29. marraskuuta 2013

C. S. Lewis - Elämä

Narnia, Tätä on kristinusko ja The Inklings kiehtoo yhä miljoonia. C.S. Lewisia (k. 1963) on jopa sanottu "anonyymiksi ortodoksiksi".

Oxfordin yliopiston suuret hahmot J.R.R. Tolkien (k. 1973) ja C.S. Lewis tunnetaan laajalti. Ne ovat eränlaisia "household name" - tavaramerkkejä.

Narnia-kirjat ovat varmaankin Lewisin tunnetuimmat teokset ja Tolkienin tunnetuin on Taru Sormusten Herrasta. He olivat ystäviä ja heitä yhdisti rakkaus kirjallisuuteen, mutta myös usko. The Inklings -kirjallisuuspiiri oli näiden kahden varassa.

Lewis

Itse asiassa se oli Tolkien, joka antoi ratkaisevan sysäyksen Lewisille uskontiellä. Tärkein apu Tolkienilta tuli 19. syyskuuta 1931 aamuyön tunneilla kestäneen keskustelun aikana. Yöllinen keskustelu liittyi paljolti myytti-sanaan. Tolkienille myytti oli kertomus, joka ilmaisee perustavanlaatuisia totuuksia. Ne eivät ole tahallisesti sepitettyjä valheita, vaan kertomuksia, jotka yrittävät tavoittaa häivähdyksen syvistä totuuksista. Lewis kertoi myöhemmin seuraavasti Tolkienilta saamastaan oivalluksesta.
"Kristinuskon tarina on yksinkertaisesti tosi myytti: myytti, joka vaikuttaa samalla tavalla kuin muutkin, mutta sillä valtavalla erolla, että se todella tapahtui."
Paljonkin voisi kertoa Tolkienin ja Lewisin ystävyydestä, joka tosin koki kolauksia myöhemmin. Ei tosin niinkään uskon vuoksi, vaan muista syistä.

Alister McGrathin (s. 1953) C.S. Lewis -elämänkerta kertoo Lewisin suhteesta Tolkieniin, mutta myös paljon muusta. Se tuo esiin kolme ulottuvuutta Lewisissa - kirjailija, kristinuskon puolustaja ja kirjallisuustieteilijä. Tietenkin kirja myös kertoo riittävän paljon Lewisin lapsuudesta ja muista taustoista.

Moni saa varmasti lisätietoa haluamastaan ulottuvuudesta. Jotakuta saattaa vaikkapa kiinnostaa Narnia-kirjat. Toista ehkä Lewisin vastahakoinen tie kristityksi kiehtoo eniten kun taas jotakuta mahdollisesti pohdituttaa Lewisin erikoinen ja ajoittain sotkuinen yksityiselämä.

©Perussanoma

Keskityn esittelemään lyhyesti Lewisin tietä uskovaksi ihmiseksi. Kaksi lainausta kiteyttävät hyvin Lewisin tien kristityksi. Molemmat ovat osuvasti nimetystä kirjasta - Ilon yllättämä.
"Nuori mies, joka tahtoo pysyä vakaana ateistina, ei voi olla liian varovainen kirjoja valitessaan. Ansoja on kaikkialla."

"Rakastettavat agnostikot puhuvat hilpeästi siitä, miten 'ihminen etsii Jumalaa'. Minun puolestani he olisivat yhtä hyvin voineet puhua siitä, miten hiiri etsii kissaa."
Nämä kaksi lainausta kiteyttävät hyvin Lewisin tien uskoon. Hän kääntyi uskoon kirjallisuuden kautta ja sen vuoksi. Ei luettu teksti pakottanut Lewisiä uskoon, vaan se avasi hänelle näyn. Tämä näky kiehtoi häntä ja samalla hän vastusti sitä. Tie uskoon oli vastahakoinen.

Hän vertasi tietään uskoon shakkipeliin, missä siirrot eivät itsessään ole ratkaisevia, mutta niiden voima piilee yhteisvaikutuksessa. Lewis ei tässä vertauksessa tee siirtoja, vaan ne tehdään häntä vastaan. Irrallaan siirrot ovat ilman merkitystä, mutta osana kokonaisuutta - peliä - ne saavat merkityksen.

Kyse oli kuitenkin vastahakoisesta tiestä. Tie kesti vuosia. Lopputulemasta Lewis toteaa: "Olin varmaan koko Englannin innottomin ja vastahakoisin uskoon tulija sinä iltana..." Hänet "raahattiin ovesta sisään", kuten hän itse asian ilmaisee. Lewis kohtasi jonkin sellaisen, minkä hän ei toivonut olevan totta, mutta minkä hänen oli pakko myöntää todeksi.

Tolkien

Vuonna 1931 käytiin se ratkaiseva keskustelu Tolkienin kanssa, joka muutti Lewisin käsityksen kristinuskosta täydellisesti. Hän oppi paljon Tolkienilta.

Ehkä kyse oli paljolti siitä, että hän tapasi sivistyneen, älykkään ja myös uskovan ihmisen. Lewisin aivot ja sydän yhdistyivät Tolkienin käsissä.

Tolkien myös opetti Lewisille, ettei kristinuskon myytti tarkoittanut maailman muiden myyttien täydellistä hylkäämistä. Sehän oli kaikkien niiden täyttymys ja antaa merkityksen kaikille niille kertomuksille, joita ihmiskunta kertoo itsestään. Kristinusko oli kaikkien niiden totuuden välähdysten, kaikujen ja varjojen täyttymys, jotka nousevat ihmisen kaipuusta ja etsinnästä. Lewisin eräs toteamus vuosia myöhemmin kuvaa hyvin tätä.
"Minua on pyydetty kertomaan, mitä kristityt uskovat, ja aion aloittaa sanomalla, mitä kristittyjen ei tarvitse uskoa. Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa että kaikki muut uskonnot ovat perin pohjin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikki maailman uskonnot ovat erehtyneet pahemman kerran keskeisimmässä väittämässään. Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa - omituisimmissakin - on ainakin jokin aavistus totuudesta. Kun olin ateisi, minun oli yritettävä vakuutella itselleni, että suurin osa maailman ihmisistä on aina ollut väärässä siinä asiassa, joka on heille tärkein. Kun minusta tuli kristitty, saatoin omaksua avaramman näkökannan..." 
Anonyymi ortodoksi? Luonnehdinta on ortodoksipiispa Kallistos Waren (s. 1934). Hän totesi Lewisista: "Vaikka hänen yhteytensä ortodoksiseen kirkkon eivät olleet laajat, hänen ajattelunsa on usein syvällisesti sopusoinnussa ortodoksisten kantojen kanssa."


Kirjan on julkaissut Perussanoma. Kirjaan voi tutustua ja tilata täältä. Suositeltavaa uutta Perussanomalta on myös Kyrillos Jerusalemilaisen (300-luku) opetuspuheet kasteoppilaille.