1. joulukuuta 2014

Ajatuksella ja sydämellä

Mitä silmät ei näe, sen sydän ymmärtää. Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Olen kuullut lumen satavan. Hiljaisuus puhuu. Näe pintaa syvemmälle. Sydämessä piilevät mittaamattomat syvyydet.

Lausahduksia on tuhansia. Ihmisviisauden kokoelmista niitä löytyy yllin kyllin. Niissä on suurta viisautta. Latteuden vaarakin on toki olemassa, ja myös tunteellisuuden.

Ne yrittävät kuvata tapaa lähestyä maailmaa. Erityisesti muistuttaa tavasta lähestyä maailmaa huomioiden sen kaikkinensa. Ensiaskeleessa uskon tiellä on myös paljon tätä. Oivallus, pitkän tai lyhyen etsimisen jälkeen on ensimerkki "silmien" avautumisesta.

Kokemus on tärkeä osa uskoa. Mukana pelissä on tietenkin tunteet ja myös järki. Elämä kaikkineensa. Usko nojaa siis kokemukseen, muttei välttämättä kokemuksiin, muistutti viisaasti eräs ortodoksipiispa.

Katsellen, ulos ja sisälle
Seisoin tänään pimeässä välinevarastossa, vajassa. Aurinko paistoi ulkona ja oven yläpuolelta, halkeaman läpi, lankesi auringonsäde. Paikasta missä seisoin, tuo valonsäde leijailevine pölyhiukkasine, oli kaikkein huomiota herättävin seikka koko paikassa. Kaikki ympärilläni oli lähes pilkkopimeän vallassa. Näin valonsäteen, enkä nähnyt sen avulla muuta. 
Siirryin ja asetuin niin, että säde loisti silmiini. Välittömästi kaikki juuri näkemäni katosi. En nähnyt vajaa, enkä (ennen kaikkea) valonsädettä. Sen sijaan näin erikoisen muotoisessa ovenylisen raon kehystämänä liikkuvia vihreitä lehtiä. Tämän takana suunnilleen 90 miljoonan mailin päässä auringon. Säteen kanssa katselu ja säteen katselu ovat hyvin erilaisia kokemuksia. 
Tämä on vain yksinkertainen esimerkki erosta katsoa jotakin ja katsoa myöten jotakin.
Kokemus on kirjailija C. S. Lewisin (k. 1963). Hän sai oivalluksen pihavajassa. Meditations in a Toolshed -kirjoitus ilmestyi lehdessä kesällä vuonna 1945. Kyseessä on pohdiskelu aiheesta looking at ja looking along. Asiaa on vaikea ilmasta suomeksi.

Lewis muuten korosti molempien näkökulmien tarpeellisuutta. Hän ei tarjonnut ratkaisuksi ehdottomuutta, vaan sekä että asennetta.


Irenaeus
©Феодоровский собор

Piispa Irenaeus Lyonilainen (k. 202) kohtasi aikanansa mitä ihmeellisimpiä ja villejä opetuksia. Kaikenlainen sekoilu ei ole vain nykyaikaa. Monenlaista harhaoppi-cocktailia oli tarjolla.

Harhaopit kylläkin viittasivat Raamattuun. Kohtiin siellä täällä, leikkaa ja liimaa tyylillä. Irenaeus kuitenkin kohtasi harhaopit syvemmällä tasolla, kuin vain kilpasilla raamatunkohdissa.

Antiikin aikana mosaiikit koottiin lukuisista pienistä kivistä. Ne olivat erivärisiä ja -muotoisia. Tyyli taitaa olla samanlainen yhä tänään. Kivien saapuessa kohteeseen oli aika koota mosaiikki. Se tehtiin mallin ja suunnitelman mukaan.

Irenaeus muistutti, ettei mosaiikkia saa koottua oikein ilman suunnitelmaa, ilman hypoteesia. Tuolloin sanalla hypoteesi oli tämä merkitys. Uskon hypoteesi - malli, näky ja suunnitelma - löytyy Irenaeuksen mukaan perinteisissä seurakunnissa. Näillä oli apostolinen jatkumo tai "sukupuu", voisi vapaasti ilmaistuna sanoa. Uskon "mosaiikki" tulee oikein kootuksi heidän luonaan.
On kuin jollakin ihmisellä olisi edessään kaunis kuningasta esittävä mosaiikkikuva, jonka joku hyvä taiteilija on huolellisesti pannut kokoon arvokkaista kivistä. Ja sitten tulee joku toinen ja särkee kuvan ihmishahmon ääriviivat, muuttaa ja sekoittaa mosaiikkikivet ja tekee niistä koiran tai ketun kuvan ja senkin vielä huonosti. Sitten hän väittää, että "siinä on nyt se kaunis kuninkaan kuva" ja viittaa mosaiikkikiviin, jotka ensimmäinen taiteilija oli yhdistänyt kuninkaan kuvaksi, mutta jotka toinen on viskellyt surkeaksi koiran hahmoksi. Ja niin hän pettää mosaiikkikuvallaan ne kokemattomat, joilla ei ole mitään käsitystä kuninkaan muodosta ja saa heidät ylipuhuttua siihen käsitykseen, että haisevan ketun hahmo on kaunis kuninkaan kuva. (Harhaoppeja vastaan, 1.8.1.)
Aavistellen...

Hassu esimerkki. Ehkä jopa ontuva vertaus. Jotain ajateltavaa se kuitenkin antaa.

Lentokoneisiin ei saa raahata loputtomasti tavaraa. Turvallisuussyistä, mutta myös viihtyvyyden vuoksi. Kyse on myös taloudellisuudesta ja luonnon varjelemisesta. Eihän lentokone jaksa loputtomasti tavaraa ja matkustajia lennättää.

Ihmiset ovat hyvin mielissään, että toiset ihmiset laskevat lentokoneille kantokyvyn. Niin ja niin monta matkustajaa mahtuu koneeseen. Tavaraa näin ja näin paljon. Lasketaan keskiarvoja painoille. Ihminen tavaroineen saa painoarvon. Toki huomioidaan polttoaineen ja vaikkapa ruokahuollon painot. Sääkin otetaan huomioon lentoreitissä.

Laskelmissa ei ole mitään väliä oletko punatukkainen ja harrastat jääkiekkoa. Eivät ne myöskään välitä siitä oletko naimisissa tai haku päällä. Laskelmat eivät tätä tietoa kaipaa, eivätkä tarvitse. Ne ummistavat "silmänsä" sille kaikelle. Vain kilogrammat mielessään.

Esimerkiksi eräs henkilö on lentämässä Yhdysvaltoihin. Olisi huvittavaa, jos vaikkapa lennon viihteestä vastaavat vain tuijoittaisivat laskelmia painoista.

Olisi jo hieman hullunkurista, jos joku laskelmien tekijöistä väittäisi kivenkovaa, että apu lennon elokuvan valintaan löytyy hänen painolaskelmistaan. Suutuksissaan hän ehkä lopulta toteaisi, että kysymys ruuan laadusta tai mausta, puhumattakaan vihteestä, on mieletön. Viihdehän ei näy laskelmissa. Mieletöntä tässä taitaa olla yksin laskelmiin tuijottaminen.

Laskelmat ovat erittäin tärkeitä. Eihän vertauksen lentokone alunperinkään olisi olemassa ilman tätä menetelmää. Menetelmä kertoo juuri sen mitä sen kuuluukin kertoa. Tietoisesti vain tiettyä, eikä muuta. Erikoista olisi väittää vain kaiken tämän olevan olemassa.

Kristus, mosaiikki 1100-luvulta
©Web Gallery of Art

Ihmisen elämä on "mosaiikki" kaikenlaista. Järki ja tunteet, menneisyys ja ohikiitävä nykyhetki. Muistot ja unelmat. Ilot ja surut. Halkeamista valo pääsee sisälle. Kokemus, muttei välttämättä kokemukset.

Elämä kaikkinensa kuuluu uskoon. Kaikki se on mukana uskon tiellä. Väittäisin, että harva on täysin uskoton. Tämä ääripää vaatisi jo aikamoista paatumusta. Tällainen paatumus vaati uhrautuvaa työtä, eräänlaista kilvoittelua, voisi sanoa. Peräti tietynkaltaista "silmiensä" puhkomista. Hyvin harva on todella paatuneen paksunahkainen.

Usko ja rukous on kutsu näkemään toisin. Tai itse asiassa näkemään oikein. Kaikki palat ikään kuin loksahtavat paikoilleen.