20. lokakuuta 2013

Tunnustaja Afanasi

Vuonna 1962 ilmestyi piispa Afanasi Saharovin (k. 1962) muistokirjoitus Venäjän ortodoksisen kirkon virallisessa aikakausilehdessä. Lämmöllä muisteltiin piispaa, mutta paljon jäi kertomatta.

Elämää vihkimyksestä vuonna 1921 aina vuoteen 1954 ei oikein edes ollut olemassakaan.

Hiljaisuus yli 30 vuodesta piispan elämässä oli ymmärrettävä. Venäjän ortodoksinen kirkko oli kohdannut kiistatta vimmaisimman ja kiivaimman vainon kristinuskon historiassa. Se eli keskellä sitä ja se loppui vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin.

Afanasi ei kuollut vainon martyyrina, mutta häntä kunnioitetaan nyt tunnustajana. Missä ihmeessä Afanasi oli ennen kuin hän "vetäytyi harrastamaan tieteellistä työtä" elämänsä viimeisinä vuosina, kuten aikauslehti asian ilmaisee?

Afanasi

Vuonna 1973 maailman silmät avautuivat "punaisen lihamyllyn" uhreille. Toki oli niitä, jotka eivät halunneet uskoa tätä todeksi - oltiinhan rakentamassa paratiisia maan päälle. Nobelkirjailija Aleksandr Solženitsynin (k. 2008) Gulag - Vankileirien saaristo -kirja ei jättänyt ketään kylmäksi. Paratiisi oli tästä kaukana.

Afanasi kertoo ajastaan vuoden 1921 ja vuoden 1954 välillä seuraavasti.
"Tänä vuonna [1954] tulee kuluneeksi 33 vuotta piispaksi vihkimistestäni. Tuona aikana olen palvellut hiippakunnassa 33 kuukautta, vapaana mutta poissa työtehtävistä olen ollut 32 kuukautta, karkotettuna 76 kuukautta ja kahleissa ja katkerassa pakkotyössä 254 kuukautta."
Afanasin selonteko on uuvuttavaa luettavaa. Vuosilukujen, päivämäärien ja paikkojen taakse kätkeytyy paljon kärsimystä. Ei vain Afanasin, vaan miljoonien.
27. kesäkuuta vuonna 1921 vihitty Kovrovin piispaksi, maaliskuun 17. päivä vuonna 1922 pidätetty, vapautettu maaliskuun 18. päivänä, maaliskuun 30. päivänä pidätetty yhdessä metropoliitta Sergein, arkkipiispa Pavelin ja piispa Vasilin kanssa, toukokuun 27. päivä tuomittu vuoden vankeuteen, mutta vapautettu seuraavana päivänä, heinäkuun 15. päivä pidätetty yhdessä piispa Serafimin kanssa, vapautettu heinäkuun 25. päivänä, syyskuun 10. päivä pidätetty yhdessä arkkipiispa Nikandrin, arkkipiispa Fadein, piispa Kornilin, piispa Nikolain, piispa Vasilin ja monen muun papiston kanssa, marraskuussa tuomittu kahden vuoden karkotukseen, vankiloissa Vladimirissa, Moskovassa ja Viatkassa aina toukokuun 15. päivään vuonna 1923, karkotettu Ust-Vymiin yhdessä metropoliitta Kirillin, arkkipiispa Neofitin ja piispa Nikolain kanssa, karkotus pidennetty vuoteen 1925 saakka, helmikuussa lupa palata Vladimiriin, syyskuun 8. päivä pidätetty, syyskuun 10. päivä vapautettu, tammikuun 2. päivä vuonna 1926 pidätetty, maaliskuun 2. päivä vapautettu, joulukuussa kieltäytyi neuvosta salaiselta poliisilta luopua hiippakunnasta, maaliskuun 3. päivä vuonna 1927 pidätetty, kuulusteluita Moskovan salaisessa vankilassa aina huhtikuun 30. päivään saakka, toukokuussa tuomittu kolmen vuoteen vankeutta Solovetskin leirille, vuosina 1927-1930 Solovetskissa, tammikuussa ja helmikuussa vuonna 1930 sairastaa täipilkkukuumeen, helmikuun 23. päivä tuomio ja karkoitus Itä-Siperiaan kolmeksi vuodeksi, helmikuussa ja maaliskuussa vankiloissa Leningradissa, Novosibirksissa Krasnojarskissa, tapaa siellä metropoliitta Kirillin vankilassa, vuosina 1930-33 Itä-Siperiassa, karkotus pidennetty vuoteen 1935, Vladimirissa vuosina 1935-36, mutta ei oikeutta palvella piispana, huhtikuussa pidätetty yhdessä arkkipiispa Sergein, arkkipiispa Filipin ja piispa Juvenalin kanssa, tuomittu kovaan pakkotyöhön ja lähetetty kaivamaan Vienanmeren–Itämeren kanavaa, vankiloissa Vladimirissa, Jaroslavissa, Vologdassa, Leningradissa, kanava-pakkotyössä vuosina 1936-41, useita eristysselli rangaistuksia, pakkomarssitettu yli 600 km jalan leirille Onegaan, karkotettu Omskiin, karkotettu Ishimiin, pidätetty, kuulusteluita, Siperia...
Afanasi

Afanasin luettelo jatkuu vielä ja päättyy vasta vuoden 1954 kesään. Yhdessä kohtaa on seuraava merkintä: "Useita leirejä Siperiassa, vuosina 1944-46, missä sain tehtäväksi siivota ulkovessat." Tällaiset työt oli aika tyypillisiä papistolle. Tarkoitus oli erityisesti nöyryyttää.

Afanasi syntyi vuonna 1887. Valmistuttuaan Moskovan hengellisestä akatemiasta hän otti vastaan munkkivihkimyksen. Hän osallistui kuuluisaan vuosien 1917-18 Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen. Hän oli jumalanpalvelustekstien komission jäsen.

Afanasin tunnetuimmat kirjoitukset käsittelevätkin juuri jumalanpalvelusta. Tunnettuja ovat Heksapsalmeista- ja Vainajien muistelu ortodoksisen kirkon jumalanpalvelussääntöjen mukaan -kirjoitukset. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1921 hänet vihittiin Vladimirin hiippakunnan apulaispiispaksi Kovroviin. Hän palveli elämänsä aikana laumaansa vain 33 kuukautta. Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko tunnusti Afanasin pyhäksi.

Nikolai Zernov (k. 1980) kirjoitti kauniisti Afanasista.
"Piispa ei valita. Hän ei kerro mitään kidutuksesta kuulusteluiden aikana tai kauhistuttavan yliasutettuista leireistä. Tai epäinhimillisestä elämästä leireillä, joissa monet kestävät vain kuukausia ... Vaikuttavin piirre tässä elämässä ei ole piispan elonjääminen, vaan hänen hengellinen voittonsa. Hänen ajatuksen tuoreus ja sydämensä lämmin kiintymys. Hänen vapautensa kaikesta kaunasta, katkeruudesta ja syyttelystä tekee hänestä kristillisen armeliaisuuden ja anteeksiannon esimerkiksi. Hän selvisi 33 vuodesta armotonta vainoa."
Afanasi Tunnustaja
©Андрей Давыдов

Afanasin elämä on kertomus ihmisten raakuudesta, mutta pohjimmiltaan se on kertomus Kristuksen voitosta. Se on todistus väristä mustassa maailmassa, kyvystä elää siitä mikä on ylhäältä, ei alhaalta pimeyden syvyydestä. Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) kirjoitti näin jo mainitusta Gulag - Vankileirien saaristo -kirjasta.
"GULAG on tosiaan hengellinen kirja, siis kirja hengellisellä viestillä. En kutsu sitä 'uskonnolliseksi', sillä nykyajan käsitteistössämme tämä tarkoittaisi, että Solženitsyn puhuisi Jumalasta, kirkosta, opista ja jumalanpalveluksista. Tätä hän ei tee. Kirja paljastaa ja välittää näyn maailmasta, jota ei voi 'kaventaa' aineeksi ja taloudeksi... Jokaisena hetkenä ja jokaisessa paikassa on aina mahdollista vetää pystysuoraan viivan ja elää siitä mikä on ylhäällä, eikä alhaalla...