15. syyskuuta 2015

Raamattu

Raamattu, tuttu ja monesti kuitenkin niin vieras. Pari perusasiaa olisi hyvä muistaa ja pitää mielessä.

Raamattu muistuttaa muita kirjoja. Kannet ja sivuja tekstillä, ohuempi paperi voi toki olla vierasta. Raamattu ei kuitenkaan ole kuten muut kirjat, itse asiassa se ei edes olekaan vain yksi kirja.

Sana Raamattu juontaa kreikankielen ta grammata sanasta - kirjoitukset. Huomionarvoista on, että on kyse monikosta - kirjoitukset. Monikko ilmenee usein muissa kielissä helpommin, esimerkiksi englanninkielen Holy Scriptures.

Painotekniikan keksiminen ja julkaisemisen kehittyminen sai aikaan nykyään tutun näköisen Raamatun. Käytännöllistä, mutta samalla helposti moninaisuus unohtuu. Kyse on pienestä "kirjastosta".

©Shutterstock

Raamatu koostuu kahdesta osasta, Vanhasta testamentista sekä Uudesta testamentista. Vanha testamentti on perintöä juutalaisuudesta. Monet varhaiset viittaukset "pyhiin kirjoituksiin" viittaavat juuri Vanhaan testamenttiin.

Vanhan testamentin asema oli monasti haastettuna. Monet harhaopit kiistivät sen aseman. Vanhat kirjoitukset eivät aina olleet helppo pala. Kristus oli kuitenkin "avain". Vanha testamentti ikään kuin "ymmärrettiin taaksepäin" Kristuksen valossa.

Vähitellen muodostui Uutena testamenttina tunnettu kokonaisuus. Erityisesti apostoli Paavalin kirjeet olivat varhain osaa kokoelmaa. Varhaisin kirjoitus Uudessa testamentissa onkin tämän apostolin käsialaa.

Monesti kerrotaan kristinuskon olevan kirjauskonto. Tämä ei ihan pidä paikkansa. Aika pitkään usko oli ilman ikiomia kirjoituksia.

Vanha testamentti omaksuttiin jo varhain omaksi. "Ne ovat osa pyhiä kirjoituksianne, tai pikemminkin meidän kirjoituksiamme...", tokaisu 100-luvulta juutalaiselle kertoo kuinka Vanha testamentti jo nähtiin kristittyjen omina kirjoituksina.

Uuden testamentin ydinainesta ovat evankeliumit. Niitä on neljä kappaletta - Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Omanlaisia kaikki omalla tavallaan.

Evankeliumien määrä on rikkaus, muttei sekamelskaksi asti. Ortodoksisen kirkon perinne puhuu toisinaan evankeliumeista ikoneina. Ne ovat musteella maalattuja kuvia Kristuksesta.

Itse asiassa ortodoksisen raamattukäsityksen aapinen ilmenee kauniisti katsomalla pyhäkön alttaripöytää. Kunniapaikalla keskellä pöytää makaa kirja. Kyse ei ole koko Raamatusta, vaan juuri evankeliumikirjasta - sisältäen Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit.

Alttari
©Wikipedia

Evankeliumit kertovat Kristuksesta. Ne todistavat Kristuksen elämästä, opetuksesta ja myös kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

Kristus on siis Raamatun sydän. Tämä ilmenee jo mainitusta evankeliumikirjan sijainnista pyhäkössä. Evankeliumit ovat myös ainoat Raamatun kirjat, joiden lukemisen aikana jumalanpalveluksisa palaa erityinen kynttilä ja juhlistaa lukemista.

Kristuksen opetus on myös vaakana, kun pohditaan - tai voisi sanoa punnitaan - Raamatun eri kohtia. Tämä koskee erityisesti Vanhaa testamenttia. Tämä ei kuitenkaan ole jonkinlaista juupas eipäs, eipäs juupas kiistelyä.

Ortodoksinen kirkko lähestyy Raamattua hyvin kypsällä ja raittiilla tavalla. Se ei oikeastaan hätäänny moninaisista lukutavoista. Se toki muistaa, että Kristus pitää koossa paketin, eikä anna mielipiteitten paljouden tukahduttaa raitista lukemista. Punainen lanka pysyy siis näpeissä.

Monelle Raamattu on ikään kuin vahaa, joka muovataan mieleisekseen. Äärimmäisyyksiä on monenlaisia. Yksi käyttää kohtia sieltä täältä lyömaseena, toiselle voi olla vaikeaa ymmärtää ettei Raamattu kannusta vapauteen synnissä, vaan synnistä.

Ware
©dan ava photography

Ortodoksinen kirkko korostaa, että Raamattua luetaan henkilökohtaisella otteella, mutta yhdessä kirkon kanssa, tähdentää ortodoksipiispa Kallistos Ware (s. 1934)

Liian usein ihminen lähestyy Raamattua liian irrallaan, jopa ylpeän itseriitoisella otteella. Monesti ollaan sokeita omille oletuksille, haluille ja sokeille kohdille.  Ei minun tulkintani ole jotenkin ratkaiseva.

Ortodoksisessa kirkossa perinteen ääni ja kokemus pääsee esille. Tämä näkyy muun muassa jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Lukukappaleet Raamatusta määräytyvät vuosituhansien saatossa vakintuneen tavan mukaan.

Lukukappaleet ovat tasapainoisesti sieltä täältä ja heijastavat kirkkovuoden kiertoa. Uusi testamentti ja Vanha testamentti ovat oikeassa suhteessa. Valikoima ei siis noudata vaikkapa yksittäisen saarnamiehen suosikkeja.

"Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (1. Kor. 13:13) Tämä opetus mielellään poimitaan Paavalin yhdestä kirjeestä. Samaisessa kirjeessa on kuitenkin muutakin. Esimerkiksi kehotus naisten pään peittämisestä (1. Kor. 11:1-15) tai aika lailla napakat huomiot siveettömyydestä, miesten kanssa makaavista miehistä, ahneista, juomareista, pilkkaajista ja riistäjistä (1. Kor. 6:9-10).

Raamattu elää ortodoksisessa kirkkossa. Se myös saa siellä raittiin tulkinnan. Liian useinhan joku vaihtaa suolan sokeriin tai unohtaa hapatteen.

Yksi vertaus olisi vaikkapa keittokirja. Resepteihin voi tutustua helposti. Mahdollisesti katsoa kuvia ja lueskella ohjeita. Keittokirja kuitenkin on omiaan juuri osana ruuanlaittoa. Ehkä apuna aterian valmistamisessa rakkaille. Irrallaan tästä keittokirja on jotenkin vähän eksyksissä. Voisi ehkä jopa sanoa keittokirjan elävän vasta osana ruuanlaittoa.

Risti ja evankeliumi
©Pravmir.ru

Raamattua tulee lukea. Erityisesti tämä koskee evankeliumeja ja Uuden testamentin kirjeitä. Psalmien kirja Vanhassa testamentissa on myös suositeltava. Kirkkovuoden seuraaminen hyvä apu lukemisessa.

Koko Raamattua tulisi tietenkin yrittää tuntea. Raamattuun voi tutustua vähitellen osana ortodoksisen kirkon elämää. Kannesta kanteen lukeminen ei ole ihan ongelmaton. Raamatun lukeminen on elämän mittainen harrastus, ei läpilukemista kerran tai useammin.

Apuvälineitä on runsaasti, sanakirjoista jättimäisiin selitysteoksiin. Raamattua voi myös lukea yhdessä, vaikkapa pienryhmässä.

Lukemansa tulee ennen kaikkea sovittaa itseensä. Raamattu ei ainakaan ole lyömäase. Lukijan tulisi yrittää nähdä itsensä osana "kertomusta". Ehkä tämä alkaa Jumalan kysymyksestä.
- Missä sinä olet?


Blogikirjoitus perustuu muun muassa metropoliitta Kallistos Waren (s. 1934) How to Read the Bible -kirjoitukseen. Kirjoitukseen voi tutustua täällä. Raamatun yleisesitykseen voi tutusta tästä kirjasta.