15. kesäkuuta 2014

Tee itsestäsi mestariajattelija

Monesti luvataan suuria. Tyyneyttä sekä tehokkuutta, rauhaa sekä rahaa. Käsiteltävänä on virtahevoista olohuoneissa aina makuhuoneen petoihin. Oma-apu oppaita löytyy runsaasti.

Yksi mielenkiintoinen ja antoisa opas usein aika lailla kirjavassa valikoimassa on filosofi Lauri Järvilehdon (s. 1977) Tee itsestäsi mestariajattelija -kirja (2012).

Järvilehto
©Lauri Järvilehto

Itse luin kirjaa uskonasiosta ajattelevana henkilönä. Eikä vain ajattelevana, vaan myös pappina niistä opettavana. Varmaankin halinnon virkamies tai vaikkapa taitelija soveltaisi omilla tavoillaan kirjan antia elämiinsä.

Ajattelin esitellä lyhyesti osan kirjan annista yhden ortodoksipapin näkökulmasta. Paljon on kyse kirjan herättämistä ajatuskuluista.

Kirjan monet oivalliset ja käytännölliset neuvot löytyvät kirjasta lukemalla sen. Monissa kohdissa saa hyviä oivalluksia ja neuvoja ajattelutyön kirkastamiseksi. Yksi tärkein. Älä koskaan ole ilman muistiinpanovälineitä - olkoon se kynä ja paperi tai älypuhelin.

Ensimmäisenä kävi mielessä kutsu rakastaa Jumalaa joka solulla, myös aivosoluilla. Näin voisi sanoa, lainaten vapaasti Pentti Saarikosken (k. 1983) Evankeliumista Matteuksen mukaan -käännöstä. Vaikkei ajattelu ole vain yksin soluja. Tämä onkin yksi kirjan annista itselleni.
Poikkeuksetta jokainen tutkittu maailman huipputekijä, oli kyse sitten urheilijoista, muusikoista tai tieteentekijöistä, oli harjoitellut omalla alallaan määrätietoisesti vähintään kymmenentuhatta tuntia. Toisin sanoen, huipputekijät olivat harjoitelleet määrätietoisesti ainakin kolme tuntia päivässä kymmennen vuoden ajan... Se on aika paljon hääräämistä yhden asian parissa. Tällä hetkellä keskimääräinen länsimainen ihminen käyttää tämän verran aikaa päivittäin lähinnä televisiota katsellen.
Kerrotaan, että Tuomas Akvinolainen (k. 1274) nuorukaisena suututti perheensä. Tuomas halusi yksinkertaiseksi munkiksi. Kylläkin oppineeksi, muttei perheen toivomaksi rikkaaksi luostarinjohtajaksi. Perhe yritti saada Tuomaan "järkiinsä" lukitsemalla hänet suvun linnaan.

Tuomaan veljet lähettivät nuoren naisen - ilotytön - häntä viettelemään. Tuomas taisi viskoa palavan puupalasen naisen suntaan. Melkein vuoden Tuomas vietti tässä kotiarestissa ja oppi tuona aikana ulkoa Raamatun ja Sentenssit-oppikirjan neljä kirjaa. Keskimääräinen länsimainen mies olisi varmaan valinnut naisen...

Tuomas-esimerkki on ehkä hieman kömpelö. Kyse on kuitenkin esimerkki valinnan merkityksestä. Myös muistutus ajankäytöstä. Esimerkki ei muuten ole kirjasta, mutta monesti kirja tuo esiin juuri ajankäytön, toimeen tarttumisen, suunnitelmallisuuden ja kutsumuksen merkityksen.

Kani ja sorsa.
©Wikipedia

Nykyihminen kuullessaan parikymppisen Tuomaan kokemasta suhtautuu siihen lähes ymmärtämättömänä. Väittäisin nykyihmisen aatosten Tuomaasta kertovan ivallisesti enemmänkin nykyihmisestä, kuin Tuomaasta.
Yksikään ihminen ei ole äitinsä kohdusta maailmaan putkahdettuaan säveltänyt sinfoniaa tai sprintannut satasen maailmanennätystä. Itse asiassa joka ikinen iikka on osannut syntyessään kaksi asiaa: pitää meteliä ja hamuta sapuskaa...
Harjoitus tekee mestarin, kertoo sanonta. Toki ei mikä tahansa sutiminen, kirja muistuttaakin, ja aiheesta. Moni maratonille pyrkinyt on harjoittelussa telonut polvensa jo parissa kuukaudessa. Liikaa ja liian nopeasti. Moni hengellistä elämää kaivannut on toisaalta saanut hengellisen ähkyn.

Tie sohvalta maratonille käy rauhallisen kävelyn kautta. Tie syvälliseen hengelliseen elämään kulkee viisiminuuttisten iltarukousten ja sunnuntaisten jumalanpalvelusten kautta. Hengelliset suurteokset saattavat jopa olla haitaksi alussa ja ennenaikaisina. Ensikertalainen pianon äärellä ei aloita Frédéric Chopinilla (k. 1849) ja rukousta aloitteleva nousee ja tekee ristinmerkin.

Tämä ei ole piippu

Intuitiosta puhutaan usein. Näppituntuma arkisemmin ilmaistuna. Toki monet vannovat kylmään järkeen, eikä puhu eikä pussaa. Tunneihminen sen sijaan pohtimatta pussaa ja puhuu päättömästi. Vastakkainasettelu on kuitenkin turhaa, eikä vastaa todellisuutta. Ajattelun kolme tapaa on juuri järki, tunne ja intuitio.

Hieman lukuja. Tietoinen puoli mieltä osaa käsitellä viidestä seitsemään asiaa. Arkisemmin ilmaistuna ihminen osaa kiinnittää huomionsa noin seitsemään asiaan kerrallaan. Siinä onpi tietoisuuden rajat.

Esimerkiksi kolmen lapsen hoito kotona vie lähes koko huomion. Yhdellä on nälkä, toinen huutaa pyyhkimään. Jo tässä vaiheessa on viisi asiaa viemässä huomioita. Jauheliha tirisee paistinpannulla ja puhelin soi. Seitsemän on siis jo koossa.

Ihmisen ajattelun suuruus piileekin pinnan alla. Tiedostamaton on syvyyksien syvyys. Taas lukuja. Tietoisen mielen teho on noin 40 bittiä sekunnissa. Tiedostamaton yltää huikeaan 11,2 miljoonaa bittiä sekunnissa.

Intuitio on, mutkat suoristaen, tiedostamattoman ihmiselle ilmaisema näppituntuma. Tässä tiedostamattomassa se suuri ajatustyö tehdään. Syystäkin muistiinpanovälineitä on syytä kantaa mukana. Korjuu ei usein katso aikaa eikä paikkaa. Kirjan mukaan on jopa suihkua kestäviä muistiinpanovälineitä.

Newman
©Signum

Tarkoitus ei ole harrastaa pikkunäppärää uskon puolustelua, mutta eräs ajatus kävi mielessä. Toki kaikenlaista hassuakin käy mielessä.

Ihmisyyden näppituntuma on, että Jumala on olemassa. Jo muinaisuudessa tämä oivallettiin. Ei oikein löytynyt ihmisiä missään ilman jotain jumaluutta. Jo varhain myös tajuttiin, ettei akkojen tarut kauan kantaneet, mutta että aavistus korkeimmasta jostakin istui lujasti.

Eriäviäkin aatoksia toki esiintyy, erityisesti nykyaikana. Miljardien ja taas miljardien kymmenisen miljoonaa sekunnissa bittiä työstävä "näppituntuma" on kuitenkin aika lailla selvä. Ei vain muinaisuudessa, vaan myös tänään. Vastaväitteet vaikuttavat välillä hieman nipotukselta ja viisastelulta. Ehkäpä joskus ihmetellään miten ihminen saattoi luottaa niihin.

Valoa on tarpeeksi niille, jotka haluavat nähdä, ja tarpeeksi pimeyttä on niille, jotka eivät halua nähdä, on muistutettu.

"Kymmenentuhatta vaikeutta ei luo yhtäkään epäilystä...”, kuuluisasti pohti toisaalta John Henry Newman (k. 1890).