1. maaliskuuta 2015

Papilta kysyttyä 31

Homoseksuaalisuus?

Homoseksuaalisuus?

Ortodoksisen kirkon opetus aiheesta on selkeä. Tuttu juttu voisi sanoa, jo muinaisuudesta saakka. Nykyaikana sekä tieto että ymmärrys aiheesta on lisääntynyt. Ei kuitenkaan mitenkään käänteentekevästi.

Homoseksuaaliset teot ovat syntiä, opettaa ortodoksinen kirkko.

On aiheellista huomata, että ortodoksinen kirkko pitää syntinä nimenomaan tekoja. Tietty suuntautuminen tai taipumus on yksinkertaisesti raaka tosiasia, ei itsessään synti.

Jäsennys on perustavanlaatuinen. Se näkyy muun muassa ajatuksessa, että nimenomaan synti tuomitan ja syntistä rakastetaan. Yksi aapisopetus ortodoksisessa kirkossa on, erityisesti luostariviisaudessa, että ajatus ei vielä ole syntiä, vaan vasta teko on. Synti voi olla jopa tahatonta.

Esimerkkinä yli muiden on Kristuksen keskustelu aviorikoksen tehneen naisen kanssa.
- Missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?
- Ei, herra.
- En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.
Sateenkaarilippu
©Wikipedia

Kysymykset homoseksuaalisuuden syistä ja taustoista ovat mielenkiintoisia. Ne eivät kuitenkaan ole käänteentekeviä, vaan juuri mielenkiintoisia.

Itse asiassa puhe suuntautumisesta taitaa olla aika lailla uusi ilmiö parin vuosisadan takaa. Se taisi peräti alkaa uuskäsitteestä heteroseksuaalisuus. Yksi anti nykytiedon myötä on ymmärrys suuntautumisesta osana minuutta.

Moni seksuaalivähemmistöön kuuluva voi varmaankin sanoa yksinkertaisesti olevansa oma itsensä. "Tällainen minä olen...", tunnustus voi olla pitkän ja kivuliaan tien päässä. Monesti ortodoksinen kirkko on tässä tukena ja myös turvana.

Oma lukunsa on yritys liittää suuntautumiseen ihmisoikeuksia. Itse ihmisellä on toki perustavanlaatuisia oikeuksia, vaikkapa elämään ja vapauteen. Sen sijaan oikeuksien liittäminen juuri suuntautumisiin on kalteva pinta, onhan suuntautumisia vaikka millä mitalla.

Tervetulleita ovat oivallukset eri tieteenalojen piiristä. Vaikkapa gender-näkökulma tai ihan biologian löydökset. Olkoot syyt ilmiöön sitten enemmän luonnosta vaiko kasvatuksesta, hiustenhalkomiseen ei ole antoisaa ryhtyä.

©Pravoslavie.ru

Ortodoksinen kirkko ei harrasta eheyttämistä. Ihmistä ei siis yritetä vääntää ikään kuin suoraksi. Kyseinen toiminta on hyvin lähellä väkivaltaa.

Monet seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat kylläkin hoidon ja hoivan piiriin kuuluvia. Hyvä opetus ja tähdellisen tiedon ja kasvatuksen antaminen on tärkeää. Erityisesti tämä pätee kasvavan ihmisen kohdalla.

Keskustelua, tukea ja tietoa kaipaavat monet, kuten myös turvaa, olkoot suuntautumiset tai taipumukset mitkä tahansa.

Huolta aiheuttaa nykyihmiskuvan pirstaloituneisuus tunnistamattomaksi ja suunnattomaksi.

©Неофит

Ortodoksisen kirkon opetus kysymyksessä ei nojaa vain vaikkapa pariin raamatunkohtaan, vaan myös laajempaan taustaan.

Kyse on myös raamatullisesta ja kristillisestä näkymästä miehen ja naisen yhteiselosta, elämää synnyttävänä ja vaalivana liittona, Jumalan siunaamassa avioliitossa.

Ihminen on voinut toimia toisin. Ihminen on usein toiminut vastoin sisimpänsä ja kaiken elämän "ääntä", ja myös Jumalan käskyjä, Luojan tahtoa. Käyttö on muuttunut väärin- tai jopa hyväksikäytöksi. Toki ihminen usein selitellyt itselleen toimiintansa parhain päin.

Homoseksuaalista toimintaa arvioidaan siis osana laajempaa näkymää ihmisestä ja hyvästä elämästä. Ilman laajempaa taustaa arvio jää puuttumaan. Toki voidaan nähdä ihminen itse luomassa itselleen suunnan, merkityksen ja mielekkyyden.

Nykyaika suosiikin etiikkaa ilman taustaa, ikään kuin "ilmassa roikkuvaa". Arvot ovat nykyään enemmänkin sukua mielipiteelle tai jopa maulle. Makuasioista ei voi kiistellä, kertoo sanonta.
Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä... (Room. 1:27)
Ortodoksipiispa Kallistos
©Dan Ava Photography

Ortodoksinen kirkko ei vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia. Eikä se siunaa missään muodossa poikkeavaa elämäntyyliä.

Lainsäädännön tasolla tämä on monesti jo mahdollista, mutta samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ei voida siunata, muistuttaa esimerksiksi ortodoksipiispa Kallistos Ware (s. 1934). Tämä on kaikkien ortodoksisten kirkkojen selkeä kanta, nyt ja myös tulevassa.

Leppoisa no problem -lausahdus, ei onnistu tässä kohdin, muistuttaa jo mainittu piispa. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteen ystävyyttä, välittämistä ja hoivaa ei vähätellä, mutta kannustetaan siveyteen ja pidättäväisyyteen.

Tämä neuvo pitää, kertoo piispa, vaikkakin se aiheutta monessa epäuskoisen hymähdyksen.

Uskomatonta, saattaa joku ajatella. Ei ole todellista, äimän käkenä on toinen. Ortodoksinen kirkko elää tässä kysymyksessä muinaisuudessa, ajattelee yllättävän moni.

Eräät, jopa ortodoksikristityt, vaativat ortodoksiselta kirkolta muutosta. Jotkut jopa väittävät ortodoksisen kirkon kannustavan vihaan ja syrjintään. Monen mielestä ajatusrikos on tapahtunut.

Kristuksen jalkojen juurella
©Pravoslavie.ru

Ortodoksinen kirkko ei halua kannallaan tässä kohdin tai muutoinkaan kääntää aikaa taaksepäin. Ortodoksinen kirkko yrittää elää ajassa, muttei ajasta, voisi ehkä sanoa.

Jos joku huomaa kellonsa näyttävän väärää aikaa, hän useimmiten asettaa sen ajalleen ja näyttämään itselleen oikeaa aikaa. Kysymys onkin missä ajassa nykyaika on. Se jopa saattaa olla väärässä ajassa. Tarkoitus ei siis ole palata menneeseen, vaan oikeaan aikaan.

Olen yrittänyt lyhyesti esitellä ortodoksisen kirkon opetusta kysymyksestä. Paljon olisi voinut lisätä ja tarkentaa. Ortodoksisen kirkon opetus on kuitenkin selkeä. Ei ehkä kaikkien mieleen.

Ihminen pyritään kohtaamaan tässäkin kysymyksessä arvokkaasti ja jopa arasti. Jos näin ei tapahdu ei toteudu kristillinen rakkaus ja tapahtuu syrjintää. Ihmisen vihaaminen on väärin ja se on syntiä.

Ihanteet ovat korkeat. Moni jää niistä vajaaksi ja vain yksi on täydellinen. Ihanteet kuitenkin pysyvät, tässäkin kysymyksessä. Ihanteiden ei kuitenkaan tule murskata ihmisiä, vaikkakin syntiä synniksi kutsutaankin.
En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.