15. lokakuuta 2015

Eksorkismit

"Karkota hänestä jokainen paha ja saastainen henki, joka on kätkeytynyt ja pesiytynyt hänen sydämeensä... Luovutko kiusaajasta ja kaikista hänen toimistaan ja sanansaattajistaan, kaikesta hänen palvelemisestaan ja korskeudestaan?"

Pahojen henkien pois ajaminen - eksorkismi - särähtää monen korvaan. Moni suhtautuu tähän epävarman leppoisasti, jopa virnistäen. Häkellyttää. Hullujako olette, ajattelee ehkä jopa joku.

Väitetään erään professorin todenneen, että demonit, ihmeet ja kaikki muut asiat eivät ole enää todellisuutta maailmassa jossa käytetään sähköä. Moni ymmärtää ajatuksen, mutta katsellessaan piikkilanka-sähköaitoja mieli hieman muuttuu.

Suuri ruotsalainen lehti ilmoitti vuonna 1908 ettei paholaista ole olemassa. Suurin osa 1900-lukua olikin vasta edessäpäin. Tämä sai jonkun kirjoittamaan lehteen kiitossähkeen.
Kiitos, toiminkin parhaiten tuntemattomana.
Sähköaitaan kuollut, Matthausen vuonna 1942
©Yad Vashem

Ortodoksisessa kirkossa on olemassa eksorkismi. Se tapahtuu kastetta edeltävässä toimituksessa. Se on käytössä yhä tänä päivänä.

Aihe on vaikea monelle. Se on jotenkin niin kaukana kaikesta totutusta. Syystäkin aiheesta on hyvä saada hieman opetusta.

On hyvä muistaa eksorkismin olevan osa vakiintunutta toimitusta. Tällä on siis ikiaikaiset ja raittiit kirkolliset puitteet, eikä se ole vain jokin hengellisen elämän "villin lännen" irrallinen tapahtuma.

Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) Vedestä ja hengestä -kirjassaan (suomeksi 2015, alunperin 1974) käsittelee aihetta ansiokkaasti. Ei toki tyhjentävästi, mutta kuitenkin riittävästi. 
Moderni ihminen, ortodoksikin, on tavallisesti hyvin hämmästynyt kuullessaan, että kastetoimitus alkaa paholaiselle osoitetuilla sanoilla. Paholaisella ei todellakaan ole mitään sijaa hänen uskonnollisessa katsomuksessaan; sehän kuuluu keskiaikaisen taikauskon sotavarustukseen ja karkean primitiiviseen ajattelutapaan... 
©Pravmir.ru
Kirkko ei ole koskaan muotoillut paholaisesta mitään selvää ja lyhyttä systemaattista oppia. Ensiarvoisen tärkeää on, että meillä on kirkossa aina ollut kokemus demonisista asioista. Yksinkertaisesti sanoen kirkko on aina tuntenut paholaisen...
Syy tähän opilliseen malttiin on aiheessa. Pahuus, paha ja paholainen ovat pohjimmiltaan juuri järjettömiä ja mielettömiä. Se ei yksinkertaisesti taivu systemaattiseksi opinkappaleiksi. Toki rukouksessa ja kilvoituksessa kokeneet ihmiset ovat omalla sarallaan paljonkin aiheesta kertoneet.
On vaikeaa, jos ei suorastaan mahdotonta, määritellä järjetön järjelliseksi, irrationaalinen rationaaliseksi. Ja demonisuus tai yleisemmin ottaen paha jos mikä on irrationaalisen todellisuutta...
Entäs Jumala saattaa joku huomauttaa. Onhan hänestä oppia vaikka millä mitalla saatetaan piikitellä ehkäpä hieman näsäviisaasti. Aiheellinen huomio, mutta tarkkaan ottaen ortodoksinen kirkko pitää toki puhetta Jumalasta järjen ylittävänä, muttei järjettömänä.

"Täytä hänet uskolla Sinuun, sekä toivolla ja rakkaudella..."
©photoalex.ru

Paha ei ole ortodoksisen kirkon mukaan vain hyvän puutetta. Pahuus ei myöskään pohjimmiltaan ole tiedon tai vaikkapa koulutuksen puutetta.
Raamatun käsitys ja kirkon kokemus pahasta ei suinkaan ole tällainen. Raamatun ja kirkon kokemuksen mukaan paha ei ole missään tapauksessa pelkkää poissaoloa. Se on päinvastoin läsnäoloa, se on jotakin pimeän, irrationaalisen mutta hyvin todellisen läsnäoloa, vaikka tuon läsnäolon alkuperä ei ehkä olekaan meille selvä emmekä sitä välittömästi ymmärrä. Niinpä viha ei ole yksinkertaisesti vain rakkauden poissaoloa; se on jonkin pimeän voiman läsnäoloa, joka voi olla todella hyvin aktiivinen, älykäs ja jopa luova. Eikä viha taatusti ole seurausta tietämättömyydestä. Me voimme tietää ja silti vihata...
Pohdinnat pahuudesta ja sen hengellisistä ulottuvuuksista saattavat saada ymmärrystä osakseen. Moni kuitenkin kokee puheen paholaisesta ja demoneista hyvin vieraaksi. Vaikeaksikin jopa. On syytä kuitenkin muistaa, ettei jokin voi rakastaa tai vihata, vaan ainoastaan joku.
Rakkautta ei voi olla siellä, missä ei ole rakastajaa, siis persoonaa, joka rakastaa, ei myöskään voi olla vihaa ilman vihaajaa, siis persoonaa, joka vihaa. Ja jos hyvyyden perimmäinen mysteeri on persoonassa, myös pahan perimmäisen mysteerin pitää olla persoonallinen. Pahan pimeän ja irrationaalisen läsnäolon takana täytyy olla persoona tai persoonia. 
"Voidellaan Jumalan palvelija riemun öljyllä..."
©Pravmir.ru

Ortodoksinen kirkko ei niinkään selitä pahaa, vaan kohtaa sen. Tämän esimerkin on itse Jumala antanut.
Näin toimi Jumala pahan suhteen. Hän ei selittänyt sitä. Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa kaikkien pahan voimien ristiinaulittavaksi ja siten tuhoamaan ne rakkaudellaan, uskollaan ja kuuliaisuudellaan.
Ihminen lähtee seuraamaan Kristusta ja liittyy häneen. Tämä tapahtuu kasteen myötä. Nykyään moni kastetaan jo lapsena. Toki myös moni ottaa vastaan kasteen vasta aikuisena. Riippumatta iästä kyse on kannanotosta, suunnanotosta ja valinnasta.

Tämä koskee myös pientä lasta. Kummi on juuri se joka vastaa lapsen puolesta. Hän "lainaa suutaan ja jalkojaan" vauvalle, jotta tämä voisi tulla kasteelle ja tunnustaa uskon, lainatakseni yhtä kirkkoisää. Eikö lapsen pitäisi itse päättää? -keskustelu on oma juttunsa.

Paholainen ja paha kohdataan juuri tällä lähdön hetkellä. Tällä polulla esteenä on tämä pimeä ja voimakas hahmo.
Se on siirrettävä sivuun, se on ajettava pois, jos haluamme edetä. Sillä hetkellä kun palveluksen toimittajan käsi on koskettanut Jumalan lapsen päätä ja painanut siihen Kristuksen merkin, paholainen on paikalla turvatakseen oikeutensa siihen, minkä se on varastanut Jumalalta ja mitä se väittää omakseen. Me emme ehkä näe häntä, mutta kirkko tietää hänen olevan paikalla. Me emme ehkä koe muuta kuin mukavan perhejuhlan tunnelman, mutta kirkko tietää, että taistelu elämästä ja kuolemasta on alkamassa... Jumala on tietenkin jo saanut lopullisen voiton, mutta paholainen ei vielä antautunut... Hän ei voi tehdä mitään Kristusta vastaan, mutta paljon meitä varten.
Kastetaan Jumalan palvelija...
©Pravmir.ru
Karkota hänestä jokainen paha ja saastainen henki, joka on kätkeytynyt ja pesiytynyt hänen sydämeensä, eksytyksen henki, pahuuden henki, epäjumalanpalveluksen ja kaiken ahneuden henki, valheen ja kaiken epäpuhtauden henki, joka kiusaajan opetuksen mukaan vaikuttaa. Ja tee hänet Kristuksesi pyhän lauman oikeaksi lampaaksi, Kirkkosi kalliiksi jäseneksi... (Rukoukset pyhän kasteen edellä)


Schmemannin kirjaan voi tutustua täällä. Kirjan voi tilata täältä. Sana papilta -blogissa on joitakin blogikirjoituksia Schmemanniin liittyen - Uskosta ja epäuskosta, Schmemannin päiväkirjat ja Maailman elämän edestä.