8. toukokuuta 2014

Papilta kysyttyä 29

Kiirastuli? Usko ja lääketiede?

Kiirastuli?

Ortodoksisen kirkon opetukseen ei kiirastulioppi kuulu. Ajatus jostakin "välikaisesta tilasta" - kaunokirjallisemmin ilmaistuna, "helvetin piireistä" - on vieras ortodoksiselle kirkolle.

Toki on kirkkoisiä, joiden opetuksessa on viitteitä kiirastuli-ideasta. On myös raamatunkohtia joita voidaan esittää tueksi opetukselle kiirastulesta.

Pääsyy siihen, että ortodoksinen kirkko suhtautuu varauksella opetukseen kiirastulesta on se, että siihen liittyy lakihenkisiä piirteeitä.

Ortodoksipiispa Ilarion Alfejev (s. 1966) opettaa seuraavasti:
Kiirastuli-opetuksen lakihenkisyys herätti vastustusta ja hylkäämisreaktioita ortodoksisessa idässä, missä oli aina ajateltu, ettei Jumalan armoa voi rajoittaa vain joidenkin kuolleiden varalle ... ja että Jumalan valtakunnan ovi ei ole koskaan suljettu keneltäkään. Niin kauan kuin viimeisen tuomion päätös on lausumatta, toivoa on kaikille poisnukkuneille...
Ehkäpä kyse on myös siitä, että jätetään pohtimatta, tai ainakin aiheestakin ollaan varovaisia kun tehdään arvioita kuolleiden asemasta, tilasta tai paikasta kuoleman jälkeen.

Esirukous vainajien puolesta
©Pravmir.ru

Ortodoksisesta hautausveisusta saa mielestäni raittiin muistutuksen.
Minä olen maa ja tuhka. Ja taas katselin hautoja, näin alastomat luut ja sanoin: Kuka nyt on kuningas tai sotamies, rikas tai köyhä, vanhurskas tai syntinen!
Ortodoksinen kirkko kutsuu rukoilemaan kaikkien puolesta, kaikkien. Ihminen - maana ja tuhkana - jättäköön kuolleen,  tuonpuoleisen "osoitteensa" ja lopullisen tuomionsa yksin Jumalalle.


Usko ja lääketiede?

Ajankohtainen aihe, ainakin välillä.

Ortodoksinen kirkko kantaa huolta ihmisen hyvinvoinnista - kehollisesta, sielullisesta ja hengellisestä. Koko ihminen kiinnostaa, voisi sanoa. Muu olisi uskon kaventamista.

Pappi vai lääkäri? Lääkkeet vai rukous? Kysymyksiä on lukuisia. Varmasti on jännitteitä. Monet jännitteet ovat kuitenkin ehkä liiaksi epäluulon ja väärinymmärrysten seurausta. En tietenkään osaa kaikkeen vastata. Joitakin huomioita teen.

Hoitoa ja hoivaa
©Pravmir.ru

Lääkäreitä ja heidän alaansa ortodoksinen kirkko kunnioittaa suuresti. Pyhiä lääkäreitä on lukuisia. Tunnetuin heistä on ehkä Panteleimon (k. 305). Hänet ja monet muut pyhät lääkärit tunnetaan palkattaparantajina.

Yksi heidän pyhyytensä syy oli palkatta auttaminen. Pyyteetön hoito ja hoiva. Moni heistä toimi lääkäreinä aikana, jolloin ei ollut julkista tai yleistä terveydenhuoltoa.

Uusin pyhä lääkäri ortodoksisessa kirkossa on Luukas Krimiläinen (k. 1961). Hän oli etevä lääkäri, erityisesti kirurgian alalla. Neuvostoliitossa hänelle tarjottiin huippuvirkaa Leningradissa, kunhan hän luopuisi uskostaan. Luukas valitsi karkotuksen ja muun muassa kirjoitti Esseitä pyogeenisten infektioiden kirurgiasta -kirjoituksensa vuonna 1934.

Toinen esimerkki nykyajalta on vaikkapa metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003), joka sai koulutuksensa Pariisin yliopistosta Ranskassa.

Esimerkit - Panteleimon, Luukas ja Antoni - olkoot osoituksena siitä, ettei ortodoksinen kirkko koe lääkäreitä ongelmana. Hyvä on myös olla tietoinen niistä terveysasemista ja -pisteistä, orpokodeista, palvelutaloista ja jopa pienistä sairaaloista, joita ortodoksinen kirkko maailmassa ylläpitää.


Lääkäri Luukas Krimiläinen

Huomiot yllä ovat jo pienenä osoituksena, siitä ettei kysymys uskosta ja lääketieteestä ainakaan ortodoksisessa kirkossa ole tulehtunut tai asetu mustavalkoiseen muottiin.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että esimerkiksi Venäjän ortodoksinen kirkko on lausunut varoittavan sanan "vaihtoehtoisen lääketieteen" nimekkeen alla liikkuvasta epämääräisestä toiminnasta.

Ortodoksinen kirkko muistuttaa, ettei fyysinen terveys ole yksin tärkein. Hyvinvointi on niin paljon enemmän. Ei yksin sairaus, vaan sairastava ihminen. Hoitoa sekä hoivaa.

Usein ortodoksinen kirkko haluaa muistuttaa myös etiikasta - oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta - osana vaikkapa lääketiedettä. Tietotaito on paljolti juuri taito, olkoon ala mikä tahansa, mutta miten taidon käyttää onkin jo hieman eri kysymys. Bioetiikan alaan kuuluvat kysymykset ovat alati muutoksessa.

Sairaus ja kärsimys ovat raskaita aiheita. Erityisesti omakohtaisena tai lähimmäiselle. Vakava sairaus on useimmalle ihmiselle yksi elämän vaikeimpia asioita. Ortodoksinen kirkko kuitenkin osaa nähdä siinäkin tilanteessa jotain "hyvää". Sairaudet ovat kaikkien osana, tavalla tai toisella. Terveyttä arvostetaan ja siitä kiitetään. Toisaalta terveyttä ei palvota. En oikein osaa kuvata asiaa. Ehkä erään kirkkoisän lause antaa ajateltavaa: "Se joka on oppinut kiittämään Jumalaa sairauksistaan ei ole kaukana pyhyydestä."


Lääkkeet vai rukous? Pappi tai lääkäri? Ehkä hieman mustavalkoisesti aseteltu. Molemmat sanoisi ortodoksinen kirkko varmaankin molempiin. On hyvä muistaa, että lääkkeet määrää lääkäri. Rukous ei sulje pois lääkkeitä, eivätkä lääkkeet rukousta. Koko asetelma on jotenkin kummallinen. Itselleni ainakin jotenkin vieras.

Asiaa voi ehkä ajatella tällä tavoin. Samat kysymykset, mutta vaikkapa ortodoksisen kirkon ylläpitämässä sairaalassa. Tai miksei katolisen kirkon ylläpitämässä. Lääkäreitä, sairaanhoitajia, leikkaussaleja ja ehkäpä jokunen pappi, munkki ja nunna. Kirkkokin luultavasti löytyy. Uskallan väittää, että koko mustavalkoinen asetelma olisi heille jotenkin erikoinen.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.