1. heinäkuuta 2014

Kristinoppileirin aatoksia

Kesä on leirien aikaa. Ortodoksisissa seurakunnissa ne ovat usein kristinoppileirejä - eräänlaisia ortodoksisia rippileirejä.

Kuvin ja lyhyillä kirjoituksilla olisi tarkoitus kertoa leirielämästä papin näkökulmasta. Jakaa ne aatokset jotka "pinnan alla" ovat. Ajatukset liittyvät usein nuorille annettuun opetukseen.

Itse nuorille annettu opetus pysyy aapisasioissa. Oppiminen on aika lailla kokonaisvaltaista. Mitä et osaa lapselle selittää, et itsekään ymmärrä...

Tähtikirkas yö -maalaus
Vincent van Gogh (k. 1890)
©Wikipedia

Tähdet taivaalla. Kaupungissa niitä ei aina edes näe. Ne ikään kuin jotenkin jopa unohtuvat. Mainokset ja muu meno vangitsee katseen. Älypuhelimeen menee ehkä lähes kaikki huomio. Tähtitaivaan alla tai pilkkopimeällä metsäpolulla voi ehkä hetkellisesti aavistaa miksi filosofian ja ihmisajattelun ajatellaan alkaneen hämmästelystä ja ihmettelystä.

Ei se sen kummallisempaa ollut antiikin kreikkalaisille filosofeille tai idän viisaille. Eräskin Mooses poikkesi paimentaessaan hämmästelemään yhtä pensasta (2. Moos. 3).

Ihmettelevä ihminen on katoavaa sorttia, lumoushan murtuu ja haihtuu. Moni suhtautuu uskon (ja ihmisyyden) kutsuun samoin kuin tullessa ulos elokuvateatterista "todelliseen" maailmaan. Ihminen havahtuu hereille ja jättää "keksityn" maailman taakseen. Kerrotaan peräti, että olisi kyseessä tauti - hyvin tarttuvaa laatua. Eränlainen mielitauti, häikkä "ohjelmistossa". Ja maalattiinhan Tähtikirkas yö -maalaus hulluuden rajamailla...

Tule ihmiseksi. Tämä on monesti pieni alku, myös seurakunnan leirillä. Luostarissa se voi tarkoittaa tulokkaalle Valitut palat -kirjasen tai David Copperfield -kirjan lukemista. Nuorten leirillä se voi olla jumalanpalvelus, nuotioleikit tai älypuhelimen hetkellinen unohtaminen. Toivottavasti se ei löydy itsetuhoisella tiellä. "I hurt myself today, To see if I still feel...", kertoo eräs laulu.

Leiriohjelma...
©Lars Ahlbäck

"Eikö riitä, että näkee puutarhan kauneuden; täytyykö lisäksi uskoa, että sen pohjalla on vielä keijukaisiakin?" Hauska ja iskevä lausahdus, Linnunradan käsikirja liftareille -kirjastaan tutulta Douglas Adamsilta (k. 2001).

Joulupukki, keijukaiset ja vaikkapa lentävä spagettihirviö (tai toisinaan teekannu) ovat samalla viivalla Jumalan kanssa. Käsitys on yllättävän yleinen. Nuorten kohdalla se on usein jo juurtunut luulo (tajuamatta vaikkapa sen kytköstä ajatteluun perususkomuksista). Ei kuitenkaan juurtunut paatumuksen syvyyteen. Monen aikuisen kohdalla ollaan jo ihmeen tarpeessa. Halkeama kuitenkin jo riittää ja ihmeellistä kyllä rakoilua tapahtuu.

Jaahas, vai että puutarhan keijukaiset. Kyse kun on kuitenkin koko ajan ollut puutarhurista.

Elämä
©Photos.com

Maan tomu. Tämä on Raamatun karu kuvaus ihmisestä. Yksi ensimmäisistä kuvauksista hänestä. Ihmistä tomuna ei tarvitse nähdä, eikä ole aina nähtykään, vain alentavana asiana. Se tarkoittaa myös yhteenkuuluvuutta kaiken muun elämän ja luodun kanssa. Eläinten ja muun elämän, ja tietenkin kaikenlaisen "tomun" kanssa.

Ihminen ei kuitenkaan ole yksin tomua. Hän ei myöskään elä yksin tomusta tai kuten usein perinteisemmin sanotaan yksin leivästä. Leirillä tästä kertominen tapahtuu kokonaisvaltaisesti. Ei siis vain oppitunneilla, vaan kaikkialla.

Kyse on ihmisen järjen, uteliaisuuden, luovuuden, valinnanvapauden ja kyvyn välittää ja rakastaa esiintuomista. Näistäkin ihminen "elää". Ortodoksinen kirkko menee kuitenkin vielä pidemmälle, kun se kertoo meille ihmisen olevan capax Dei - jumalkykyinen. Ja hänen olevan juuri inhimillisin Jumalan lähellä.

Etiikka-oppitunnilta...
©Lars Ahlbäck

Paatumus on vanhahtava sana. Turtumus on toinen. Sanat ovat tuttuja Raamatusta. Ihminen ei päästä lähelle tai toisaalta hänellä voi olla sydän ja suu "kaukana" toisistaan. Välittömyyttä on monesti juuri se että sydän ja suu ovat lähellä" toisiaan. Moni on jopa tottunut elämään sydän ja suu kaukana toisistaan. Oma minän peittyessä "julkisivujen" alle.

Monesti "esteenä" on vaikkapa rooli. Tavatonta ei ole myöskään ennakkoluulo. Nuorten kohdalla nämä eivät ole tyystin tuntemattomia. Aikuisille välillä lähes pysyviä. Pahoittelen lainausmerkkien määrää. Opetustilanteessa ja vaikkapa opetuspuheessa apuna on elävä tilanne. Helpompi pohtia asiaa. Nuoret ymmärtävät, ainakin parin esimerkin jälkeen.

Ortodoksisen kirkon elämä on paljolti odotuksen iloa ja ilon odotusta. Kaikupohja on ihmisessä, jokaisessa ja poikkeuksetta. Välillä tarvitaan lähes ihme. Toisinaan kuori ei ole paksu. Usko on tie.

Etsintää, kaipausta...