4. elokuuta 2013

Anteeksi...

Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Näin rukoilee kristitty päivittäin. Sanat ovat Isä meidän -rukouksesta, itse Kristuksen opettamasta rukouksesta.

Itse apostoli Pietari varta vasten tiedusteli Kristukselta anteeksiantamisesta. Ihminen, joka pohtii ja ihmettelee näitä Kristuksen sanoja on siis hyvässä seurassa.

Vastaukseksi Pietari sai Kristukselta kuulla vertauksen. Kristus teki niin usein. "Jumalan valtakunta on kuin...", aloitti Kristus useasti.

Yleinen käsitys on, että Kristus käytti vertauksia, jotta hänet ymmärrettäisiin paremmin. Kyse on aika pinnallisesta käsityksestä, eikä oikein edes pidä paikkaansa. Vertausten perustarkoitus on tehdä opetuksen päähenkilöksi sen kuulija. Kutsua kuulija osaksi sitä. Asia on hieman vaikea sanoin ilmaista.

Vertaukset kutsuvat minut, sinut ja kaikki kohtaamaan Kristuksen ja hänessä ilmi tulleen Jumalan valtakunnan.

Pietari
©Wikipedia

Mitä Kristus kertoi Pietarille? Kristus kertoi vertauksen armottomasta palvelijasta.

Mies oli velkaa, ylivelkaantunut ihan reippaasti. Velka oli kymmenentuhatta talenttia. Nyt ei ole kyse 10 000 eurosta. Talentti oli suurin rahayksikkö ja yksi talentti oli 6000 denaaria. Yksi denaari oli työmiehen tavallinen päiväpalkka. Velka oli siis 60 miljoonaa denaaria. Aika monta työvuotta. Itse asiassa mies oli koko elämänsä velkaa.

Vertauksen kuningas sääli velallista ja antoi velan anteeksi. Saatuaan velan anteeksi mies lähti ja kohtasi toisen miehen, joka oli velkaa hänelle 100 denaaria. Sopua ei tullut ja velallinen toimitettiin vankilaan, ulosottoon rajulla tyylillä. Kuningas sai kuulla tästä armottomasta palvelijasta, jonka velan oli antanut anteeksi ja toimitti tämän vankilaan velkaansa maksamaan. Kristus opetti:
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.
Anteeksi saaminen on lähtöisin kuninkaalta. Sovinnon, rauhan ja anteeksiannon lähde on Jumala. Hänestä kumpuaa tämä kaikki. Ihmisen tehtävä on jakaa, osallistua ja tehdä samaa. Armottomana ihmisestä tulee tämän jumalallisen rauhan, sovinnon ja ilon este - päätepiste.

Syystäkin Isä meidän -rukouksessa pyydetään: "Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.."


Jumalanpalveluksissa tulemme Jumalan luokse. Tulemme paikkaan, joka on rauhan, sovinnon ja
anteeksiannon paikka.

Kaikilla on elämänsä, murheensa, kipunsa, surunsa, kyyneleensä ja haavansa. En tunne teitä. En tiedä taustojanne. Olkaa kuitenkin rauhassa, sillä Jumala tuntee jokaisen. Vaikea on kuvata tätä iloa. Muistakaa Kristuksen sanat: Älkää pelätkö.

Tätä rauhaa, sovintoa ja anteeksiantoa tulee kristityn jakaa maailmaan. Se tulee jakaa kaikkien kanssa. Kaikki tämä on ihan Forssassa tai vaikkapa Kiteellä elettävissä. Kotona ja muualla.

Ehkä tämä kuulostaa ylitsepääsemättömältä. Jumalan armolla onkin sijansa, aivan varmasti. Ihmisestä ei ole tähän yksin.

Anteeksiantaminen ja -saaminen ei ole helppoa. Moni saattaa muistaa vääryyden ja syvälle menevän loukkauksen vaikkapa lapsuudesta tai nuoruudesta. Tai miksi ei aikuisiältä.

Väkivalta kaikissa muodoissaan, pettäminen ja moni muu asia tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi. En aio tästä nyt puhua, mutta haluan jakaa ajatuksen anteeksiannon tiestä. Se osoittaa tien eteenpäin, missä rauha, sovinto ja ilo löytyvät - myös sisimmässä.

Lewis
©Ensign Media

Kirjailija C. S. Lewis (k. 1963) antaa aivan varmasti monelle ajattelemista, pienen evästyksen anteeksiannon tielle.
Vaikeaa anteeksiantaminen kyllä on, mutta voimme ymmärtääkseni tehdä kaksi asiaa, jotka helpottavat sitä. Kun alamme opetella laskemaan, emme aloita kertolaskusta vaan yksinkertaisista yhteenlaskuista. Vastaavasti, jos todella haluamme oppia antamaan anteeksi, meidän olisi ehkä parasta aloittaa jostakin helpommasta kuin Gestaposta, Natsi-Saksan salaisesta valtionpoliisista. 
Voisimme aluksi yrittää antaa anteeksi aviopuolisollemme, vanhemmillemme, lapsillemme tai lähimmälle esimiehellemme jotakin, mitä he ovat tehneet tai sanoneet meille viime viikolla. Se varmaan työllistää meitä toistaiseksi. Ja toiseksi voisimme yrittää ymmärtää, mitä Jeesuksen käsky rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme oikein tarkoittaa. Minun on rakastettava lähimmäistäni samalla tavalla kuin itseäni. Miten oikeastaan rakastan itseäni?


Blogikirjoitus perustuu 4.8.2013 pidettyyn opetuspuheeseen Forssan Serafim Sarovilaisen rukoushuoneessa. Blogikirjoituksessa on tehty joitakin lisäyksiä opetuspuheeseen.