30. elokuuta 2013

Vailla syytä, vailla päämäärää

Raiskattu pienokainen. Nälkään kuollut vauva. Kolarissa kuollut nuorukainen. Hyvä Jumala, miksi? Etkö näe, etkö kuule itkua?

Pahan ongelma on ollut aina läsnä ihmiselossa. Miksi saattaa olla ainoa sana kuolinilmoituksessa. Tähän ei ole helppoa vastausta tai selitystä. Miten uskoa hyvään, kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan kaiken pahan keskellä?

Sir David Attenboroughin (s. 1926) luontodokumentit ovat pidettyjä. Tuttuja varmaan monille osana Avara luonto -ohjelmaa. Kerran eräs katsoja oli ihmetellyt  miksei Attenborough tee viittauksia Jumalaan. Onhan luonto täynnä ihmeellistä. Toki luonnossa on paljon kaunista, mutta myös rumaa.
"Ajattele vaikkapa loismatoa, joka elää vain ihmissilmässä, kaivautuen sen läpi sokeuttaen... Jos siis sanot uskovasi Jumalan suunnitelleen ja luoneen ja saattaneen olemaan joka ikisen olemassaolevan lajin, joudut myös sanomaan, että hän jossain vaiheessa päätti sattaa olevaksi tämän ihmisiä sokeuttavan madon. Itselleni on vaikea sovittaa yhteen tämä ja käsitys armollisesta Jumalasta."
Attenborough
©The Saint 

Vuonna 2004 Intian valtameren tsunamin uhriluku oli reilusti yli 200 000 ihmistä. Piispa Eero Huovinen (s. 1944) itki julkisesti tapahtuneen jälkeen. Monelle hän jäi mieleen piispana joka itki julkisesti.

Tsunami kosketti monia Suomessakin. Erään suuren lehden liitteessä tiedusteltiin usealta uskonnolta ajatuksia tapahtuneesta. He toivat kaikki ilmi oman näkökulmansa ja yrittivät ottaa osaa suruun. Varmaankin monella oli epäuskon hetkensä.

Erikoisin oli silti uskonnottoman antama näkökulma. Se keskittyi huomautuksiin uskonnon kyvyttömyydestä ja uskon heikkoudesta pahan edessä. Luulen, että moni valitsee mieluummin itkevän piispan ja uskon eri yritykset ymmärtää kuin jääkylmän tunnottomuuden.

Eräs kolumnisti (valitettavasti kyseinen kolumni ei enää ole saatavilla, tarkistettu 3.9.2014) vinoili, taisi olla vieläpä samaisessa lehtiliitteessä, leppoisasti melkein vuosikymmenen perästä piispaa ja kirjoitti pikkukapinallisesti Jumalan pienellä j:llä (varmaan ihan varmuuden vuoksi). Tilalle hän tarjosi kahvikupposen äärellä pohdittua. Lumeuskomusten sijaan tarjolla on nyt mielettömyyttä vailla syytä tai päämäärää.

Tässä näkökannassa paha ei ole edes ongelma, vaan näennäinen lumeongelma. Vaikuttaa siltä ettei kysymys oikein edes mene ihon alle, vaan tilalle tarjotaan jotain nihilistisnietzscheläistä tunnottomuutta, stooalaisepikurolaisella teflonpinnalla.

Perttu Häkkinen
©YLE

Ajatella saa toki, vaikkapa rehvakkaasti, että ihminen on yksin. Ihan oikeasti yksin mielettömyydessä, vailla syytä tai päämäärää. Avaruuden mittakaavassa ihmiselämä taitaa olla muutaman sekunnin mittainen ja arvoa ihmiselämällä on suunnilleen kärpäsenjätöksen verran.

Tietenkin ihminen voi hakea tarkoitusta elämälleen uteliaisuudestaan ja löydöksistään, kuumatkailusta tai valtameren syvyyksistä. Geeneistä tai mikrobeista. Lemmmikeistä tai hyvästä kahvista. Ystävistä tai rakkaudesta. Ihminen voi kehitellä ihmisoikeuksia ja kehitellä hyvinvointia (ainakin ihmiskunnan murto-osan iloksi). Iloa voi saada vaikka teatterista, elokuvista tai oopperasta. Joku saattaa haaveilla vieraista ulkoavaruudesta. Ihmisarvokin roikkuu jossain ilmassa, vailla perustaa, eikä se pysy pystyssä Grundlegung zur Metaphysik der Sitten -kirjan varassa. Jaahas, mitäs sitten, tokaisu riittää kumoamaan sen.

Hautamuistomerkki
©Pravoslavie.ru

Näiden pienien leirinuotoiden äärellä ihminen lämmittelee itseään tässä kolkossa todellisuudessa. Arvioni ei ehkä ole ihan reilu, mutta jos tietyt ajatuskulut vie loppuun asti, astuu mielettömyyteen vailla päämäärää, syytä tai järkeä.

Parhaillaan tai ainakin tämän kirjoituksen lukemiseen käytetyn ajan aikana joku on kuollut. Toinen tullut petetyksi, joku myyty ihmiskaupan uhrina seksiorjaksi, ehkä lapsi. Jonkun elin on ehkä saatu kaupaksi elinkaupassa. Jotakuta lasta on hyväksikäytetty seksuaalisesti, joku raiskattu kirjaimellisesti rikki yhden, tai useamman henkilön toimesta. Itkee ties missä ruumiinnesteissä. Ei näitä ihmiskohtaloita lohduta nyt tai koskaan esimerkiksi John Rawlsin (k. 2002) Oikeudenmukaisuusteoria-kirja, kvanttifysiikka tai joku humanistinen latteus.

Ivan, nykytaitelijan mukaan

Kuuluisassa Fjodor Dostojevskin (k. 1881) Karamazovin veljekset -kirjassa Ivan halusi palauttaa pääsylippunsa elämään jo yhden lapsen kärsimyksen ja kyynelten vuoksi. Kyseistä kohtaa onkin pidetty yhtenä parhaana puheenvuorona Jumalaa ja uskoa vastaan. Tähän yltää vain uskova.

Lyöttäydyn Ivanin seuraan ja palautan elämän pääsylipun, jos yhdenkin lapsen kyyneleet jäävät ikuisesti kuivaamatta. Venyttäen yhtä Dostojevskin ajatusta voi sanoa, että ilman Jumalaa millään ei ole loppujen lopuksi mieltä. Yhdenkin lapsen kyyneleet riittävät.

Uskon vastaus tähän kaikkeen on Kristus, ihmisen ja maailman luokse tullut Jumala. Vastaus ei ole selitys, teoria tai jonkinlainen lopullinen kosmisen hyvän ja pahan tasapainon löytäminen. Kristus on jokaisessa, siinä yhdessä vähäisimmässäkin.

Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Uudeksi hän tekee kaiken.