10. joulukuuta 2014

Syntyi neitsyt Mariasta

Mistä sinä olet lähtöisin? Näin kysyi maaherra Pontius Pilatus Jeesukselta Kristukselta. Paljon hän oli jo kuullut tästä miehestä.

Kristus, kiinnostaa. Hän on niin tuttu ja silti hänestä ei saanut otetta. Niin tuttu ja silti niin tuntematon. Hän suorastaan kiehtoo ihmisiä. Yhä nykyaikana.

Kristuksen kerran puhuessaan tuon taivaallisista monet ihmettelivät, eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika. Hehän tiesivät hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta, he ymmärrettävästi ihmettelivät. Eikö tämä ole se rakennusmies, kyselivät kotikyläläiset kerran.

Miten muuten selittää se että joka vuosi ilmestyy hyllymetreittäin kirjoja hänestä? Puhumattakaan elokuvista, artikkeleista ja muusta. Eivätkä vain häneen uskovat tätä kaikkea läheskään tuota.

Kristusta ylistetään, kiistetään ja pilkataan. Aika hyvin mieheltä, joka joidenkin mielestä ei ole edes ollut olemassa.

Katolisen kirkon emerituspaavi Benedictus XVI (s. 1927) on kirjoittanut kaksi laajaa kirjaa Jeesuksesta. Nämä kaksi kirjaa sai jatkon pienestä "lisäkirjasta" Jeesuksen lapsuudesta. Syntyi neitsyt Mariasta -kirja (2014) on ikään kuin eteisaula kahteen pääkirjaan.

©Perussanoma

Tarkoitukseni on lyhyesti esitellä parisen kohtaa emerituspaavin uusimmasta Jeesus-kirjasta Syntyi neitsyt Mariasta. Ensin yleishuomioita ja sitten keskityn pariin kirjan aiheista.

Käsite lapsuuskertomukset viittaa ensisijaisesti Matteuksen ja Luukkaan kertomaan Kristuksen syntymästä ja lapsuudesta. Tietenkin muuallakin Uudessa testamentissa käsitellään kysymystä mistä Kristus on lähtöisin.

Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa on kuitenkin ne monelle tutut jutut. Ylienkeli Gabriel, Maria, Joosef, Betlehem, Herodes, Augustus, paimenet kedolla, tähti ja paljon muuta.

Moni varmaan pitää tätä kaikkea lähes satuna. Useasti ajatellaan, että kyse on hurskaasta tavasta jälkikäteen kertoa satumaisesti Kristuksen alkuperästä. Toisaalta on ollut myös suosittua nähdä kertomukset muiden muinaisten jumalsyntymäkertomusten kopiona. Molemmat lähestymistavat eivät kestä lähempää tarkastelua.

Emerituspaavi huomauttaa, ettei Uuden testamentin kirjoittajilla ollut tarkoituksena keksiä tai valehdella. Itse asiassa Luukas itse korostaa seuraavasti: "Otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, olen päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen." (Luuk. 1:3)

Kristuksen syntymä
©Pravoslavie.ru

Luukas myös tietoisesti kiinnittää kertomansa maailmanhistoriaan viittaamalla keisari Augustukseen ja Syyrian käskynhaltijaan Quiriniukseen. Monella muullakin tavalla tuodaan esiin, ettei ole kyse "myyttisestä eeppisestä kertomuksesta", vaan tässä todellisessa maailmassa tapahtuneesta. Tästä syystä myös muuten Pontius Pilatus mainitaan uskontunnustuksessa.

Monen perusongelma tämän edessä on syvällä. Moderni ihminen saattaa kylläkin "uskoa" Jumalaan. Ajatellaan, että Jumala, jumaluus tai "jotain" on kaiken taustalla. Kirjaimellisesti "taustalla", siellä jossakin "taivaassa". Se on kaikki "tuonpuoleista".
Onko siis totta, minkä tunnustamme? "[Minä uskon] Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta?" Vastaus kuulu varauksitta: on... Molemmat kohdat loukkaavat modernin ihmisen näkemyksiä. Jumala saa vaikuttaa ideoissa ja ajatuksissa, henkisyydessä - mutta ei materiassa. Se häiritsee. Sinne hän ei kuulu. Mutta juuri siitä on kysymys: että Jumala on Jumala eikä toimi vain ideoiden piirissä... Ellei Jumalalla ole valtaa myös materiaan, hän ei ole Jumala.
Tähtiä...

Betlehemin tähti. Monella on juuri tämän tähden muistotähti joulukuusessa tai roikkuu ikkunassa.

Toivottavasti emerituspaavilla on jotain mielenkiintoista kerrottavaa. Ainakin luulen, että jotain puhuttelevaa häneltä löytyy.

Eräät kokevat, että astronominen aihe oikein sovi tähän yhteyteen. Itse asiassa Johannes Krysostomos (k. 407) jo totesi, ettei tähdessä ollut kyse tavallisesta tähdestä. Astronominen kysymys ei silti jäänyt pois.

"Tähden" ratkaisuksi esitti tähtitieteen merkkihenkilö Johannes Kepler (k. 1630) planeettojen Jupiterin, Saturnuksen ja Marsin konjuktiota. Tähän laskelmaan hän päätyi ja todisti samankaltaisen tapahtuman itse vuonna 1604. Betlehemin "tähti" olisi tapahtunut Keplerin laskelmien mukaan 7-6 ennen ajanlaskuamme. Toisaalta tiedetään, että kiinalaiset kronikat kertovat vuonna 4 ennen ajanlaskuamme nähdystä kirkkaasta tähdestä. Nykyään "tähteä" pidetään juuri Jupiterin ja Saturnuksen konjuktiona.

Kepler
©Wikipedia

Tähdet ja valoilmiöt taivaalla ovat kauan kiehtoneet ihmisiä. Ei olisi ennenkuulumatonta, että idässä oppineet olisivat kaksi tuhatta vuotta sitten nähneet "tähdessä" merkin suurista tapahtumista ja mullistuksista. Paavi korostaakin, että "tähti" sai viisaat miehet liikkeelle, ei niinkään ollut lopullinen vastaus. Se oli "lähtölaukaus". Heillä on todennäköisesti ollut jotain hajua luvatusta "juutalaisten kuninkaasta".

Ymmärrettävää oli, että visaat miehet lähtivät kohti Jerusalemia. Jos etsii kunigasta maasta, niin pääkaupunki on luonnollinen paikka etsiä. Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi ja aikanaan hän tekikin kaikkensa tuhotakseen kilpailijan. Kaikki alle kaksivuotiaat Betlehemin seudulla piti tappaa.

Monen korvissa tämä kuulostaa taas sadulta. Hyvä on muistaa, että samaisena aikana Herodes tapatti omat poikansa Alexanderin ja Aristobuloksen. Jo parisen vuotta aikaisemmin hän tapatti Antipater poikansa. Herodeksen lapsimurhasta Betlehemin seudulla ei ole muuta tietoa, kuin Raamattu. Tämä ei tee asiasta satua.

Maailmassa on monta joukomurhaa, joka ovat jääneet kirjaamatta muistiin. Ei Herodekselle tällaisen käskyn antaminen ollut ainakaan omatunnon kysymys. Käytännön tasolla kyläpahasen vauvojen tappaminen onnistuu.

Tähti ja joukkomurha. Joulunodotuksen aikaan voisi toki myös pohtia juhlaa. Maailmanmeno on nykyään vauhdikas. Ehkä se on ollut sitä, aina omalla tavallaan. Kristillisen joulunvieton sankari lähes unohtuu, mutta silti hän aavistuksenomaisesti läsnä. Emerituspaavi pohti toisaalla.
Kritiikki nykyistä joulunviettoa kohtaan on suurelta osin perusteltua. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi pitänyt mielessä, että kaupallisuuden ja tunteellisuuden kuoren takana alkuperäisen suuruuden kaipuu ei ole poissa.
Itse asiassa tunteellisuus toimii lavasteena, jonka takana on syvällisiä ja puhtaita tunteita, liian arkoja ollakseen esillä katseille... [Joulupyhien] 'hengähdystauolla' meitä saattaa jopa koskettaa jumalallisen rakkauden ja pyhän rauhan tuulahdus, jonka joulu tuo.
Tämän vuoksi meidän ei tulisi yrittää ottaa pois heiltä jotka ajattelevat etteivät osaa uskoa, tätä tunnetta, joka on heidän uskonsa viimeisiä kaikuja. He osallistuvat tässä tunteen kaiussa jollain tavalla joulun 'hengähdykseen', joka on niin täynnä jumalallista rauhaa. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että he yhä nauttivat pienin määrin tästä Jumalan joululahjasta ja meidän tulisi yrittää olla yhtä heidän kanssaan viettäessämme siunattua joulua.