24. tammikuuta 2013

Isä meidän -rukous

Herran rukousta on lausuttu jatkuvasti 2000 vuoden ajan. Jokaisena hetkenä jossakin maapallolla lausutaan itse Kristuksen opettamaa rukousta.

Rukous vie kristinuskon ytimeen. Mietiskelemällä ja erityisesti lausumalla rukousta voi saada innoitusta elää todeksi kristillistä uskoa. Kirkon rukouksista Herran rukous tai Isä meidän -rukous on siis erityinen.

Metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003) tähdentää painokkaasti, että se "ei ole vain mikä tahansa rukous, vaan se on kristittyjen rukous." Rukous oli Kristuksen vastaus hänen opetuslastensa hartaaseen pyyntöön opettaa heitä rukoilemaan.

Metropoliitta Antoni

Rukouksen oppii helposti ulkoa, mutta sen todeksi eläminen vaati elämänmittaista kilvoittelua. Tyhjentävää selitystä rukouksesta ei ole mahdollista tehdä. Herran rukous, lainatakseni vapaasti erään kirkkoisän oivallusta Raamatun teksteistä, "kasvaa yhdessä lukijoiden kanssa."

Meidän Isämme

Lähestymällä Jumalaa sanalla Isä tunnustamme hänen isällisen huolenpitonsa. Ihminen ei siis ole orpo eikä jonkin sokean sattuman tai kohtalon aikaansaannos. Jokainen ihminen on kaivattu ja merkityksellinen. Sanalla Isä ilmaistaan lapsenomaista luottamusta ja tuttavallisuutta.

Teologian ja filosofian piirissä käytetään lukuisia käsitteitä Jumalasta, joista ehkä tunnetuimmat ovat Herra, Luoja, Kaikkivaltias ja Ensimmäinen syy. Herran rukouksessa Jumalaa saa kutsua tuttavallisesti Isäksi. Harvoja säilyneitä Kristuksen äidinkielen sanoja on juuri sana abba tai isä.

Rukouksessa ihmiset lähestyvät yhdessä Isä Jumalaa. Rukouksessa lausutaan "Isä meidän...", eikä itsekkäästi "Minun Isäni...". Rukous yhdistää kristityt toistensa kanssa, vaikka sen lausuisikin yksin. Monikkomuoto toistuukin läpi rukouksen. Tietä Jumalan luo ei kuljeta kyynärpäätaktiikalla. Itsekkään ihmisen rukous, Athosvuoren munkin mukaan, kuuluu äärimmillään näin: "Minä itse olen oma jumalani. Tulkoon minun valtakuntani. Tulkoon itselleni luksusta ja ylenpalttisesti aineellista hyvää. En pyydä anteeksiantoa, koska en itsekään anna anteeksi. Etsin nautintoa ja vihaan kaikkea kivuliasta. Sillä minun on valtakunta, voima ja kunnia."

On myönnettävä, että sanalla isä voi olla ikävä kaiku. Eräiden mielestä maskuliininen sana on ilmaisu miesten ylivallasta suhteessa naisiin uskonnon piirissä. Toisille sana saattaa muistuttaa lapsuuden ehkä julmastakin hahmosta.

Gregorios Teologi

Aikanamme tiedostamme yhä paremmin tasa-arvon vaatimukset. Kirkko ei kuitenkaan ole koskaan nähnyt Jumalalla olevan sukupuolta - hän ei ole mies eikä nainen. Gregorios Teologi 300-luvulla korosti, ettei teologisia käsitteitä saa ottaa liian kirjaimellisesti. Gregorios hieman huvittuneena totesi, että jos käsitteet otetaan liian kirjaimellisesti, niin silloin Jumala on mies, koska sanat jumala (theos) ja isä (pater) ovat maskuliinisia, kun taas feminiininen sana jumaluus (theotes) tekee Jumalasta naisen. Pyhä Henki olisi tämän logiikan mukaan peräti sukupuoleton (koska pneuma-sana on neutri), Gregorios päättelee.

Moni kärsii rakastavan isän puutteesta. Sen verran asiasta voi sanoa yleisesti, että Isä Jumala on kaiken aidon isyyden esikuva. Toisin kuin monet isät Jumala ei lähtenyt karkuun, hyväksikäyttänyt tai pahoinpidellyt, vaan kumartui yksinäisen ihmisen puoleen. Kaunis varhaiskristillinen veisu kiteyttää asian näin:
"Herra on minun auttajani, hän on ilmoittanut itsensä minulle vilpittömällä viattomuudellaan, hänen suuruutensa on muuttunut pieneksi hänen lempeydestään. Hän tuli minun kaltaisekseni, jotta voisin ottaa hänet vastaan. Minä en vavissut häntä katsoessani..." 

Kunnia olkoon sinulle

Rukous jatkuu lauseilla "Pyhitetty olkoon", "Tulkoon sinun" ja "Tapahtukoon sinun tahtosi". Pyynnöt kertovat elämän tärkeysjärjestyksestä.

Lauseet kääntävät huomion ihmisestä Jumalaan. Usein ihminen vaatii Jumalalta huomiota, vaikka Jumalalla olisi suurempi syy moittia meitä. Metropoliitta Antoni on kiteyttänyt asian nurinkurisuuden osuvasti:
"Me valitamme sitä, että Jumala ei ilmaise itseään meille niinä muutamina minuutteina, jotka hänelle varaamme, mutta mitä sanomme niistä kahdestakymmenestäkolmesta ja puolesta tunnista, jolloin Jumala on saattanut kolkuttaa ovellemme, mutta olemme vastanneet: 'Olen varattu, valitan!'" 
Mikä on minulle tärkeää? Onko Jumalalla sijaa elämässäni? Olenko kristitty vain sunnuntaisin, tai ehkäpä vain jouluna ja pääsiäisenä? Lohduttava tieto on se, että pyynnöt ovat myös avunpyyntöjä:
"Anna minulle voimaa ymmärtää tahtosi, auta minua huomaamaan tahtosi, joka on monesti epäselvä minulle, ja anna minulle voimia, jotta voisin tehdä sinulle tilaa elämässäni." 

Elämän leipä

Anomus jokapäiväisestä leivästä on hämmentänyt monia. Lauseeseen sisältyy harvinainen kreikan kielen sana. Sanan tarkasta merkityksestä on kiistelty, mutta sana käännetään useimmiten "jokapäiväiseksi". Tämä onkin sen perusmerkitys, mutta se tarkoittaa myös "oleellista" tai suunnilleen "yliluonnollista".

©Lars Ahlbäck

Mitä leipää siis pyydetään? Kirkkoisät jakaantuvat pääpiirteissään kolmeen ryhmään tulkinnoissaan. Leipä on monien mielestä jokapäiväinen ravintomme, kun toisille se viittaa nimenomaan yliluonnolliseen Elämän leipään, eli ehtoolliseen. Kolmas ryhmä näkee leivän sekä arkisena leipänä että ehtoollisleipänä. Sanan etymologiasta ei tarvitse tehdä ongelmaa, vaan rukouksessa pyydetään sekä jokapäiväistä ravintoa että ilmaistaan kaipuuta ehtoolliselle.

Supermarkettien aikana pyyntö ruuasta saattaa tuntua ihmeelliseltä. Pyyntö muistuttaa, että yltäkylläisyyden aikanakin jokapäiväinen ravinto otettaisiin vastaan kiitollisuudella ja arvonannolla. Helposti unohdetaan, kuinka kiitollisia meidän tulisi olla siitä, että saamme jokaisena päivänä ruokaa.

Jokapäiväinen ehtoollinen? Ehtoollinen nähdään nykyaikana usein jokaviikkoisena tai peräti vain jokavuotisena tapahtumana. Varhaisten kirkkoisien aikana tilanne oli täysin toinen - ehtoolliseen osallistuminen oli usein jokapäiväistä. He rukoilivat, että yksikään päivä ei jäisi väliin. Heille ehtoollinen oli erottamaton osa arkielämää. Nykyaikana pyynnön leivästä voi nähdä myös ilmaisuna kaipuusta ehtoolliselle ja sen arvon ymmärtämisestä.

Anna meille anteeksi

Pyyntö on hämmästyttävä, sillä siihen sisältyy ehto. Jotta saisimme anteeksi, tulee meidän itsekin antaa anteeksi. Liitoksena toimivat sanat "niin kuin". Sanapari "niin kuin" esiintyy muuallakin Kristuksen opetuksessa. Hän kehottaa olemaan täydellinen, niin kuin taivaallinen Isä on täydellinen. On oltava valmis armahtamaan, niin kuin Isä Jumalakin armahtaa. Kristuksen käskyistä suurimpia on: "Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne." (Joh. 13:34)

Sanat "niin kuin" kehottavat itsetutkiskeluun. On syytä välttää liian yleistä pohdiskelua, sillä riidat ja vihanpito koskevat useimmiten ihmisiä omassa lähipiirissämme - minua, häntä, tuota ja meitä, eikä ensisijaisesti ihmisyyttä yleiskäsitteenä. On sanottu, että joku voi rakastaa ihmisyyttä, mutta vihata lähimmäistään. Voimme rukoilla voimaa antaa ja pyytää anteeksi, mutta tulee muistaa, että tie anteeksiannosta sovintoon ja unohtamiseen voi olla pitkä.
Herra, armahda

Kiusaus ja paha

Rukouksen viimeistä lausetta on vaikea ymmärtää. Pintapuolisesti saattaa vaikuttaa siltä, että Jumala saattaa meidät kiusaukseen. Jumala näyttää olevan kiusaaja, jonkinlainen taivaallinen kouluttaja. Yksi syy epäselvyyteen on käännöksessä. Pyyntöä onkin vaikea kääntää, mutta se tarkoittaa suunnilleen: Älä salli meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Kyse on koetuksen kestämisestä. Elämä on täynnä tilanteita, jolloin usko horjuu. Onnettomuuksien, sairauden tai selittämättömän pahan edessä usko on usein koetuksella. Monesti ihminen, ehkäpä jo nuorena, makaa sairaalan sängyssä ja miettii Jumalan olemassaoloa. Miksi minulle tapahtui näin? Moni saa vain yhden sanan suustaan - miksi?

Pyydämme Isää olemaan tukenamme koetuksen aikana. Yritämme toivoa, luottaa ja kestää. Kristuksen sanat lohduttavat: Älä pelkää! Erään kirkkoisän neuvo äärimmäisen tukalassa tilanteessa on yllättävän syvällinen ja samalla humoristinen: Mene nukkumaan!

Rukous ja elämä

Jo mainittu Gregorios Teologi korosti, että Jumalan mielessä pitäminen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Vietätkö hengityselämää? Kysymys on hölmö, mutta yhtä luonnollista kuin hengitys pitäisi olla rukouksenkin.

Moni saattaa kokea kirkon opettajien neuvot ehdottomiksi ja kuin vieraalta planeetalta tuleviksi. Lohdullista on muistaa, että jo aamu- ja iltarukousten lukeminen on paljon. Herran rukouksella on keskeinen osa niitä. Ehkä työmatkalla voimme mielessämme rukoilla lyhyesti tai vain olla ja ihmetellä olemassaoloa. Sunnuntaina yritämme päästä jumalanpalvelukseen. Kaikki tämä on jo paljon. Tätä kaikkea ei pidä vähätellä, vaan se on jo alku paljon suuremmalle.


Blogikirjoitus on alunperin ilmestynyt Analogi-lehdessä (2/2009). Tampereen ja Turun seurakunnat ovat julkaisseet yhteistä lehteä vuodesta 2000. Hämeenlinna tuli mukaan vuonna 2001, ja seuraavan vuoden alusta lehti sai nykyisen nimensä. Analogi tarkoittaa kirkoissa käytettävää kaltopöytää. Lehteen voi tutustua laajemmin täältä.