19. syyskuuta 2013

Kristinusko keksi köyhät

Varhaisten kristittyjen huolenpito köyhistä, sairaista ja leskistä teki vaikutuksen moneen. Se jopa hämmästytti. Syrjäytyneet ja muut avun tarpeessa olevat "kasvottomat" saivat "kasvot".

Raamattu on pullollaan opetusta köyhistä, hädänalaisista ja syrjäytyneistä. Toki nykykeskustelusta voi saada sen käsityksen, että Raamattu on täynnä liikennesääntöjä seksuaalietiikkaan ja että kymmenen käskyä alkaa kuudennesta tai seitsemännestä.

Ei ole sattuma, että kristityt ottivat asiakseen - sydämenasiaksi - huolenpidon hädänalaisista. "Jos joku... näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?" (1. Joh. 3:17) "Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista." (Ps. 82:3) Apostoli Paavali kertoi Jumalasta, joka otti "orjan muodon". En aio enempää Raamatun kohtia lainata. Niitä on lukuisia.

Tarkoitus ei ole sokeasti ylistää. Pyrin alla myönteisellä tavalla kuvaamaan kirkon varhaista huolenpitoa syrjäytyneistä. Lukuisat kerrat on kristinusko myös kylläkin pettänyt kutsumuksensa.



Vuonna 368 Kappadokiassa,Vähä Aasiassa puhkesi nälänhätä. Alue ei ollut suosittu muinaisuudessa ja sitä pidettiin "perähikiänä".

Tältä perihikiältä on kotoisin kolme kristinuskon suurta opettajaa. Basileios Suuri (k. 379), hänen veljensä Gregorios Nyssalainen (k. 395) ja Gregorios Teologi (k. 389). Joskus leikkisästi sanotaan Basileioksen ja Gregorioksen sisarta Makrinaa (k. 379) "neljänneksi kappadokialaiseksi".

Paljon voisi kertoa vaikkapa Basileioksen ja Gregorios Teologin opiskelusta Ateenan akatemiassa ja tutustumisesta erakkokilvoittelijoihin erämaissa. Gregorios meinasi jopa jäädä ikuisuusopiskelijaksi, kun jopa kymmenen vuotta "yliopiston" kirjoilla ehti olla.

Palaan kuitenkin vuoden 368 nälänhätään Kappadokiassa.

Hädästä kärsivät eniten köyhät ja muut avuttomat. Aluella vaelsi "ruumiiden" näköisiä ihmisiä. Tavatonta ei ollut, että he hylkäsivät lapsensa tai myivät nämä. Rikkaat eivät tehneet mitään. He keräsivät varastonsa täyteen ruokaa ja tekivät sitten kauppaa ruualla myyden sitä kohtuuttomaan ylihintaan.

Basileios kehotti nälänhädän keskellä myötätuntoon muun muassa näin:
"Miten voisin saada teidät näkemään köyhän kärsimyksiä? Hänellä ei ole kultaa, eikä tule koskaan olemaan. Hänellä on jotain vaatteita ja jotain irtaimistoa, jonka yhteinen arvo kaikkinensa lasketaan parissa kolikossa. Mitä hän voi tehdä? Hän kääntää katseensa lapsiinsa. Myymällä heidät hän saattaisi lykätä kuolemaa. Kuvitelkaa mikä kamppailu, nälän epätoivon ja vanhemmuuden siteiden välillä. Ensimmäinen uhkaa häntä kauhistuttavalla kuolemalla, kun sen sijaan luonto vakuuttaa häntä kuolemaan yhdessä lastensa kanssa. Hän saattaa jo usein olla aikeissa myydä lapsensa, mutta jokaisena kertana jättääkin sen tekemättä. Lopulta hän antaa periksi... Mitkä ovat silloin hänen ajatuksensa? Kumman heistä minä myyn ensin? Kumpaan viljakauppias mieltyy? Aloittaisinko vanhimmasta? Epäröin hänen ikänsä vuoksi. Entäs nuorimmasta? Säälin hänen nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan....
Basileios perusti soppakeittiöt ja haali kokoon varallisuutta köyhäinavuksi. Hän käytti myös omaa varallisuuttansa ja kääri hihansa soppajonojen palveluksessa.

Vieri vieressä

Kappadokia vuonna 368 ei ollut vain poikkeus. Lähimmäisen palvelu oli keskiössä. Se kumpusi uskosta velvoitteena ja jonain jota pidettiin itsestäänselvyytenä. Mielenkiintoinen tieto on, että esimerkiksi Egyptin alueella seurakuntien yleisimmin omistama julkinen kiinteistö oli leipomo.

Lukuisat lähteet osoittavat tämän kaiken olleen arkea ja myös järjestäytynyttä. Tästä myös puhuttiin opetuspuheissa, olkoon vaikkapa Augustinuksen (k. 430) alkutalven saarna siitä esimerkkinä: "Nyt on talvi. Ajatelkaa köyhiä. Miettikää miten alaston Kristus voitaisiin pukea. Kiinnittäkää huomiota häneen, kun hän makaa porttikäytävissä kärsien kylmästä ja nälästä."

Nykyihmisille 200-luvun ohje piispan tehtävistä voivat kuulostaa ihmeellisiltä. Tehtäviin kuului muun muassa vastuu orpojen koulutuksesta, köyhien leskien tukeminen ja ruuan ja polttopuiden hankkiminen hädänalaisille.

On jopa väitetty, että kristinusko "keksi köyhät". Väite voi olla monen mielestä hassu, jopa röyhkeä. Toki köyhiä oli, mutta suuri yhteiskunta ei niitä nähnyt. Ajateltiin jopa, että se oli heidän elämänosansa ja kohtalon määräämää. Se oli eräänlainen "karman laki" ja tähän puuttuminen olisi ollut ylimielistä kohtalon uhmaamista (hybrikseksi sitä kutsuttiin). Kiertokulku nyt vain sattui olemaan sellainen ja köyhät olivat osansa "ansainneet". Toki esiintyi auttamista, mutta pääsyynä oli levottomuuksien välttäminen ja vallitsevan järjestyksen ylläpito.

Syrjäytyneet olivat "kasvottomia" ei-ihmisiä. Toki oli satunnaisesti anteliaita rikkaita, mutta subjekteina köyhät ja muut yhteiskunnan heikot eivät olleet olemassakaan.

Lainatakseni kristinuskon syvää halveksijaa uudelta ajalta Friedrich Nietzschea (k. 1900), merkitsi kristinusko "kaikkien arvojen uudelleen arvointia" (saksaksi umwertung aller werte). Hän oli toki murroksesta eri mieltä, mutta tajusi sen suuruuden. Kristinusko keksi köyhät -tokaisun takana oleva emeritusprofessori Peter Brown (s. 1935) yritti luonnehdillaan ilmaista juuri tämän murroksen suuruutta.

Brown

Basileios oli jo opiskeluaikoinaan Ateenassa osoittanut kiinnostusta lääketieteeseen, sekä teoriaan että käytäntöön. Toisin, kuin jotkut kristityt Basileios ei nähnyt lääketieteessä ongelmaa. Se oli samanlaista tietotaitoa, kuin moni muu asia ja se on Jumalan lahjaa.

Luostareissa oli kehittynyt eräänlaisia paikallisia "terveysasemia". Ne olivat tulleet Basileiokselle tutuksi. Eivät ne mitään "yliopistollisia sairaaloita" olleet, vaan hoitivat luostarin väkeä ja muita apua tarvitsevia. Hoito koostui levosta, ruokatottumusten muutoksesta ja yrteistä, vaikka tiedetään yhdessä luostarissa jopa katetroinnin onnistuneen. Kyse oli hyvin pienimuotoisesta terveydenhuollosta.

Basileios perusti piispana kunnianhimoisen projektin. Kyse oli laitoksesta, joka palvelisi sairaita ja hädänalaisia. Se perustettii Kesarean ulkopuolelle ja nimeksi tuli Basileias. Henkilökuntaan kuului lääkäreitä, hoitajia ja munkkeja. Laitoksessa oli sairastupa, vanhainkoti, matkustajakoti, saattokoti spitaalisille, kirkko ja luostari. Logistiikka hoidettiin oman keittiön, ruokalan ja kylpylän avulla.  Laitoksessa ei vain annettuu hoivaa, vaan hyös hoitoa. Gregorios Teologi piti laitosta niin suurena, että kutsui sitä "uudeksi kaupungiksi". Kaikki tämä annettiin ilmaiseksi apua tarvitseville. Malli levisi ympäri silloista Rooman valtakuntaa.

Uskon myötä uusi hapate astui maailmaan. Näky ihmisestä Jumalan luomana - kehoineen kaikkineen - ja käsitys lähimmäisen palvelusta jumalanpalveluksena. Kristuksen näkeminen lähimmäisessä. Ei tämä taikaiskusta muuttanut maailmaa, mutta suola tai hapate oli jo laitettu taikinaan. Ehkä voisi jopa sanoa, että kristinusko keksi ihmisyyden. Näin kristitty vastasi sivistyneelle pakanalle ensimmäisinä vuosisatoina. Se tiivistää melkein kaiken yllä sanotun.
"Veljeltäni pääsi, että hän on pahoillaan, kiukuissaan ja paheksuu syvästi sitä, että sivistymättömät, köyhät ja asiantuntemattomat lausuvat käsityksensä taivaallisista asioista. Tietäköön hän, että kaikki ihmiset, ikään, sukupuoleen ja arvoon katsomatta, on luotu kykeneviksi ja pystyviksi ajatteluun ja arvostelukykyyn. Sitä he eivät ole saaneet onnettaren lahjana, vaan heissä on viisaus luonnostaan."