15. helmikuuta 2015

Mihin Jumalaa tarvitaan?

New York tunnetaan kaupunkina, joka ei koskaan nuku. Väentiheys on kymmenentuhatta ihmistä jokaisella neliökilometrillä. Tiiviissä joukossa riittää kaikenlaista.

Suurkaupungissa on monenlaisia uskontoja. On uskovaa, epäilijää, etsijää ja vaikkapa haahuilijaa.

Kristinusko on urbaani usko. Ehkä vähän yllättävä väite. Jo varhaisina vuosina juuri kaupungit olivat kristinuskon kasvunpaikkoja. Jopa siinä määrin, että sana pakana taitaa tulla maalaista tarkoittavasta latinan paganus-sanasta.

Kaupunkien tungoksessa on toki myös ei-uskovia. Nykyään ei niinkään eri tavalla uskovia, toisuskoisia, vaan jotenkin ilman uskoa, ainakin monella perinteisellä tavalla nähtynä. Etsijöitäkin varmaan löytyy paljon. Kakenlaista kiihkoilijaakin löytyy.

Manhattan, New York


Timothy Keller (s. 1950) on pastori ja kirjailija. Vuonna 1989 hän perusti New Yorkiin Manhattanille Redeemer Presbyterian Church -seurakunnan. Nykyään sen viiteen viikoittaiseen jumalanpalvelukseen osallistuu säännöllisesti lähes kuusituhatta kävijää.

Kellerin Mihin Jumalaa tarvitaan? Uskon ja skeptisyyden vuoropuhelua -kirja (2011) on yritys kertoa uskosta juuri nykyajassa elävälle ihmiselle. New Yorkin Manhattanilla heitä riittää. Keller osasi vastata monen mielestä hyvin, sillä kirjasta tuli myyntimenestys.

Kirjan ensimmäinen osa perustuu Kellerille esitettyihin kysymyksiin. Eikä vain kysymyksiin, vaan myös syytöksiin koskien kristinuskoa. Toinen osa kirjassa on uskon ensiaskeleiden esittelyä ja kristinuskon perusopetuksien avaamista.

Keller hyödyntää mitä moninaisempia lähteitä esitellessään ajatuksiaan, Tähtien sodasta alkaen. Se varmaan tekisi vaikutuksen jos osaisi Darth Vaderin äänellä sanoa: "Minusta uskonpuutteesi on... hämmentävä."

©Päivä Osakeyhtiö
En pysty uskomaan, ellen löydä vähintään yhtä ehdottoman aukotonta todistetta Jumalasta...
Yksi ehdottoman aukoton todiste, ei enempää, eikä vähempää. Vaatimus on kova, liiankin kova. Elämässä kävisi aika köpelösti, jos edellämainitun ottaisi ohjenuoraksi kaikessa. Aika moni parisuhde jäisi alkuunsa, jos suhteen rakkaudesta vaatisi saman todistustaakan.

Keller muistuttaa, että on parempi nähdä todisteet Jumalasta johtolankoina. Hän tähdentää eroa käsitteiden proof ja evidence välillä. Ei ole lopullista todistetta, mutta monta todistetta, viitaten filosofi Alvin Plantingan (s. 1932) väitteeseen, että on kolmisen tusinaa hyvää väitettä Jumalan olemassaolon puolesta.

Luettelon väitteet eivät varmaan vetoa kaikki, mutta jo puhuttelevien väitteiden "kokonaispaino voi olla valtava". Ne ikään kuin kasautuvat ja vakuuttavat, eivät pakota, eivätkä lopullisesti vie ihmiseloon kuuluvaa epävarmuutta. Uskoon kuuluu vähän riskinottoa.

Salaperäinen alkuräjähdys, Kosminen tervetulotoivotus, Luonnon säännönmukaisuus ja Johtolankana kauneus. Esimerkkejä aiheista kirjassa ja jo mainitun Plantingan luettelosta.

Keller
©Timothy Keller
Maailmankaikkeudella on alkuperä: alkuräjähdys. Viisitoista miljardia vuotta sitten maailmankaikkeus sai alkunsa käsittämättömän kirkkaana välähdyksenä, jonka voima oli peräisin äärettämön pienestä pisteestä. Se tarkoittaa, että ennen sitä ei ollut mitään. En pysty kuvittelemaan, kuinka luonto - tässä tapauksessa maailmankaikkeus - olisi voinut luoda itsensä. Ja juuri se seikka, että maailmankaikkeudella on alkamiskohta, viittaa siihen, että joku kykeni panemaan sen alulle. Ja monusta näyttää siltä, että sen täytyy olla luonnon ulkopuolella.
Tiedemies Francis Collins (s. 1950) pohti näin. Ei tämä ole känteentekevää, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Ajattelemista saa myös siitä, että maailmankaikkeus on ikään kuin suuri "kosminen tervetulotoivotus". Collins pohtii: "Kun maailmankaikkeutta katsoo tiedemiehen näkökulmasta, se näyttää siltä, kuin se olisi tiennyt meidän olevan tulossa..."

Tässä kohdin puhutaan hienosäädöstä tai -virityksestä maailmankaikkeudessa. Vastalauseeksi nostetaan usein käsitys monista maailmankaikkeuksista. Niitähän saattaa olla biljoonittain. Sattumoisin yksi näistä biljoonista maailmankaikkeuksista oli ihmisille ja kaikelle elämälle juuri otollinen.

Plantinga vertaa vastaväitettä pokeripeliin, missä eräs mies jakaa itselleen kaksikymmentä kertaa ässäneloset. Pelitoverit hapuilevat jo aseitaan. Hädissään hän ryhtyy selittämään.
Tiedän, että tämä näyttää epäilyttävältä! Mutta entä jos maailmankaikkeuksia onkin loputon sarja, niin että jokaista mahdollista pokerikäden jakoa kohden on yksi maailmankaikkeus, jossa tämä mahdollisuus käy toteen? Me vain satumme olemaan sellaisessa maailmankaikkeudessa, jossa minä aina jaan itselleni ässäneloset enkä petkuta.
Näkemyksiä Itä-Helsingissä
©Lars Ahlbäck

Kelluva moraali -käsitteellä Keller kuvaa kohtaamiansa käsityksiä etiikasta. Monella on, kaikesta maallistuneisuudestaan huolimatta, "erittäin hienovireinen käsitys oikeasta ja väärästä". Moni kokee eräänlaista "moraalista raivoa" maailman epäoikeudenmukaisuuksien edessä.

Monella on aika vaikeaa perustella oikeaa ja väärää. Toki voidaan yhdessä päättää sitä tai tätä. Hyviä asioita, mutta pohja niille jotenkin puuttuu. Käsitykset ovat "melkeinpä irrallisina ilmassa - korkealla maanpinnasta".

On ollut yrityksiä kiinnittää moraali evoluutioon. Uhrautuva käyttäytyminen tai vaikkapa laupeus on voinut joskus johtaa eloonjäämiseen. Toisaalta välillä eloonjääminen vaati heikon tallaamista. Eikä vain tallaamista, vaan vaikkapa tappamista. Pyyteetöntä toimintaa ei myöskään ole ihan helppo selittää. Tietenkin yrityksiä on ollut, sekä onnistuneempia että ontuvampia.

Ilman Jumalaa ei ole moraalia. Nimenomaan mitta puuttuu, ikään kuin taivaanranta olisi hukassa. Kyse ei ole siitä voiko ei-uskova auttaa kissan puusta tai lahjoittaa miljonan hyväntekeväisyyteen. Tietenkin voi molempia ja yksi johtolanka onkin tämä käsitys näiden tekojen hyvyydestä.

©Неофит

Sana papilta -blogissa on esitelty muitakin uskon puolustuksia - esimerkiksi Valveilla - uskon perusteltu puolustaminen, Rukoileva kädellinen ja Tähtäimessä Jumala. Yksi nykyklassikko on Tätä on kristinusko.

Tämänkaltaiset kirjat voivat olla uskon rakennukseksi. Eivät ne ole mitään lopullisia tekeleitä. Harvemmin ne edes yrittävät käännyttämään taikka todistelemaan, vaan ennemminkin osoittamaan.

Jesuiitta Henri de Lubac (k. 1991) tähdensi, ettei pyrkimyksenä uskon puolustuksessa ole niinkään todistelu Jumalan olemassaolosta, vaan enemmänkin ihmisten silmien avaaminen.
Eräs nainen seurakunnassani valitti, että hän oli elämänsä synkkänä aikana rukoillut yhä uudestaan: "Jumala, auta minua löytämään sinut", mutta ei ollut päässyt puusta pitkään. Eräs kristitty ystävä ehdotti hänelle, että jospa hän muuttaisi rukouksensa tällaiseksi: "Jumala, tule löytämään minut..." Kertoessaan tätä minulle hän sanoi lopuksi: "Ainoa syy siihen, että voin kertoa sinulle tarinani, on - että hän teki niin."


Mihin Jumalaa tarvitaan? -kirja on Päivä Osakeyhtiön julkaisema. Kirjaan voi tutustua täällä ja tilata täällä. Newsweek-lehti nimitti Timothy Kellerin "2000-luvun C. S. Lewisiksi".