahjaansa tämän hankkeen ajamiseksi. Hän osasi puhua kauniisti.

Heti alkuun on todettava, ettei ole sattumaa, että juuri kristityt ottivat asiakseen - sydämenasiaksi - huolenpidon hädänalaisista. Olihan jo apostoli Paavali kertonut Jumalasta, joka otti orjan muodon.

Tämä oli hätkähdyttävä sanoma. Monesti kun oltiin vaikkapa totuttu kuulemaan riitelevistä, herkkähipiäisistä ja rellestävistä jumalhahmoista.

Lepraa sairastava, köyhä tai nälkäinen sai huomiota toisinaan, enemmänkin yhteiskuntarauhan vuoksi. Ajateltiin jopa, että osa elämässä oli kohtaloa, eikä tämän kuvioita saanut sotkea.

Kristinusko julisti sen sijaan sanomaa juuri ihmisiärakastavasta Jumalasta, kaikkien Luojasta. Se miten vankia tai nälkäistä kohteli ratkaisi paikan tuonpuoleisessa. Hädänalaisten kaltoinkohtelu johti kadotukseen, edes hurskaudesta ei ollut tällöin avuksi.

©Flickr

Maailmanmeno polkee maahan heikon. Kristinusko kertoi kuinka koko maailma oli kaikenlaisten voimien vallassa. Jopa eräs "tämän maailman ruhtinas" häärää täällä.

Gregorioksen yksi perussanoma oli se, ettei nykyinen maailmantila ole Jumalan tarkoittamaa. Orjuus, riistäminen ja ihmisten kaltoin kohtelu on osa langennutta maailmaa.
Jumalan korkein ja ensimmäinen laki antaa sateen sekä vanhurskaille että syntisille, aurinko nousee kaikille... Hän levittää perusedellytykset elämälle, kaikille vailla vastahakoisuutta. Tämä ei ole vallan, lain tai vaikkapa maantieteen määräämää. Elämän lahjat ovat kaikkien rikkautta ja yhteistä omaisuutta... 
Ihmiset kuitenkin piilottavat kultansa ja hopeansa, sekä tarpeettomat vaatteensa maahan. Myös kiiltävät jalokivet ja muut rikkaudet kätketään maahan. Nämä ovat kaikki väkivallan, riidan ja alkukantaisen sorron tuloksia... Ihmiset eivät edes halua käyttää ylijäämäänsä auttaakseen toisia hädässä. Mitä myötätunnon puutetta! Mitä typeryyttä!
Alun perin ei ollut näin, sanoo Herra. Hän joka loi ihmisen alussa teki hänestä vapaan ja kykenevän päättämään omasta käytöksestään. Ihmisperhe kuitenkin rikottiin kavalan käärmeen toimesta. Tämä tekee kovemmista vielä kovempia ja hyökkääviä heikkoja kohtaan. Ihmisperhe on pirstaloitunut moneen nimeen ja jalo alkumme on ahneudella tuhottu. Jopa laki on nyt ahneuden kanssarikollisena, eräänlaisena vallan palveluksessa. Pyydän kuitenkin teitä ajattelemaan ihmisyyden alkuperäistä tasa-arvoa, eikä sen myöhempää hajaannusta. Älä ajattele valloittajan lakia, vaan Luojan lakia!
Veljet ja sisaret, Gregorios monesti syystäkin varainhankintapuheessaan toisti. Sanat yllä kertovat selkeästi syyn. Veli ja sisar, ovat uskon syvällisiä sanoja. Tätä ne ovat nykyäänkin.
Jumala ei häpeä tulla kutsutuksi meidän Isäksemme, vaikkakin hän on Jumalamme ja Herramme. Kiellämmekö kuitenkin oman ihmisyytemme perheen?
©Lars Ahlbäck

Sairaus tai köyhyys ehkä on kärsivän omaa syytä. Tätäkin on yritetty esittää. On jopa väitetty, että kaikki tämä on jo mainitun kohtalon määräämää. Eipä sille voi mitään.

Gregoriokselle tämä on kauhistus ja vielä pahempi on nähdä siinä Jumalan tahto. Hän kertoo Jumalaa pilkkaavista opetuksista. On ihmisiä, jotka väittävät kurjuuden olevan Jumalan työtä ja oman menestyksensä Jumalan siunausta. Eikä tälle siten kuulu edes tehdä mitään. Kyse on jumalallisesta valinnasta ja se on Jumalan tahto. "Nämä ihmiset puhuvat rakkaudesta Jumalaan vain ja ainoastaan, kun heidän pennosensa ovat varjelun tarpeessa", Gregorios tokaisee.

Gregorios hieman pohtii  kärsimyksen ongelmaa. Viaton kärsii, mutta syy on hämärän peitossa.  Ehkä jopa jotkin kärsimykset ovat Jumalasta. Kukaan ei ole vapaa lankeemuksesta, vaikka vaikuttaisi kuinka kunnolliselta. Vastaus ylittää ihmisen käsityskyvyn. Kuka voisi laskea meren hiekkajyvät, sadepisarat ja ikuisuuden päivät, sanoo Gregorios.

Gregorios tähdentää kuitenkin, ettei vastaus löydy 1+1-tyyppisessä järkeilyssä. Syy ja seuraus on huono tapa lähestyä aihetta. Paha voi muuttua hyväksi, hyvä pahaksi. "Itse epäröin selittää kaikkia elämän vastoinkäymisiä synnin rangaistuksena ja kaikkea mukavuutta palkintona hurskaudesta", Gregorios tunnustaa.

Nätti ja selkeä jako on Jumalan käsissä. Kaivattu universaalisuus on tulevan elämän tila, missä paha saa palkkansa ja hyvä palkintonsa, kertoo Gregorios. Tuolloin yksi osa saa autuuden ja toinen kadotuksen. Tässä elämässä on tyydyttävä sekamelskaan, vailla lopullista vastausta.

©Lars Ahlbäck

Gregorioksen puhe on kutsua iloon. Välillä tulee myös ravistella kunnolla. Gregorios kuitenkin pääosin kannustaa filantropiaan - rakkauteen ihmisiin. Usko vahvistuu ja ihminen tulee tuntemaan Jumalan.

Monesti hädänalaisilla toivo on ainoa lääke, Gregorios kertoo. Tähän toivoon tulisi hyvinvoivien vastata ja jakaa omastaan. "Meidän tulee avata sydämemme kaikille köyhille, pahaa kärsiville, olkoon syy mikä tahansa", opastaa Gregorios.
Meidän tulee jakaa omastaan toisille ihmisille, olkoot he sitten leskiä tai orpoja, pakolaisia, vallankäytön uhreja, epäinhimmillisten verokerääjien kohteita, väkivallan runtelemia tai rosvojen ryöstämiä, pakkolunastuksen uhreja tai vaikkapa merihädässä. 
He kaikki ovat yhtä lailla hädänalaisia ja luovat katseensa meidän käsiin, kuten me nostamme katseemme pyyntöinemme Jumalan puoleen.
Gregorios on äärimmäisen ankara yltäkylläisyydessä eläviä kohtaan. He eivät huomaa, eivätkä edes halua huomata ihmisiä ympärillään. He piehtaroivat ruuan parissa ja omassa untuvaisessa todellisuudessaan.
Jos lainkaan uskotte minua, niin te Kristuksen perillisinä, palvelijoina, veljinä ja sisarina, hoitakaa nyt Kristuksen tarpeita. Hoitakaa Kristusta kun vielä on aikaa. Palvelkaamme Kristusta, virvoittakaa Kristus, pukekaamme Kristus, kunnioittakaamme Kristusta... Aamen.


Mukavan esityksen Gregorioksen elämään saa Peter Halldorfin (s. 1958) 21 kirkkoisää - kristillisen uskon muotoutumisen historiaa -kirjasta (2010, 2. painos). Rakkaudesta köyhiin -puheeseen voi tutustua kokoelmassa Gregorioksen puheita. Lainaukset Gregoriokselta ovat käännöksiä englanninkielisestä käännöksestä yllä. Käännökset paikoin vapaita.