16. joulukuuta 2014

Jumalan puhutteleminen

"Etsi nimeä, mutta jos et sitä löydä, älä hämmästy, jos ei kukaan sinua kuule. Silloin sinä et ole ketään kutsunutkaan."

Rambo - taistelija 2 -elokuvassa (1985) elokuvassa sankari yrittää selittää tilannettaan. Eliittisotilas lähetetään maanpäällisiin helvetteihin taistelemaan. Miksi?
- Olen kertakäyttöinen.
- Mitä se tarkoittaa?
- Sinut kutstutaan juhliin, etkä mene niihin, muttei sillä ole oikeastaan väliä.
"Puhumme kolmannessa persoonassa silloin, kun jonkun sijalla voisi olla helposti joku toinen, koska tässä suhteessa toiminta on tärkein, ei henkilö. Tämän toiminnon voi suorittaa joku muukin...", kuvaa metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003)

Metropoliitta Antoni päättää Rukouskoulu-kirjansa (1976) lukuun Jumalan puhuttelemisesta. Se on kirjan lyhyin luku.

©Pravoslavie.ru

Rukouskoulu-kirjan luvuissa metropoliitta Antoni yrittää kuvata elämän tärkeimmän suhteen taustaa. Kyse on suhteesta Jumalaan. Jo lukujen nimet kertovat paljon. Jumala on poissa, Kolkutus ovelle, Sisintä kohti, Ajan hallintaa ja lopulta Jumalan puhutteleminen.

Suhteen muuttuminen henkilökohtaiseksi ja eläväksi on ihmeellinen hetki. Monesti ihmisen suhdetta toisiin kuitenkin leimaa nimettömyys. Minä ja he, eikä niinkään minä ja sinä. "Muutos ei ole vain kieliopillinen, vaan myös sisäinen", kertoo metropoliitta Antoni.

Rukouskoulu-kirja perustuu metropoliitta Antonin Exeter Collegessa pitämiin vierailuluentoihin 1960-luvun lopussa. Kerrotaan, että luennot oli suunnattu pääasiassa niille, jotka eivät uskoneet Jumalaan. Väitettiin jopa, että ovella olisi ollut ilmoitus: "Uskovilta pääsy kielletty."

Rukouskoulu-kirjan taustalla oleva sanoma on, että Jumala voidaan tuntea. Hänet voidaan kokemuksellisesti tuntea. Hän ei ole vain teologisen systeemin tai vaikkapa jonkun ajatusrakennelman osanen. Ehkä tärkeä palikka, mutta silti vain palikka. Tämä on ehkäpä kirjan leimallisesti ortodoksisin osuus.

Metropoliitta Antoni
©Pravoslavie.ru
Rukous alkaa sinä hetkenä, kun emme enää ajattele kaukana olevaa Jumalaa, "häntä", "kaikkivaltiasta" jne., vaan kun voimme ajatella häntä käyttäen sanaa "sinä"... Se on aina henkilökohtainen asia. Rukousta ei voi olla, kun suhde on varovainen, etäinen ja viileä, sitä ei voi olla  niin kauan kuin Jumalan ja meidän välimme ovat virallisen muodolliset...
Rukous on tie. Uskokin on tie. Syystäkin jumalanpalveluksissa seistään osoituksena tiellä olemisesta. Paljon ihminen voi tehdä säätääkseen itsensä oikealle "aaltopituudelle". Paljon kohinaa "kuuluu" tai "lumisadetta" näkyy.

Rukouskoulu onkin juuri koulu. Uteliaisuutta ja oppimista. Myös ulkoaoppimista. Kaunis on joidenkin kielten ilmaisu "oppia sydämellä" - esimerkiksi learn by heart.

Kaikkivaltias, Luoja, Herra ja monta muuta nimitystä on olemassa. Hyviä ja kasvattavia. Jos suhde Jumalaan jää vain näiden varaan on suhde liian etäinen, opastaa metropoliitta Antoni.
Olen varma, että jos jonakin päivänä sinusta kumpuaa esiin huudahdus: "Sinä minun iloni" tai mikä tahansa samantapainen lausahdus, tämä on oleva se hetki, jona tulet huomaamaan, että sinun ja Jumalan välillä on henkilökohtainen suhde, ei sellainen suhde, joka sinulla olisi monen kanssa yhteinen... Meillä on Jumalaa tarkoittavia sanoja, jotka kuuluvat kaikille, mutta on myös sellaisia sanoja, jotka kuuluvat vain minulle... On hyvä, jos voit kutsua kaikkivaltiasta Jumalaa lempinimellä, johon voit sisällyttää sydämesi koko syvyyden ja lämpöä niin paljon kuin mahdollista. Siitä tulee sinun tapasi sanoa: "Omassa ainutlaatuisuudessani käsitän sinun ainutlaatuisuutesi tällä tavalla."
Pimeästä valoon
©Päivi Eronen
Yksityiskokoelmassa
Tulee hetki, jolloin ovi avautuu, ja silloin sinulla täytyy olla valmiina nimi Jumalalle... Etsimisessäsi olet saanut kokea tuskaa, hätää, toivoa, odotusta - kaikki inhimillisiä tunteita. Jumala on ollut sinulle kaivattu, hän on ollut turhauttava. Hän on ollut se, jota kaipaat, ja se, jota vihaat, koska hän pakenee sinua. Hän on ollut se, jota rakastat yli kaiken, jota ilman et voi elää mutta jolle et voi antaa anteeksi, koska hän ei vastaa sinulle. Ja hän on ollut sinulle paljon muuta. 
Tästä etsinnästä pelkistyy vähitellen sanoja, jotka voit lausua Jumalalle omasta kokemuksestasi... 
Löydät sanoja, jotka ovat omiasi. Saatat havaita, että ne ovat samoja kuin ne, joita toisetkin ovat käyttäneet, mutta ne eivät enää ole nimettömiä ja tuntemattomia sanoja, jotka ovat yhteisiä muillekin, vaan ne ovat tulleet todella sinun omiksesi. Mutta älä käytä sanoja, jotka sisältyvät vain yleisiin sanaluetteloihin, sanoja jotka eivät ole omiasi. 
Kun alat kuulla varmuusketjun liikkuvan ja tunnet, että ovi alkaa avautua, silloin astu esiin ja lausu ne sanat, jotka ovat omiasi, ja kutsu Jumalaa sillä nimellä, jonka hän on saanut itselleen sinun elämässäsi.
Uspenskin katedraali
©Tomi Parkkonen

Ihminen voi tehdä paljon ja kuitenkin loppujen lopuksi kaikki on kiinni armosta. Itse Jumala kutsuu ja lopulta tekee itsensä tunnettavaksi. Tapahtukoon sinun tahtosi. Metropoliitta Antonin Rukouskoulu-kirja on opastusta ihmisen osalle suhteessa.

Moni saa varmaan paljon Rukouskoulu-kirjan äärellä. Rohkaisua tai ehkäpä se tarvittavan tönäisyn aloittaa koulunkäynti. Kyseisen koulun käyvä huomaa olevansa alati aloittelija.

Opetuslapsena on turvallista olla. Kristus ja hänen kirkkonsa oppaana. Maailma on tuttu, välillä arki on harmaan samanlainen, mutta samalla ihmeellisen uusi.


Blogikirjoitus on osa kirjoitusten sarjaa Rukouskoulu-kirjasta. Metropoliitta Antonin elämään voi tutustua lyhyesti täällä.