1. toukokuuta 2014

Tähtäimessä Jumala

Tähtäimessä Jumala. Rukoukset sekä rienaukset sinkoilevat taivaisiin. Eräät ovat ottaneet asiakseen valistaa maailmaa. Jumala on kuollut tai itse asiassa ei ole koskaan ollutkaan olemassa.

"Eikö riitä, että näkee puutarhan kauneuden; täytyykö lisäksi uskoa, että sen pohjalla on vielä keijukaisiakin?" Hauska ja iskevä lausahdus, Linnunradan käsikirja liftareille -kulttikirjastaan (1989) tutulta Douglas Adamsilta (k. 2001).

Eräänlaista "mielikuvamainontaa". Ainoastaan hassut ja hölmöt yhä uskovat. Veikkaisin silti, että vaikkapa Aristoteles (k. 322 eKr.), Tuomas Akvinolainen (k. 1274), naapurustosi pappi tai ehkäpä myös naapurissa asuva mummo olisivat vähän ihmeissään.

Ehkä joku heistä huokailisi; Jaahas, vai että puutarhan keijukaiset. Kyse kun on kuitenkin koko ajan ollut puutarhurista.

Kristus mittailee maailmankaikkeutta, 1200-luvun kuvitus
©Wikipedia

Puhe Jumalasta on mieletöntä, jankutetaan. Usein mainitsematon "se" vielä kirjoitetaan vähän teinimäisesti pienellä alkukirjaimella.

Puhe Jumalasta ei ole mieletöntä, keijukaispuheeseen en ota kantaa. Suomeksikin on ilmestynyt perusteltuja uskon puolustuspuheita. Aika usein niissä on kyse keskustelun viemisestä itse aiheeseen, eikä jäämisestä keijukaisten pariin. Ajankohtainen tätä aihetta koskeva teos on Oxfordin yliopiston John Lennoxin (s. 1945) Tähtäimessä Jumala - miksi uusateistit osuvat harhaan? -kirja (2014).

Uusateismin yksi keulahahmo on Richard Dawkins (s. 1941). Jumalharha-kirja (2007) myi aikalailla hyvin. Kirja oli kuitenkin pienoinen pettymys. Kiihkeää turboahdettua tähtäilyä Jumalan puoleen. Tarkkuus oli kuitenkin aikalailla hakusessa.

Ajattele meneväsi suurin odotuksin kauhuelokuvaa katsomaan (ja jopa maksat siitä) ja parin tunnin jälkeen on vain vähän hätä - ja sekin johtuu virvoitusjuomasta.

©Uusi tie

Lennoxin kirja perustuu kokemukseen väittelyistä, vaikkapa juuri jo mainitun Dawkinsin ja muiden uusateistien kanssa. Kyse oli siis suurista julkisista väittelyistä, eräänlaisista showmittelöistä. Kirja on ikäänkuin tämän kaiken loppupohdiskelua.

Kirjassa on useita mielenkiintoisia lukuja. Tässä blogikirjoituksessa ajattelin esitellä lyhyesti ajatuksia "Onko ateismi myrkyllistä? ja Onko uskonto myrkyllistä?" -lukujen ääreltä. Luvuissa on kyse eräänlaisesta vastavedosta Dawkinsin Kuvittele John Lennonin kanssa -aatokselle.
Kuvittele, ettei ole itsemurhapommittajia, ei syyskuun 11. päivää eikä Lontoon metroiskua, ei ristiretkiä, ei noitavainoja, ei ruutisalaliittoa, ei Intian jakoa, ei Israelin ja Palestiinan sotaa eikä serbien, kroaattien ja musliimien välistä verilöylyä, ei juutalaisten vainoamista 'Kristuksen tappajina', Pohjois-Irlannin 'vaikeuksia', ei 'kunniamurhia'; ei kiiltäväpukuisia, tupeerattuja TV-evankelistoja huiputtamassa rahaa hyväuskoisilta...
Luulisin monen kykenevän kuvittelemaan maailman ilman tätä kaikkea. Itse asiassa toivovan sellaista maailmaa ja tehden työtä sen toteutumisen eteen.

Lennox ei lähde liiaksi uhritilastojen vertailuun tai ateistien kauhutekojen luettelointiin. Toki 1900-luvun veroista ei maailmanhistoriasta löydy.

Teollisen mittakaavan saavuttanutta ihmisten teurastusta on harjoitettu kaikenlaisten jumalattomien aatteiden nimissä. Tuhatluvut muuttuivat miljooniksi. Moni varmaan mielellään kuvittelisi maailman ilman vaikkapa kolmikkoa Hitler, Stalin ja Mao, muistuttaa Lennox.

Lennox
©Christliches Mediemagazine Pro
©Wikipedia

Uusateistit pesevät kätensä näistä viime vuosisadan kauheuksista ja näkevät niissä "poliittisen uskonnon" ilmentymiä. Dawkins peräti häikäisee. "Vaikka myönnettäisiin, että ateismi oli Hitleriä ja Stalinia yhdistävä tekijä, heillä molemmilla oli myös viikset, samoin kuin Saddam Husseinilla. Entäs sitten?" "Kaikilla kolmellahan oli myös nenä", vitsailee Lennox järkeilyn laadusta.

Lennox syystäkin käsittelee uusateismin sävytöntä ja hieman erikoista 1900-luvun historian lukutapaa. "Poliittisesta uskonnosta" Natsi-Saksasta puheen ollen, koen Michael Burleighin (s. 1955) Kolmas valtakunta - uusi historia (2004) hyvinkin ajankohtaiseksi.

"Horina Hitleristä on vääristelevää. Hitler oli kristitty ja erittäin hyvissä väleissä katolisen kirkon kanssa..." -tyyppiset nettikeskustelukommentit jäävät omaan arvoonsa. Sävyllisyyttä keskustelu saa kuitenkin puolin ja toisin.

"En usko, että maailmassa on yhtään ateistia joka tuhoaisi puskutraktorilla Mekan - tai Chartresin katedraalin, Yorkin tuomiokirkon tai Notre Damen", Dawkins esittää. Tosiasia on, että tuhansittain pyhäkköjä on hävitetty ateismin nimissä  - ei aina puskutraktorilla, vaan myös räjähteillä.

Kaiken kaikkiaan yksin Josif Stalin (k. 1953) sulki yli 50 000 pyhäkköä. Hänen tunnetuin tuhoamansa pyhäkkö taitaa olla Kristus Vapahtajan katedraali Moskovassa - räjähtämällä se hävitettiin ja tilalle tulivat aikanaan uima-altaat.

Lennox tuo aiheellisen huomion usein hyvin läntiseen keskusteluun. Syytä olisi kuulla Itä-Euroopan ihmisten kokemuksista. Lennox kertoo puolalaisten ystäviensä suorasukaisesta arviosta.
Dawkins on kadottanut yhteyden 1900-luvun realiteetteihin. Tulkoon tänne puhumaan kanssamme, jos hän todella on avoin kuulemaan todisteita ateismin ja hirmutekojen välisestä yhteydestä.
Lopetan tämän blogikirjoituksen pariin loppuhuomioon. Itseäni ihmetyttä uusateismin ilmiö ja sen aikaansaama usein kristillinen vastakirjallisuus. Erityisesti sen määrä.

On useita hyviä teoksia uusateismin ilmiöstä ja kriittisiä puheenvuoroja siihen liittyen. Lennox on monesti kirjassaan paremmasta päästä. Tässä olen käsitellyt uskonnon ja ateismin "myrkyllisyyttä". Lennox pääse kylläkin ohi tietyn tilastomässäilyn. Olennaisempi huomiohan on se, että ihmiset tappavat.

Itse olen tähän aiheeseen jo hieman puutunut. Kovinkaan paljon enemmän huomiota sille ei ehkä ole tarvetta antaa, ainakaan sen karkeimmassa muodossa.

Keijukaiset muuten unohtuivat. Ehkä syystäkin, kaiken väittelyn jälkeen. Puutarhuri onkin tärkeämpi.


Tähtäimessä Jumala -kirjan toiseen esittelyyn voi tutustua täällä Areiopagi.fi -sivustolla.