13. toukokuuta 2013

Enqvistin matkassa

Uskonto puhuttaa. Keskustelun taso on vaihtelevaa puolin ja toisin. Yksi uusin puheenvuoro on teoreettisen fysiikan professorin Uskomaton matka uskovien maailmaan -kirja.

Uskonto näkyy ja kuuluu julkisessa keskustelussa. Hyvässä ja pahassa, puolesta ja vastaan. "Joitakin vuosia sitten ei ollut moniakaan, jotka keskustelivat uskonnosta. Nyt siitä keskustelevat kaikki. Lehdissä Jumala on siirretty vitsiosastolta pääkirjoituksiin...", arvioi joku.

Professori Kari Enqvist (s. 1954) on useasti osallistunut keskusteluun uskonnosta. Hän on itse tunteeton tai tunnoton sitä kohtaan, mutta samalla kiinnostunut - jopa "kihisevän kiinnostunut" siitä, sivalsi joku.

Uskomaton matka uskovien maailmaa -kirja (2012) ei ole uskonnosta, vaan "uskonnollisuudesta sellaisena kuin se näyttäytyy uskonnottomalle". Enqvist määrittelee itsensä uskonnottomaksi ja ainakin hieman vierastaa ateisti sanaa.

En ole ihan varma, mitä Enqvist haluaa sanoa retostellen "teologisella välinpitämättömyydellään".

©WSOY

Enqvistin ajatelmia on hieman vaikea hahmottaa. Kirjoitustyyli on yksi syy tähän. Jako uskontoon ja uskonnollisuuteen ei oikein pysy kasassa tässä kirjassa ja jääkin jo alusta veteen piirretyksi viivaksi. Uskonnollisuuden valinta, joka tosiaan jää pitkälti retoriseksi, johtuu ehkä filosofisesta varovaisuudesta, sillä "jos haluaa pelata, pitää pelata pelin säännöillä", kuten Enqvist toisessa yhteydessä kehottaa.

Enqvistin kirjaa ei oikein voi pitää uusateistisena kirjallisuutena, vaikkakin se on "sukua" sille. Luin aikanaan rippi-isäni kehotuksesta Richard Dawkinsin (s. 1941) The God Delusion (2006). Dawkinsin kirja ei ollut kovin hyvä, jopa vähän nolo.

Enqvist on kyllä Dawkinsia vivahteikkaampi. Enqvist "vaahtoaa" Dawkinsia vähemmän. Sivumääräkin on pienempi. Ihan oma lukunsa oli vaikkapa Christopher Hitchens (k. 2011) omalla "uskonto myrkyttää kaiken", mutkat suoriksi tyylillään.

Harjoitetusta uskonnosta - uskonnollisuudesta - saa komiikkaa ja tragediaa irti vaikka millä mitalla. Helppoakin se on. Enqvistillä on kiistatta varmaan ollut tässä mielessä uskomaton matka, ihmiselohan tuppaa olemaan sellainen. On mukavaa lukea iskeviä huomioita vaikkapa villistä seurakunnasta, ilottomasta pastorista, natsikortista tai muista ilmiöistä joihin Enqvist on törmännyt.

Luvut Enqvistin omasta alasta ovat kiinnostavia, mutta ikävän vähäisiä. Matkasta uskovien maailmassa nousevat ajatukset ovat köykäisiä. Enqvistin kirjoitustyyli on filosofisissa ja teologisissa kysymyksissä turhan rönsyilevä. Se peittää hieman alleen ajatuksen kulun. Epätarkkuuksia ja pinnallisuutta löytyy. Yleispohdinnat tieteestä, siellä täällä kirjassa, ovat ihan peruskauraa. Yhteiskunnallisissa näkökulmissaan Enqvist esittää joitakin hyviä huomioita, vaikkeivät nekään ole mitenkään ainutlaatuisia.

Romeo ja Juulia -elokuva

Kirjan "matkustustyyli" on vähän seuraavankaltainen. Keksitty vertaukseni on ontuva ja vähän herttainen, "rakkauskortti", mutta ehkä jotenkin antaa pohdittavaa. En osaa arvioida sen filosofisia ansioita.

Ihminen haluaa tutustua rakkauteen, ymmärtää sen. Tehdä uskomattoman matkan rakkauden maailmaan. Hän on kuitenkin itse rakkauden suhteen tunnoton ja tunteeton. Välinpitämätön ja ehkä hän on jopa rakkaudeton.

Hän tutustuu William Shakespearen (k. 1616) Romeo ja Julia -näytelmään, itse tekstiin ja pariin elokuvaan. Rakkausrunouskin kautta aikain tulee tutuksi. Hän käy netin keskustelualueilla neuvoa kysymässä ja saakin niitä, mutta myös nettiraivoa osakseen. Tutustuu feromoneihin, estrogeeniin ja ihmisen tunteita sääteleviin aivojen osiin. Lukee pornolehden ja katsoo tusinan alan elokuvia (hardcoresta pehmoiluun). Ohjelmaan kuuluu myös Titanic-elokuva (1997) ja analyysi Jackin ja Rosen tarinasta. Hän käy myös parissa häissä ja tutustuu avioerokäytäntöihin juristin kanssa. Hän keskustelee myös tuttavansa kanssa, joka on rakastunut. Lapsiperheen arki tulee tutuksi toisaalla.

Uskomattomalla matkallaan hän tutustuu sekä ylevään että alhaiseen. Piipahtaa siellä täällä. Kaiken tämän jälkeen hän ei silti oikein ymmärrä, osaa jäsentää tai käsitä...

Enqvist
©WSOY
©Pertti Nisonen

Ensimmäiset naurut sain älysuunnitelijoista, kuten Enqvist heitä nimittää. Enqvist on hyvin kriittinen luvuissa älykkäästä suunnittelusta ja sen puolestapuhujista. Tämä Intelligent Design -porukka sietääkin saada pienen muistutuksen.
"Jos haluaa pelata, pitää pelata pelin säännöillä. On kuin älysuunnitelijat ryntäisivät jalkapallokentälle tieteen pelipaidat päällä ja intoa puhkuen, mutta eivät välitä paitsioista tai käsivirheistä. Kannattajiensa hurratessa he aloittavat näyttävillä reisivenytyksillä ja heittelevät rehvakkaita ylävitosia puolustusalueella. Mutta kun peli sitten pääsee käyntiin ja oma verkko heilahtaa, he äityvät syyttelemään tieteen kaapanneiden naturalistien veljeskuntaa, joka syrjii ja vainoaa, on ilkeä ja ylimielinen, kieltäytyy keskustelemasta ja kaikin tavoin estää heitä esittelemästä pallonkuljetustaitojaan.
Enqvist kirjoittaa hyvin nasevasti, olkoon yllä oleva tyyliesimerkki myös siitä. Toki juuri filosofisissa ja teologisissa aiheissa Enqvist on yhdellä jalkapallokentällä - vaikkei mukamas olekaan - pelipaita päällään ja intoa puhkuen. Varmaankin välillä "näyttävillä reisivenytyksillä" ja "ylävitosilla".

Yksi seikka joka Dawkinsin ja Enqvistin kirjalla on yhteistä on niiden perustavanlaatuinen asenne. Sanon sen nyt suoraan. Enqvist ja Dawkins halveksivat uskontoa, uskonnollisuutta, uskoa, filosofiaa, teologiaa ja ties mitä. Toki tätä ulosantiaan voi ohimennen vähän pehmentää uskonnon kulttuurisilla anneilla, ei Raamattua tai Matteuspassiota tarvitse roskiin heittää. Tyyliin "en ole rasisti, mutta..."

Yhdeksi vertailuksi, missä Enqvistin ja Dawkinsin tyyli asettuu sopivaan kontrastiin, käy vaikkapa filosofi Georg Henrik von Wrightin (k. 2003) Att förstå sin samtid - tanke och förkunnelse och andra försök 1945-1994 -kirjoituskokoelma (1994), johon palasin vuosikymmenen jälkeen. Enqvistin lohduksi luulen von Wrigthin lukeneen Ludwig Wittgensteininsa (k. 1951) ja hänen Über Gewißheit -aatoksensa

Wittgenstein ja Von Wright
©University of Helsinki

Enqvist vain peittelee halveksuntaansa turhaan. Mielenkiintoisempaa olisi lukea rehellistä pilkkaa, halveksuntaa ja kiroamista. Kaikki tämä rumasti, vihaisesti ja tulisesti kirjoitettuna. Enqvist ei olisi ensimmäinen, eikä viimeinen. Se olisi rohkeaa ja julkaisijalta ehkä vielä rohkeampaa (ja taloudellisesti riskipeliä). Se olisi kurkistus oleelliseen.

En tiedä suosittelisinko Enqvistin kirjaa. Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa. Ei kirja ole mikään tajunnan räjäyttäjä, vaikkakin otsikoitu uskomattomaksi. Kirja ei kaada maailmaa, ihmisten maailmoja tai muitakaan.

Lopetan lyhyeen lainaukseen evankeliumista Enqvistin mukaan. Se on ihan hyvä, vaikkakin hassutellen ilmaistu, sillä rehellisyys, epäilys ja kasvokkain oleminen itsensä kanssa on alku.
Veljet, sisaret! Kaikki te arasti epäuskoiset, kaikki te jotka hapuillen etsitte uskonnottomuuttanne, te jotka epäilyjen riivaamina valvotte öisin (tai ainakin alkuillasta), teille haluan sanoa: Hyvä Veli, uskonnottomuus ei tarvitse järkisyitä. Se ei anele eikä lainaa. Se ei käy kauppaa eikä sillä ole hintaa. Se ei tunnusta matematiikkaa eikä äidinkieltä. Parahin Sisar: ei tarvitse olla filosofi jotta voi sanoa: 'En usko Jumalaan.' Astu reilusti kaapista. Jos siltä tuntuu, ota kuilun reunalta uskalias askel ja antaudu uskonnottomuuden kannettavaksi. Sitä ei ole pakko puolustaa eikä perustella. Riittää, että ilmoitat: 'En usko.' Kun kysytään, eikö ihmeellinen maailmamme, sen puut ja pensaat ja taivaan kansi, päivänkakkaran tarkkaan harkittu muoto ja fysiikan lainalaisuudet, vakuuta sinua Luojasta, tarvitsee vain vastata: 'Ei.' Mitään muuta ei tarvita.


Uskomaton matka uskovien maailmaan -kirja on WSOY:n julkaisema. Sivuja kirjassa on 230. Kirjan esittelyyn voi tutustua täällä.