4. maaliskuuta 2014

Paastoaapinen

"Suuri paasto on vuosittainen mahdollisuus tarkastaa elämämme suuntaa, käydä uudelleen läpi elämämme ja uskomme perusteita sekä korjata suhdettamme Jumalaan ja lähimmäisiimme. Elämän suunnan muuttaminen ei aina ole helppoa, sillä olemme tottuneet helppoon elämään. Paaston tiellä onkin edettävä pienin askelin ja periksi antamatta."

Sanat ovat arkkipiispa Leon (s. 1948) kirjeestä paaston alkaessa.

"Ortodoksinen kirkko on pitänyt vuosisatojen ajan kiinni jo alkukirkon aikana vakiintuneiden paastosääntöjen kolmesta keskeisestä periaatteesta. Ne ovat ruokapaasto, almujen antaminen ja rukoileminen. Paasto onkin hyvin arkista, yksinkertaista ja käytännönläheistä toimintaa", hän opastaa.

Leo
©Yle

Arkkipiispan paimenkirje on luettavissa Suomen ortodoksisen kirkon nettisivulla täällä. Arkista, yksinkertaista ja käytännönläheistä. Pienin askelin ja periksi antamatta.

Ortodoksipappi Aleksandr Men (k. 1991) kirjasi ylös neuvot paaston tielle. Se on yksi yritys opastaa juuri arkiseen, yksinkertaiseen ja käytönnönläheiseen paastoon. Ehkä hänen opetuksesta on jollekulle avuksi tai tueksi paastoon ... tai kimmokkeena aloittaa se mattimyöhäisenä.

Isä Aleksandrin neuvojen pohjalta esittelen pientä paastoaapista. Omaakin olen lisännyt. Isä Aleksandrin sanomaa vapaasti jatkan.

Ruokapaasto on ensiaskel. Pidättäytyminen lihasta on aikalailla ehdoton paaston aikana. Sama koskee alkoholia. Paastossa on sitouduttava raittiuteen. Nykymaailmassa on paljon "maallisia" ilmiöitä, joista tulee luopua paaston aikana.

Aleksandr

Ehkäpä sosiaalisesta mediasta luopuminen on vaihtoehto. Facebookista ei toki isä Aleksandr puhunut, hänhän kuoli vuonna 1990, mutta voin lähes arvata hänen neuvonsa koskien sitä. Riennot ja monet menot sietää unohtaa, sillä ne usein vain "pirstouttavat" ihmistä.

Paaston aikana tulisi lukea evankeliumeita. Monet lukevat kaikki neljä evankeliumia paaston aikana. Nykyään on tarjolla paljonkin erilaisia evankeliumeitten "lukujärjestyksiä", joiden avulla voi neljänkymmenen päivän aikana lukea kaikki neljä evankeliumia, vaikkapa neljässäkymmennessä tai kolmessakymmenessä päivässä. Kyse on suunnilleen kahdesta tai kolmesta luvusta päivässä. Evankeliumit menevät kaiken hengellisen kirjallisuuden edelle.

Kaunis on vaikkapa Gregorios Teologin hyväntekeväisyysjärjestön tempaus suuressa paastossa vuonna 2014, kun se ortodoksipiispa Ilarion Alfejevin (s. 1966) siunauksella jakaa ilmaiseksi 155 000 Uutta testamenttia ortodoksisissa kirkoissa. Järjestön tavoitteena on 600 000 Uuden testamentin ilmaiseksi jakaaminen.

©Ortodoksi.net/Martinus

Efraim Syyrialaisen paastorukous on luettava osana rukouksia jokaisena päivänä. Rukouselämän lisäksi isä Aleksandr suosittelee rukouksen sanojen "märehtemistä". Mietiskelyä rukoussanojen äärellä. Herra, elämäni valtias! sanat voivat vaikkapa olla kimmokeena miettiä oma suhdettaan itse Kristukseen.

Sanat voivat olla muualtakin - evankeliumeista, rukouskirjasta tai vaikkapa jumalanpalveluksista. Osana päivittäistä rukouselämää tulisi isä Aleksandrin mukaan olla ainakin 10 minuuttia tällaista rukouksellista mietiskelyä päivittäin. Aamulla viisi minuuttia ja illalla viisi minuuttia. Tärkeintä on, ettei yksikään päivä jää väliin. Pienin askelin ja periksi antamatta, muistuttikin arkkipiispa Leo.

Alussa tämä voi olla vaikeaa. On yllättävän vaikea olla paikallaan ja olla "menemättä" koko ajan. Isä Aleksandr lohduttaa, että viimeistään kolmannella viikolla helpottaa. Tärkeää on ryhtyä kaikkeen ikään kuin vasta-alkaja, joka lähestyy sanoja "uusina" ja "tuoreina". Sisäisen rauhan ja hiljaisuuden saavuttaminen ei olekaan helppoa kiireisen ja vilkkaan elämän keskellä. Rukouksellisen mietiskelyn jälkeen isä Aleksandr suosittelee olemaan yksinkertaisesti hiljaa, ikään kuin "kuuntelemaan tai kuulostelemaan hiljaisuutta". Hiljaisuuden "ääntä" tulee kantaa mahdollisimman pitkään mukanaan päivän askareisiin ja toimiin.

©Pravmir.ru

Ylä- ja alamäkiä on varottava. Tasainen tahti on keino saavuttaa levollisuus. Vanhat viisaat kilvoittelijat jo opettivat, että ääripäät koskettavat toisiaan. Tavoitteena ei voi olla jonkinlainen "ekstaasi", sillä se hyvin usein puhuttelee juuri eränlaista hengellistä "himoa", eikä henkeä ja ihmisen sisintä.

Osana paaston tietä ovat tietenkin jumalanpalvelukset. Jokaisena sunnuntaina on käytävä jumalanpalveluksissa. Mieluusti myös viikolla, mahdollisuuksien mukaan. Esirukouksia toisten puolesta on lisättävä. Muistelulappuja tai -kirjoja täyttää jumalanpalveluksissa. Paljon on hädässä olevia, sairaita ja yksinäisiä, jotka kaipaavat esirukouksia. Esirukous on myös kutsu laupeuden tekoihin.

Isä Aleksandr jakoi "kirkkorukouksen" ja suositteli sen lukemista ennen liturgian alkua.
Herra, minä uskon, mutta vahvista Sinä uskoni. Toivon, Herra, mutta väkevöitä toivoani. Rakastan Sinua Herra, mutta puhdista ja sytytä Sinä rakkauteni. Murheissani olen Herra, mutta enennä minun katumukseni. Kunnioitan Sinua, Herrani ja Luojani, janoan Sinua ja käännyn huutaen puoleesi. Viisaudessasi ohjaat minua, suojelet ja vahvistat minua. Annan ajatukseni Sinulle, minun Jumalani, tulkoon ne Sinulta. Tapahtukoon tekoni Sinun nimessäsi ja olkoon toiveeni tahtosi mukaiset. Valista järkeni, vahvista tahtoni, puhdista kehoni ja pyhitä sieluni. Anna minun nähdä syntini, älä anna ylpeyden peittää niitä ja auta minua voittamaan kiusaukset. Kiitän Sinua jokaisesta elämän päivästä, jonka minulle annoit. Aamen.