24. maaliskuuta 2014

Yhdelle näistä vähäisimmistä

"Todellista oopiumia kansalle on usko olemattomuuteen kuoleman jälkeen. Suurta lohtua antaa ajatus siitä, ettei meitä tuomita petoksistamme, ahneudestamme, pelkuruudestamme, murhistamme."

Sanat eivät ole papin saarnasta, vaan vuonna 1998 kirjallisuuden nobelistin Czesław Miłoszin (k. 2004) julkaisemasta Discreet Charm of Nihilism -kirjoituksesta.

Ehkä joku on kuullut ajatuksen että uskonto on eräänlaista projisointia. Erityisen suosittu tämä aatos taisi olla 1800-luvulla. Juuret aatokselle ovat jo muinaisuudessa. Ihminen heijastaa omia toiveitaan "taivaalle". Jumala on toiveajattelua tai vaikkapa lumelääkettä yksinäisyyteen.

Ajatusta on myös tulkittu yhteiskunnallisesti. Uskonto on oopiumia kansalle, taisi olla Karl Marxin (k. 1883) muunnos ajatuskulusta ja tällä leikittelee Miłosz.

Miłosz
©
Czesława Czaplińskiego

Projisointi-ajatus on toki mielenkiintoinen, muttei kerro loppujen lopuksi kovinkaan paljon Jumalasta. Paljon enemmän se kertoo ihmisestä ja toki uskonnosta.

Itse asiassa sama projisointi-järjenjuoksu sopii yhtä hyvin vaikkapa ateismin kohdalla. Tai sen serkkun, jo mainitun vaivihkaa kiehtovan nihilismin kohdalla. "Sen palvomista, että olemassaolo riemuineen ja kauhuineen olisi vain tuluskiven kipinä pimeydessä", kuten eräs kolumnisti pohdiskeli tai pitäisikö ehkä sanoa, projisoi.

Karkeasti jaoteltuna ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. Suuri enemmistö uskoo kuolemanjälkeiseen elämään ja jonkinlaiseen tilintekoon. Olkoon se sitten viimeinen tuomio, karman laki tai jotain muuta tuonpuoleista vastuuta.

On myös olemassa heitä jotka eivät anna tälle kaikelle paljoakaan arvoa. Hieman rohkenen epäillä, etteivät he ole ihan päästäneet koko kysymystä ihon alle. Toisaalta välillä vaikuttaa siltä, etteivät jotkut ymmärrä sitä mikä ei mahdu ruutupaperille. Tai, että ruutupaperin voi kääntää tai vaikkapa taitella joutseneksi...

Kristus

Jääköön nyt tällainen pohdiskelu. Tarkoitus on jakaa parisen ajatusta viimeisestä tuomiosta ja siitä, että Kristus on "kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (Uskontunnustuksesta) ja rukoillaan "hyvää vastausta Kristuksen pelottavan tuomioistuimen edessä" (Suuresta ekteniasta).
Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa. Silloin nämäkin kysyvät: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua? Silloin hän vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.
Luulisin monen kykenevän ihailemaan Kristuksen vertausta. Toki tarjolla olisi "tuluskiven kipinä pimeydessä". En tiedä minkälaiseen vastuuseen tuluskiven kipinä pimeydessä meidät asettaa. Loppujen lopuksi ei edes ihmistä laijittelemaan roskiaan.

Kristuksen opetus on kuitenkin selvä. Kaiken mitä olette tehneet tai jättäneet tekemättä "yhdelle näille vähäisimmille", sen olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle. Tämä koskee siis myös tässä ja nyt, tämänpuoleista todellisuutta, jonka uskovien usein syytetään tuonpuoleisen vuoksi unohtavan.

Cash
©Wikipedia

Tarkoitus ei ole pelotella. Rukouksissa on tietenkin maininta Kristuksen pelottavasta tuomiosta. Tuomiosunnuntaina ortodoksinen kirkko laulaa miten "kaikki pelosta vapisevat" tai kuten Johnny Cash (k. 2003) lauloi: "When the Man comes around. The hairs on your arm will stand up..."

Tule, Herra Jeesus! Odotuksen iloa ja ilon odotusta on tässä kristinuskon alkuaikojen lausahduksessa. Se muuttui vähitellen vihan ja tuomion päivän aiheelliseksi peloksi. Kyse on pelkoa vastuusta ja iloa siitä, ettei ole kyyneltä tai veripisaraa joka unohdettaisiin tai jätettäisiin punnitsematta.

Tarjolla tosiaan on nykyään "todellista oopiumia", ettei millään ole lopullista merkitystä tai mieltä. "Suurta lohtua antava ajatus siitä, ettei meitä tuomita petoksistamme, ahneudestamme, pelkuruudestamme, murhistamme."