9. tammikuuta 2013

Patriarkan pyhäinjäännökset - tarua ihmeellisempää

Neuvostoliiton toimesta lukuisia pyhäinjäännöksiä katosi. Jumala kuitenkin pitää huolen pyhistään ja mitä ihmeellisimmillä tavoilla ne ovat löytyneet. Patriarkka Tiihonin pyhäinjäännösten löytyminen on tarua ihmeellisempää.

Tiihonin palvelu patriarkkana oli haastava. Tämä on lievästi sanottu, sillä tulevina vuosikymmeninä Venäjän ortodoksinen kirkko kärsi suunnattomasti. Koko Neuvostoliiton aikana sitä joko vainottiin avoimesti tai sitten salakavalasti yritettiin kaivertaa tyhjäksi.

Tämä on jo takana ja Neuvostoliitto jää historian kirjoihin yhtenä "valtakuntana". Ortodoksinen kirkko on jo nähnyt niitä lukuisia. Tarkoitus on kertoa Neuvostoliiton ensimmäisen patriarkan pyhäinjäännöksista. Hyvä on silloin pitää mielensä taustalla Neuvostoliiton perustajan Vladimir Leninin (k. 1924) "jäännökset" jotka makaavat mausolemissa Punaisella torilla.

Patriarkka Tiihon

Patriarkka Tiihon Bellavinin (k. 1925) elämä on luku sinänsä. Hän ei suorastaan kuollut martyyrina, koska muun muassa Lenin pelkäsi, että hänestä tulisi vielä suositumpi kansan keskuudessa. Häntä pidettiinkin pidätettynä ja "hihnassa" pitkiä aikoja. Vankeudessa ja vainottuna hän hiljalleen kuihtui pois, vaikkei sekään ole mahdotonta että hänet tavalla tai toisella otettiin hengiltä.

Uskallan väittää, että patriarkan pyhäinjäännösten kohtalo on tarinaa ihmeellisempi. Moni kyyninen ja modernin kriittinen varmaankin hetkellisesti edes "murtuu". Muuten Leninin mausoleumista Tiihonin kerrottaan sanoneen, rakennuksen alla tapahtuneen viemäröintihaverin jälkeen: "Sellainen öljy, kuin pyhäinjäännökset" (venäjäksi По мощам и елей)

Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Aleksi Ridiger (k. 2008) siunasi patriarkka Tiihonin pyhäinjäännösten etsinnän aloittamisen. Ennusteet eivät olleet hyvät.

Kukaan ei oikein tiennyt missä Tiihonin jäännökset olivat. Kukaan ei olisi yllättynyt, jos ne olisi hävitetty. Patriarkka oli uusien vallanpitäjien silmätikku, Izvestija-lehden listassa "neuvostovallan vihollisista" hän oli ykkösenä. Teorioita siitä mitä oli tapahtunut pyhäinjäännöksille Donskoin luostarin tultua suljetuksi vuonna 1927 oli paljon. Huhun mukaan Tiihonin ruumis olisi poltettu. Toisen huhun mukaan ne olisi laskettu nimettömään hautaan saksalaisella hautausmaalla Lefortovossa. Kolmas huhu kertoi Donskoin luostarin munkkien piilottaneen ruumiin jonnekin luostarin alueelle.

Patriarkka Aleksi

Hävittämisen puolesta puhui vuonna 1932 tapahtunut. Neuvostovallan tukema lahkolaisen ryhmittymän "metropoliitta" Aleksandr Vvedenskin (k. 1946) esiintyminen kannattajilleen patriarkan jumalanpalveluspuvussa. Samassa puvussa patriarkka oli haudattu. Kaikki tunnistivat puvun, joka oli ollut moskovalainen mittatilaustyö patriarkalle. Toivo tuntui olevan menettetty.

Donskoin luostarin tultua palautetuksi Venäjän ortodoksiselle kirkolle alkoi siis Tiihonin pyhäinjäännösten etsiminen. Luostarin pienen katedraalin kunnostustyöt olivat alkaneet ja tilanne oli suotuisa patriarkan ruumiin etsimiselle. Syystä tai toisesta etsintä jäi puolitiehen ja vuonna 1992 peruskorjaus oli valmis ja jumalanpalvelukset alkoivat taas pikkukatedraalissa. Mahdollisuus tutkia rakenteita ja tilaa pyhäkön alla oli siis menetetty.

Marraskuussa vuonna 1992 Donskoin luostarinjohtaja lähti matkalle ja jätti luostarin silloisen pappismunkki Tihon Sevkunovin (s. 1958) vastuuseen luostarista.

Pappismunkki Tiihon oli tuolloin hieman flunssainen, joten hän nautti illalla teetä hillon kera. Kesken kaiken yövalvoja ilmoitti palokunnan olevan luostarin muurien ulkopuolella ja pyrkimässä sisään. "Palaako jotain?", toipilas Tiihon kysyi. "Ei varmasti pala", vastasi valvoja ja lisäsi, "Jos jotain palaa, niin se on palopäällikön päässä."

"Pikkukatedraali"

Yksi palomiehistä oli "tuttu tapaus" luostarille. Hän tapasi usein istua luostarinohtajan kanssa filosofoimassa elämästä. Kerran tämä palomies oli "humalapäisen filosofoinnin" seurauksena yrittänyt murtautua yöllä luostariin. Tiihonin oli siis pakko raahautua sairaana palomiehiä vastaan. He jankuttivat, että teillä on tulipalo ja joku oli siitä soittanut. Luostarin portit avattiin, että palokunta näkisi itse, ettei luostarissa pala yhtään mikään. Kaikki luostarin keskusaukiolla seisovat pystyivät huomaamaan, että kaikki oli rauhallista ja hyvin. Yhtäkkiä pikkukatedraalista näkyi liekkejä ja kuului ääniä. Yö oli kiivas ja työläs. Vasta aamuyöstä pyhäkköön pystyi menemään.

Kaikki paloi pyhäkön sisällä, mutta alttari ja ikonostaasi jäivät ehjäksi. Vähän vain sai nokea päällensä. Tutkija ihmetteli asiaa, kun kerran ikonostaasi oli ikivanhaa puuta. Sen olisi pitänyt palaa poroksi. Pappismunkki Tiihon muisti, että pyhät ehtoollislahjat oli pantu alttariin päivällä. "Te laitoitte mitä?", tutkija kysyi. Hänelle yritettiin selittää asia, mutta hän vain skeptisesti totesi: "Jaahas... joskus näin käy, eikä sitä voi selittää."

Korjaus oli taas edessä. Taas pyydettiin patriarkalta siunaus etsiä patriarkka Tiihonin pyhäinjäännöksiä. Hän kehotti valppauteen ja varovaisuuten etsinnöissä. Moni oli neuvonut patriarkkaa olematta siunaamasta etsintää, sillä oli hyvin todennäköistä, ettei mitään löytyisi. Kaikenlaiset lahkolaiset olisivat nähneet pyhäinjäännösten löytymättä jäämisessä todistuksen Venäjän ortodoksisen kirkon "tyhjyydestä". Patriarkka kuitenkin totesi, että jos ne löytyvät on se suuri ilo, mutta jos eivät, niin kerrotaan sekin.

Patriarkka Tiihonin hauta-arkun kansi avattiin ja alettiin kaivaa syvemmälle. Lopulta tultiin kanteen, missä luki "Hänen pyhyytensä Tiihon, Moskovan patriarkka". Kammio löytyi, mutta se oli tyhjä. Kynttilävalo paljasti vain hämähäkinseittiä. Kaikki läsnäolijat kävivät tarkastamassa, jos vaikka olisi löytynyt jotain. Ei löytynyt. Mieliala oli kaikilla maassa. Lopulta huomattiin, ettei ollut kyse hautakammiosta, vaan vanhasta lämmitysjärjestelmän holvista.

Paikalle tuli hyvin vanha mies, joka tiesi kertoa, että patriarkka oli haudattu tasan viisi metriä itään merkitystä hautapaikasta. Etsijäseurue päätti pyytää neuvoa ja siunauksen uudestaan patriarkalta. Hän siunasi jatkoetsinnät.

Pyhänjäännkset löydetty
©Pravoslavie.ru

Hauta löytyi. Kaunis puuarkku tekstillä "Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Tiihon". Kukaan ei uskonut silmiään. Heti soitettiin patriarkka Aleksille. Oli puoliyö ja pyhän synodin kokous oli juuri päättynyt. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin patriarkka oli luostarissa. Patriarkka otettiin vastaan kellonsoitolla ja tunnelma oli kuin pääsiäisenä. Patriarkka halusi varmistua ja totesi: "Kaikesta huolimatta, meidän on tarkistettava - onko todella kyse hänen pyhäinjäännöksistä?"

Pappismunkki Tiihon puki päälleen jumalanpalvelusvaatteita ja laskeutui kammioon. Hän raotti kantta ja kokeili arkun sisältä. Hän koski vaatekappaleeseen ja sitten olkapäähän. "Hän on täällä", hän huusi. "Riittää! Tule takaisin! Tule takaisin! Ja sulje kansi nopeasti", käski patriarkka värisevällä äänellä.

Helmikuun 19. päivä vuonna 1993 patriarkka ja joukko muita avasivat arkun. Muinaisen tavan mukaan pyhäinjäännökset pestiin. Hämmästykseen patriarkalla oli samat jumalanpalvelusvaatteet, jotka oli ollut lahkolaisen Aleksandrin päällä 1930-luvulla. Lopulta selvisi, että pukuja oli tehty kaksi kappaletta.



Tähän kertomukseen voi tutustua arkkimandriitta Tiihon Sevkunovin Everyday Saints and Other Stories -kirjassa. Kirja on ollut venäjäksi ja muilla kielillä myyntimenestys. Harva hengellinen kirja saa miljooniamyynnin. Olisi toivottavaa, että kirja aikanaan käännettäisi suomeksikin. Kirjaan voi tutustua täällä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Sen äärellä saa monta naurua, mutta myös hämmästyä uskon ihmeellisyyttä.