18. huhtikuuta 2013

Papilta kysyttyä 28

Ekskommunikaatio tänään? Miten ortodoksit perustelevat pappien kutsumista isäksi? Kunnioittavatko ortodoksit paavia?

Ekskommunikaatio tänään?

En ole kanonisen lain asiantuntija. Jotain osaan toki vastata.

Ekskommunikaatio, kirkollisesta yhdeydestä erottaminen, on yhä käytössä. Ortodoksinen kirkko erottaa yhä tänään henkilöitä yhteydestään, syystä tai toisesta. Useimmiten vakavan harhaopin, lahkolaisuuden tai eripuraisuuden vuoksi.

Mielenkiintoista on verrata tätä tapaa luterilaiseen kirkkoon, joka "ei ekskommunikoi jäseniään mistään syystä". Kanta on aika erikoinen, ainakin ortodoksiselta tai myös käsittääkseni katoliselta kannalta. Itseäni ihmetyttää "huoleton" ehdottomuus, "ei... mistään syystä".

Ekskommunikaatio - henkilön erottaminen kirkollisesta yhteydestä - tapahtuu eräällä tavalla post factum. Se todetaan jo tapahtuneen "sisäisen" ja myös usein "ulkoisen" erkaantumisen jälkeen. Etääntyminen siis todetaan tapahtuneeksi. Henkilö on itse irtaantunut ja erottanut itsensä äitikirkon yhteydestä.

Ekumeeninen patriarkaatti
On hyvä huomata, että ortodoksinen kirkko sallii vapauden pohdiskella ja miettiä asioita. Ei se ole diktatuuri, vaan juuri äiti-kirkko. Tilaa teologisille mielipiteille on aina ollut. Ongelmaksi ja huolenaiheeksi asiat muuttuvat, jos ryhtyy opettamaan ja levittämään aatoksiaan jotka ovat ortodoksisen uskon, opin, opetuksen ja elämän vastaisia. Erityisesti uskon ja sen elämän keskeisiä kappaleita kohtaan. Ekskommunikaatio saattaa jo häämöttä.

Tämä kuulostaa ehkä rajulta. Kyse on silti huolenpidosta, välittämisestä ja rakkaudesta. Lahkolaisilla ja harhauttajilla on lähes poikkeuksetta hyvin itsekäs lähestymistapa. Kyse on minun ajatuksistani, minun opetuksestani, minun totuudestani ja minun siitä tai tästä. Ortodoksinen kirkko kantaa huolta meidän uskosta. Ekskommunikoitu ei toki jää täysin eristyksiin. Aina on mahdollista palata. Tällöin se tapahtuu katumuksen myötä ja harhan kieltämisellä.

Rydén @Vassula Rydén
On myös tapauksia, missä henkilö ihan tietoisesti haastaa. Tästä saa hyviä otsikoita ja henkilö voi esiintyä "marttyyrina" mediassa (ja se voi jopa olla taloudellisesti kannattavaa).

Yksi tuore tapaus on Vassula Rydén (s. 1942), jonkinlainen aikamme "profeetta", "näkijä" ja omalla True Life In God -kultillaan. Vuonna 2011 Konstantinopolin patriarkaatti ja sen pyhä synodi erotti Rydénin ortodoksisen kirkon yhteydestä. Perustelut olivat pitkälti jo yllä yleisellä tasolla annetut. Varjellaakseen laumaa "hengelliseltä sekaannukselta", kuten synodi toteaa. Vuosia asiaa on seurattu huolella ja nyt sitten ortodoksinen kirkko "puhalsi pilliin" ja vihelsi "pelin poikki".


Miten ortodoksit perustelevat pappien kutsumista isäksi?

"Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa." (Matt. 23:9) Näin opetti Kristus.

Eritysesti hieman ylivirittyneet lahkolaiset syyttävät ortodoksista kirkko sekä katolista kirkko omien pappiensa kutsumista isäksi. Isä Teemu tai isä Sergei, esimerksiksi. Jotain aiheesta täällä. Itse olen pitänyt koko tätä "selitäpä tämä sinä ortodoksi" haastetta vähän hassuna.

Monet lapset kutsuvat isäänsä isäksi. Ehkä iskäksi tai isiksi. Jään läpi pudonnut saattaa huutaaa: "Pelastakaa minut. Apua." Monessa kaupungissa löytyy kylttejä tekstillä: "Pelastustie". Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa ei ole kyse pelastuksesta uskon mielessä (hienosti ilmaistuna soteriologiasta). Lapsen isä-kutsu ei ole Taivaallisen Isä Jumalan puoleen kääntymistä. Harva heittelee raamatunlauseita näissä tapauksissa.

Hopko
Ortodoksipappi Thomas Hopko (s. 1939) on pohtinut asiaa hyvin ja hauskasti (englanniksi) yhdessä podcast-jakossaan.

Pohjimmiltaan ortodoksisessa tavassa kutsua pappia isäksi on kyse hengellisenn isyyden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Se ei ole pois Isä Jumalalta, koska kaikki aito isyys maan päällä on "kuvastus" Taivaan Isään isyydestä.

Tietenkin, jos kutsuu pappia Isäksi, nähden hänet puolijumalana on hakoteillä ja Kristuksen sanat ovat hyvä muistutus. Tai, jos joku asettuu opettajana Opettajaksi (vrt. Matt. 23:8). Vaikkapa ihminen tehdään guruksi ja nähdään "as good as God", kuten eräs väitöskirja guruista otsikoitiin. Sama koskee sanaa pappi. On pappi Mikko tai pappi Aleksi. Kuitenkin Kristus on ainoa ylipappi, ihan Pappi isolla P:llä. Papin pappeus - kuten hänen isyytensä - on osallisuutta Pappeudesta ja Isyydestä.

Apostoli Paavali ilmaisi asiat kauniisti monesti:
"Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa..." (Ef. 3:14-15)
"En kirjoita tätä tuottaakseni teille häpeää vaan ojentaakseni teitä kuin rakkaita lapsiani. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi." (1. Kor. 4:14-15)


Kunnioittavatko ortodoksit paavia?

Kyllä. Kunnioittavat ja pitävät arvossa. Onhan hän katolisen kirkon johtaja. Ortodoksinen kirkko tunnistaa hyvinkin paljon aitoa, oikeaa ja totuudenmukaista katolisessa kirkossa.

Paavi Franciscus
Toki ortodoksit ovat jokseenkin eri mieltä paaviudesta, sellaisena kun se nykyään nähdään ja on nähty. Viime vuosikymmeniä on yritetty selvittää puolin ja toisin paaviutta. 1900-luku on ollut tärkeä vuosisata ekumenian saralla, joka aluksi on oppimista tuntemaan toisensa.

Perinteinen sanonta "ensimmäinen vertaistensa joukossa" (latinaksi primus inter pares) kuvastaa ortodoksisen kirkon näkemystä paavista. Nykyään toki paavius ja katolinen oppi kirkosta ei ole ihan ortodoksisen kirkon mieleen. Toki paaviudessa voidaan korostaa "palvelijoiden palvelijaa", kollegialisuutta ja vaikkapa primus inter pares -ajatusta ja näin lieventää paavin "yksinvaltiaan" asemaa.

Ortodoksisen kirkon näkemystä paaviudesta ja muutenkin piispan asemaa "ensimmäisenä vertaistensa joukossa" (vaikkapa patriarkka suhteessa omiin kanssapiispoihinsa) tulee ilmi kahdessa mielikuvassa.

Paavi ja patriarkka vuonna 2006
Keskiajalla Konstantinopolin patriarkan piti tavata paavi. Tuolloin oli tapana, että paavin jalkaa suudeltiin kumartaen häntä tervehtiessä. Kyse oli, ei vain kunnioituksen eleestä, vaan myös alamaisen. Kyse oli "etiketistä", mutta myös paljon muusta. Tähän ei tietenkään patriarkka voinut suostua. Lopulta tässä etiketti-kysymyksessä päädyttiin poskisuudelmaan. Kahden vertaisen kohtaaminen tapahtui poskisuudelmilla, ei ryömien toisen jalkojen juureen suutelemaan niitä.

Yksi vertaus. Pyöreä pöytä kuvastaa hyvin vertaisuutta. Päätypöytä sen sijaan viestii ihan jostain muusta. Pyöreän pöydän äärellä voi toki olla, ja pitääkin olla puheenjohtaja ensimmäisenä vertaistensa joukossa. Kaikki silti samalla tasolla, vaikkakin joku ensimmäisenä. Väittäisin, että ortodoksisen kirkon kantaa primus inter pares -ajatukseen kuvaa hyvin pyöreä pöytä "puheenjohtajalla".

Kysymyksellä ortodoksisen kirkon suhteesta paaviuteen on yli tuhannen vuoden historia. Nykyään ortodoksisen kirkon ja katolisen kirkon välit "asiallisen veljelliset". Pitkä matka on silti edessä. Ehkä olen kahdella mielikuvalla osannut ilmaista jotain näkemyseroista tai ainakin ortodoksisen näkemyksen.



Kysymys ja vastaus
Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.