18. marraskuuta 2014

Ajan hallintaa

"Jos ajattelet, miten monta sellaista tyhjää minuuttia päivään sisältyy, joina teemme jotakin vain siksi, että pelkäämme tyhjyyttä ja yksinoloa itsemme kanssa, huomaat, että on paljonkin sellaisia lyhyitä hetkiä, jotka voisivat kuulua sekä meille että Jumalalle samanaikaisesti."

Aika ei tunnu riittävän. Ehkä toisinaan sitä on liikaakin. Jotkut jopa puhuvat ajan tappamisesta.

Aika, mitä se edes on? Tiedän, kun ei kysytä, mutta kysyttäessä en enää tiedä, taisi eräs kirkkoisä tuskailla. Menneisyys ja tulevaisuus, nykyhetki ohuen ohuena välissä.

Metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003) Rukouskoulu-kirjassaan (1976) yritti tehdä selkoa ajasta ja sen hallinnasta. Juuri sen haltuun ottamisesta "elämän ristiriitojen, jännitystilojen ja kiireen" keskellä. "Voimme kontrolloida aikaa ja pysäyttää sen", metropoliitta peräti lupaa.

©Lars Ahlbäck

Tärkeä huomio. Aikaa ei tarvitsee jahdata. Kiireen tunto nousee juuri usein tästä. Yksi rukouselämän ja muunkin elämän ehto on kyky olla - rauhallisena ja vakaana. Edes hetken. Keskittyä.
[Aika] ei juokse meiltä karkuun, vaan meitä kohti. Oletpa keskittynyt seuraavaan minuuttiin tai oletpa siitä kokonaan tietämätön, se minuutti tulee sinulle... Ei siis ole tarvis yrittää hypätä nykyhetkestä tulevaisuuteen. Voimme vain yksinkertaisesti odottaa sitä paikoillamme ollen. Tässä mielessä voimme aivan hyvin pysyä vakaina paikoillamme ja kuitenkin liikkua ajassa, sillä aika itse liikkuu.
Ei se auta, jos junassa Helsingin ja Turun välillä kävelet viimeisestä vaunusta ensimmäiseen. Juna on perillä aikataulun mukaan tai ei. Ihminen usein kuitenkin luulee voivansa elää tuuman verran etuajassa.

Kiireen tunto luo rauhattomuutta. Metropoliitta korostaa, että hän puhuu tunteesta ja kokemuksesta. Joskus on tarve liikkua nopeammin, kiirehtiä vaikkapa junaan. Kiireen tunne ei vauhtia kuitenkaan kasvata. Ehdit, jos ehdit ja yrittää kannattaa.

Metropoliitta Antoni
©Церковный вестник
Kun Saksa oli miehittänyt Ranskan, toimin vastarintaliikkeessä. Kerran laskeutuessani maanalaisen rautatien asemalle poliisi otti minut kiinni... Minulla oli menneisyys, minulla oli tulevaisuus, ja minä liikuin edellisestä jälkimmäiseen kävellen reippaasti portaita alas. "Seis, esittäkää paperinne." Sinä hetkenä tapahtui monta asiaa. Ensiksi aloin ajatella hyvin nopeasti, tunteeni tulivat voimakkaiksi, aloin tuntea, että koko tilanne oli niin vapauttava ja värikylläinen, että milloinkaan ennen Métro Étoile -aseman alimmilla porrasaskelmilla en ole kokenut sellaista. Toiseksi huomasin, että minulla ei ollut menneisyyttä, sillä todellinen menneisyyteni oli sellainen, että siitä minut olisi ammuttu. Niin tuota menneisyyttä ei enää ollut olemassa. Sitä väärää menneisyyttä, josta olin valmis kertomaan, ei milloinkaan ollut olemassa...
Kaikki eivät saa osakseen ratkaisevia kokemuksia, paljastavia tilanteita. On kuitenkin harjoituksia, joiden avulla aikaa voi oppia hallitsemaan. Metropoliitta Antoni antaa seuraavan neuvon ja kehottaa harjaantumaan siinä.
Istuudu ja sano: "Nyt minä istun, en tee mitään. En tee mitään viiteen minuuttiin." Ja sitten rentoudu, ja koko tämä aika - et kestä sitä aluksi enempää kuin minuutin tai kaksi- muistuta itsellesi: "Olen tässä Jumalan edessä, oman itseni kanssa ja niiden huonekalujen keskellä, jotka ovat ympärilläni, olen aivan hiljaa mihinkään liikkumatta."
Ihminen joutuu heti höykytyksen kohteeksi. Tusinan verran asiota mieli kehottaa tekemään. Mikään ei saa vetää sinua pois. "Eikä edes äkilliseen tarmon puuskaan, joka ajaa sinua tekemään juuri nyt kaikkea sitä, mikä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana on jäänyt tekemättä", muistutetaan.

©Death to The World

Maailma on sanana moniselitteinen. Maailma on Jumalan luoma, mutta samalla sanalla maailma kuvataan myös sekamelskaista maailmanmenoa. Orjuuttavaa todellisuutta, joka piiskaa vauhtiin. Oravanpyörä toisille, tai muinaisemmin ilmaistuna vallan, rahan ja seksin ruhtinaskunta.

Monesti ihminen ajattelee olevansa kuluttaja. Hän kuluttaa tuotteita, palveluita ja monesti myös kokemuksia. Tarkemmin ajateltuna itse kuluttaja kuluttaa itseään.

Metropoliitta Antoni on toisaalla opettanut hienosti luopumisen tuomasta vapaudesta. Eräs ihminen halusi kovasti kelloa. Hän otti sen käteensä ja puristi tiukasti päästämättä kellosta irti. "Nyt se on minun, yksin minun", hän mietti tyytyväisenä. Metropoliitta Antoni kuitenkin huomautti, että tämä ihminen on ehkä saanut kellon, mutta menettänyt kätensä.

Katsokaa kedon kukkia, sanoi Kristus. Ei yhtään huono ajatus. Ei myöskään kävely luonnossa tai puistossa. Näiden paikkojen puuttuessa katso puuta, ota vaikkapa märkä syyslehti käteesi. Työnnä kätesi mutaan. Ihaile toista ihmistä, hänen kasvonpiirteitään, tai ehkä käsiä. Tee tätä arasti, eikä pyhäinhäväistyksenä. Luontoa, muita ihmisiä ja lopulta itseään voi tosiaan häväistä.

©Antti Narmala

Elämä voi olla myrskyä. Monesti ihminen on myrskyn silmässä. Se raivoaa, mutta saattaa jopa tulla sisäpuolelle. Hiljentyminen on monen kaipaamaa. Se ehkä jopa vähän pelottaa. Kaivataan ja samalla vähän paetaan hiljaisuutta.

Vanha viisas sanonta kertoo, ettei puuhun voi kiivetä latvasta. Sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän, onkin jo toinen opetus.
Aloita huulten hiljaisuudesta, tunteitten hijaisuudesta, mielen hiljaisuudesta, ruumiin hiljaisuudesta. Mutta olisi erehdys kuvitella, että voisimme aloittaa korkeimmasta, sydämen ja mielen hiljaisuuudesta. Meidän on aloitetta hiljentämällä huulemme, hiljentämällä ruumiimme niin, että opimme pysymään hiljaa, vapautumaan jännittyneisyydestä. Meidän ei pidä olla hiljaa niin, että vaipuisimme päiväunelmiin ja velttouteen vaan niin - kuten venäläinen sananlasku sanoo - että olemme kuin viulun kieli, joka on viritetty niin, että siitä lähtee oikea sävel, ei viritetty liian tiukalle, jolloin kieli katkeaa, eikä liioin liian löysälle, jolloin siitä lähtee vain epämääräistä ääntä. Ja sen jälkeen meidän on opittava kuuntelemaan hiljaisuutta, olemaan ehdottoman hiljaa. Ehkä useammin kuin kuvittelemmekaan saamme havaita tosiksi Ilmestyskirjan sanat: "Minä seison ovella ja kolkutan."


Blogikirjoitus on osa kirjoitusten sarjaa Rukouskoulu-kirjasta. Metropoliitta Antonin elämään voi tutustua lyhyesti täällä.