1. toukokuuta 2013

John Irving ja abortti

Julistus abortin puolesta. Näin on Oman elämänsä sankari -kirjaa on luonnehdittu. Kirja on kyllä tätä monisyisempi. Kaunokirjallisen pinnan alla liikkuu kaikenlaista...

Yhdysvaltalainen kirjailija John Irving (s. 1942) on kirjoittanut monta pidettyä kirjaa. Ne ovat myös myyneet hyvin. Hän ei ole myöskään kaihtanut vaikeita aiheita. Vaikkapa juuri aborttia.

Oman elämänsä sankari -kirjan keskeinen aihe on juuri abortti. Kirjassa eletään aikaa, jolloin lähes kaikki abortit olivat laittomia. Irving kuvaa hyvin sitä hätää ja epätoivoa, jonka keskeltä naiset hakeutuvat henkensä uhalla kaikenlaisten Haara-Harrison -tyyppisten abortintekijöiden pariin.

Irving

Kirjan keskeisiä hahmoja ovat synnytyslääkäri Wilbur Larch ja orpo Homer Wells. Larch on lääkäri, joka suorittaa abortteja ja hän kokee tehtäväkseen tarjota niitä turvallisesti, jos nainen sitä haluaa.

Nämä hahmot, kuten toki moni muukin hahmo, vievät kysymyksen abortista sen perusteisiin. Aiheellisesti kirja valottaa laittomien aborttien kurjuutta ja hengenvaarallisuutta, jo nimi Haara-Harrison kertoo paljon. Esillä on myös ympäröivän yhteiskunnan sovinnainen tekopyhyys.

Nykyään sovinnaisuus on usein toisenlaista, olkoon esimerkkinä suomalaisen poliitikon lähes eugeeniset lauseet osana "onnnellisemman yhteiskunnan" rakentamista: "Tutkimusten mukaan abortin sallimisella voi olla myös laajempia yhteiskunnallisempia hyötyjä... abortin salliminen näkyy myöhemmin mm. rikollisuuden vähenemisenä... Ne, jotka ovat saaneet valita abortin, ovat siten tehneet palveluksen itsensä lisäksi muille, ehkä myös lapselle."

Oman elämänsä sankari -kirjaa pidetään usein aborttimyönteisenä kirjana ja tätä tulkintaa tukee Irvingin omat kannanotot Yhdysvaltain aborttikeskustelussa.

Ihmiselämä, viikko 10

Oman elämänsä sankari -kirjaa joskus suositellaan abortin vastustajille jonkinlaisena silmiä avaavana "lääkkeenä". Kirja sopisi kuitenkin myös aborttia kannattaville. Ei se ole helppoa kirja kenelläkään, olkoon kanta sitten pro-life tai pro-choice.

Keskeinen kysmys aborttikysymyksessä on ihmiselämä. Kysymys ihmiselämän alkuhetkestä. Mikä siis  abortissa "keskeytetään" ja usein kaapimalla "poistetaan"? Ääripäiden mukaan abortin kohteena on joko jotain tai joku. Tässä kysymyksessä on vain ääripäät, ei ole olemassa keskitietä. Toki voihan sitä sivuttaa tämän kysymyksen ja pohtia "hyötyjä" tiellä "onnellisempaan yhteiskuntaan". Kysymys on myös toisella tasolla, kuin oikeuksien, vapaan valinnan ja yhteiskunnallisten epäkohtien aiheellinen pohtiminen.

Oman elämänsä sankari -kirja ei tarjoa tähän kysymykseen yksiselitteistä vastausta, vaan tuo eteemme eri äänten ja olosuhteitten kirjon. Keskeinen tapahtuma on kuitenkin Homerin löytämä "jotain".
"Ne roskakorit, joita Homer Wells kanniskeli jäteuuniin, pitivät sisällään St. Cloud´sin historiaa: silkki- ja suolilankojen pätkiä, ulosteita ja saippuaa peräruiskeiden jäljiltä, ja sitä mitä sisat Edna ja sisar Angela pelkäsivät Homerin näkevän - niin sanottujen hedelmöitymisen tuloksia, ihmissikiöitä tai niiden tunnistettavia palasia. 
Ja juuri sillä lailla Homer Wells (onneton kolmetoistavuotias) keksi että St. Cloud´sissa autettiin maailmaan niin liikkuvia kuin liikkumattomia. Eräänä päivänä palatessaan polttouunilta hän näki maassa sikiön: se oli pudonnut hänen kantamastaan roskakorista, mutta kun Homer sen huomasi hän uskoi sen pudonneen taivaalta. Hän kumartui katsomaan sitä, sitten hän katsoi olisiko ollut pesää josta se olisi voinut pudota - mutta kun pihalla ei ollut edes puita... 
Sitten hän kuvitteli että jokin sairaalan eläimistä oli saanut keskenmenon - sitä sanaa kuuli orpokodissa ja sairaalan tienoilla - mutta mikä eläin? Sikiö ei painanut puoltakaan kiloa, se oli ehkä parikymmentä senttiä pitkä ja tuo varjo sen melkein läpikuultavassa päässä oli ensimmäinen aavistus hiuksista, ei höyhenistä. Ja nuo tuossa sen kurttuisilla kasvoilla, nehän olivat ihan kuin kulmakarvat ja silmäripsetkin sillä oli. Ja olivatko nuo nännit - nuo pienet vaaleanpunaiset pisteet jotka nousivat ison peukalonpään kokoisesta rintakehästä? Ja nuo liuskat sormenpäissä ja varpaissa - nehän olivat kynnet! Homer otti koko otuksen käteensä ja juoksi se kourassaan suoraan tohtori Larchin luo... 'Minä löysin jotain', Homer Wells sanoi... Sikiö oli suunnilleen kolmen kuukauden ikäinen - korkeintaan neljä... 'Mikä se on?' Homer Wells kysyi." (82-83)

©Pravoslavie.ru

"Minä löysin jotain." Kysymys "mikä se on" jää kirjassa ilman lopullista kantaa. Ääripäät ovat juuri Larch ja Wells. Avainsana on tällöin sielu. Larchin näkemys tulee esiin mustan huumoristisesti.
"Larch heittäytyi usein leikkisäksi sielusta puhuessaan. Hänestä oli lysti kiusoitella sisar Ednaa ja sisar Angelaa leikkaussalissa, mistä sielusta puhuminen yllätti hoitajakullat aina yhtä valmistautumattomina. 
Kerran Larch, edessään leikkauspöydällä maha auki makaava potilas, osoitti totisesti sileää, punaruskeaa elintä kylkiluiden alla ja sisäelinten yläpuolell: se näytti isolta leivänkyrsältä tai kaksilohkoiselta kuorettomalta etanalta. 'Katsokaa!' Larch kuiskasi. 'Sen näkee harvoin, mutta me yllätimme sen torkuilta. 'Äkkiä nyt ennen kuin se herää!' Hoitajat tuijottivat silmät pyöreinä. 'Sielu', Larch suhahti luottamuksellisesti. Tosiasiassa se oli ihmiselimistön suurin rauhanen, jolle on suotu myös sieluun liitettyjä ominaisuuksia: se osaa esimerkiksi regeneroida omat pilatut solunsa. Se oli maksa, jota Larch arvosti enemmän kuin sielua." (40)
Sielukysymyksessä Oman elämänsä sankari -kirjassa Homer asettu toiselle äärilaidalle.
"Homer Wells oli nähnyt hedelmöityksen tuloksia monissa eri kehitysvaiheissa; tuolloin tällöin kokonaisina kappaleina ja joskus osina, jotka vaivoin tunnisti sikiön osiksi. Kahdeksanviikkoisella sikiöllä oli jo nenä ja suu; sillä oli ilme, ajatteli Homer Wells. Ja tajutessaan sen, että sikiöllä oli niinkin pienenä kahdeksanviikkoisena ilme, Homer Wells tajusi sielun olemassaolon." (185)
Larch ja Homer
Oman elämänsä sankari -elokuva
©Miramax

Ei ole tarpeen liiallisesti pohtia sielu-sanan merkitystä. Olkoon sielu-sana nyt sana elävälle. Latinan sana sielulle anima viittaa juuri tähän elävään tai liikkuvaan, joka on muuten varmaan monelle tuttu sanassa animaatio tai miksei englannin eläintä tarkoittavasta sanasta animal.

Kauan ajateltiin, että lapsi kohdussa oli elävä vasta, kun se "potkaisi" ja teki selväksi olevansa anima. Oman elämänsä sankari -kirjassa tavataankin usein vastapari "liikkuva" ja "liikkumaton", joka ainakin Larchille tietty raja solumassan ja ihmislapsen välillä, vaikkei kuitenkaan, sillä Larchille myöhäisen abortin este on naisen terveys, ei lapsen "liikkuvuus".

Nykyään jo tiedetään, kiitos tieteen, että alkanut elämä - tai jos eufemismia haluaa käyttää, vaikkapa "hedelmöityksen tulos" (Larchin käyttämä) -  on jo kuin anima-alkuräjähdys. Jo seitsemän viikkoisena ihmislapsella on sisäelimet kehitysvaiheissa, sydän lyö ja aivotoimintaa esintyy. Kymmenenteen viikkoon mennessä monet elimet toimivat. Vauvalla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu...

Abortti nousee Oman elämänsä sankari -kirjassa ensi kerran esiin liittyen Homerin kokemaan sadistiseen ja toistuvaan pahoinpitelyyn eräässä adoptioperheessä. Homer-vauvan kokemat kauhut saavat Larchin vakuuttuneeksi, ettei kukaan voi kieltää aborttia. "'EI KUKAAN!' kirjoitti tohtori Larch journaaliinsa." (21) Tuo "ei kukaan" on itse asiassa Homer - kirjaimellisesti oman elämänsä sankari.


Kirjailija John Irvingin The Cider House Rules -kirja (1984) ilmestyi suomeksi Oman elämänsä sankari -nimellä (1985, suomentanut Kristiina Rikman). Blogikirjoituksessa on käytetty Kustannusosakeyhtiö Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestynyttä 8. suomenkielistä painosta kirjasta. Sivuviittauksen lainauksien jälkeen viittavat tähän painokseen. Kirjaan voi tutusta täällä.