17. joulukuuta 2012

Vanki 38890

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kohtasivat loppunsa natsien keskitys- ja tuhoamisleireillä. Miljoonia uhreja. Ortodoksipappi Dimitri Klepin kuoli Dora-Mittelbaun leirillä. Nykyään häntä kunnioitetaan uusmarttyyrina ortodoksisessa kirkossa.

Kukaan ei osannut arvata, että herkkä ja usein hieman sairaalloinen poika Dimitri tulisi aikuisena kuolemaan marttyyrina. Vuonna 1904 Odessassa Ukrainassa tällainen tuntui kaukaiselta.

Tulevan merkkejä oli kyllä, mutta niiden merkitys selvisi vasta Dimitrin martyyrikuoleman jälkeen. Dimitri meinasi jo vastasyntyneenä kuolla. Klepinin perhe ja suku oli hyvästelemässä häntä, kun äiti Sofia otti pienen Dimitrin kädestä ja siunasi sillä läsnäolijat.

Dimitri

Moni muisteli tapahtumaa jälkikäteen kun he olivat pakolaisina Pariisissa ja Dimitri vihittiin papiksi. Se oli monen mielessä, kun Dimitri pappina siunasi kirkkokansan ensi kertaa vihkimyksen jälkeen.

Dimitrin elämä päättyi myös ristinmerkkiin, kun hän keuhkopussintulehduksen, kaltoin kohtelun ja hoidon puutteen vuoksi teki kuolemaa vuonna 1944 Dora-Mittelbaun keskitysleirissä. Vanginvartija, itsekin vanki, sääli kuolevaa Dimitriä ja suostui pyyntöön auttaa Dimitriä ristimään itsensä ristinmerkillä.

Ei ollut mitenkään selvää, että Dimitristä tulisi pappi. Vuonna 1919 tapahtui jotain, joka etäännytti Dimitrin kauas ortodoksisesta kirkosta. Viisitoistavuotiana vuonna 1919 Odessassa Ukrainassa tapahtui seuraava tapahtuma. Dimitrin äiti vangittiin Tšekan toimesta - kyse oli KGB:n edeltäjästä. Dimitri meni kirkkoon rukoilemaan. Seisoessaan rukouksessa kädet selän takana, eräs nunna tuli torumaan häntä sopimattomasta käsien asennosta. Dimitri vannoi: "En koskaan astu jalallanikaan kirkkoon."

Ortodoksinen kirkko ja usko kuitenkin puhutteli häntä pakolaisaikana. Klepinin perhe pakeni vallankumousta, sisällissotaa ja tulevaa Neuvostoliittoa ensin Turkin Istanbuliin ja sittemmin Serbian Belgradiin. Siellä Dimitri tapasi monta syvästi uskovaa ja ajattelevaa ortodoksia. Mainittakoon Nikolai Zernov (k. 1980), metropoliitta Antoni Hrapovitski (k. 1936), serbialainen piispa Nikolaj Velimirović (k. 1956) tai ortodoksipappi Vasili Zenkovski (k. 1962).

Antoni
©Wikipedia

Dimitri saapui aikanaan Pariisiin. Sinne monet venäläiset pakolaiset päätyivät ja kaupunkiin syntyi ihan oma venäläisten yhteisö. Dimitri aloitti vuonna 1925 opinnot Pyhän Sergein instituutissa, joka koulutti pappeja ja muita kirkon palvelijoita. Hän valmistui vuonna 1929.

Teologisten opintojen jälkeen Dimitrin elämä oli vaikeaa. Hän etsi paikkaansa maailmassa. Hän teki työtä muun muassa ikkunanpesijänä ja parkettien kiillottajana. Hän myös työskenteli kuparikaivoksissa Jugoslaviassa. Hän auttoi kanttorina eri paikoissa ja isännöitsijänä kirkoissa. Opintojen jälkeisinä vuosina hän ihastui tyttöön, mutta ihastus jäi ilman vastakaikua, ainakaan sellaista vastakaikua, jota Dimitri kaipasi. Lopulta hänen elämäänsä astui tyttö nimeltä Tamara.

Vuonna 1937 Dimitri ja Tamara vihittiin avioliittoon. Jo samana vuonna Dimitri vihittiin papiksi. He saivat kaksi lasta.

Vuonna 1939 Dimitri määrättiin Jumalanäidin suojeluksen seurakunnan papiksi. Kyseessä oli seurakunnasta uusmarttyyri Maria Pariisilaisen (k. 1945) järjestämän yömajan ja palvelutalon yhteydessä. Äiti Marian elämästä voi lukea täältä.

Maria

Siellä Dimitri auttoi ja palveli yhdessä Marian kanssa kaikenlaisia ihmisiä. Kykyjensä mukaan he yrittivät auttaa vainottuja juutalaisia, kun natsit olivat ottaneet vallan Ranskassa. Moni venäläinenkin sai apua, kun heitä jahdattiin natsien toimesta. Venäläiset olivat myös ali-ihmisiä natsien mielestä. Monille juutalaisille kirjoitettiin kastetodistukset.

Paljon olisi kerrottavaa tästä ajasta. Dimitri ja Maria olivat hyvin erilaisia. Maria ulospäinsuuntautunut ja jopa piti provokaatiosta. Dimitri sen sijaan vetäytyvä ja toimi taustalla. Dimitrin edeltäjä seurakunnassa arkkimandriitta Kiprian Kern (k. 1960) ehti polttaa pärensä Marian kanssa. Dimitri oli siis tällaisen "henkilökemioiden" yhteenoton paikkaus.

Dimitrin ja Marian erilaiset luonteet tulevat ilmi seuraavassa tapahtumassa. Maria luki innokkasti ääneen vastarintaliikkeen julistusta kostosta natsien kanssa yhteistyötä tekeviä kohtaan. Tähän Dimitri totesi toruen: "Eikö ole jo tarpeeksi kärsimystä, ilman että vielä kostosta haaveillaan." Maria punastui ja häpesi käytöstään.

Dimitri joutui toiminnastaan Gestapon kuulusteluihin. Syytteenä oli juutalaisten avustaminen. Matka keskitysleiriin oli alkamassa. Näin yksi kuulustelu eteni.
- Jos päästämme sinut vapaaksi, lupaatko olla auttamatta juutalaisia?
- Sitä en voi luvata. Olen kristitty ja minun on toimittava näin.
Upseeri löi Dimitriä kasvoihin ja alkoi huutaa.
- Juutalaisten rakastaja! Miten kehtaat kutsua noita sikoja kristilliseksi velvollisuudeksi!
Dimitri nosti papinristinsä ja kysyi.
- Tunnetko tämän juutalaisen?
Upseeri löi Dimitrin maahan...
Vankina Dimitri vietiin kokoamis- ja kauttakulkuleireille. Hän palveli kykynsä mukaan pappina niillä. Pariisista hän sai alkeelliset, mutta riittävät välineet viettää liturgiaa. Dimitri otti vastaan katumuksen sakramentteja ja lohdutti surevia.

Kuolleita Dorassa

Dimitri vietiin lopulta Dora-Mittelbaun keskitysleirille. Leiri ei ollut suoranainen tuhoamisleiri, vaan pakkotyöleiri. Se oli suunniteltu "tuhoamaan" vangit työn teon jälkeen ja sen yhteydessä. Nälkäkuolema, pahoinpitely, kidutus ja sekä fyysinen ja henkinen kiusanteko oli arkea. Pieninkin rike johti teloitukseen. Leiri tuli tunnetuksi natsien V2-ohjusten rakennuspaikkana.

Dimtri oli vanki numero 38890. Hän ei kestänyt keskitysleirillä kauaa. Eräät tutut leirillä yrittivät saada hänet kevyempään työhön, mutta leiriviranomaisten huomatessa hänen olevan venäläinen ja vielä pappi hän joutui maanpäälliseen helvettiin maanalaisissa kaivauksissa. Dimitri olisi voinut saada kansalaismerkinnän ranskalainen, mutta hän koki olevansa velvoitettu kärsimään yhdessä venäläisten vankien kanssa. Pappi ja venäläinen. Lopputulos oli varma, kuolema.

Uskon kannalta koettelemus leirissä oli raskas. Leiri-helvetissä Dimitrin usko joutui koetukselle. Epäusko on ymmärrettävää ja aivan toista kuin leppoisa nojatuoli-ateismi pahan ja kärsimyksen ongelman edessä. Dimitri kävi läpi oman Golgatansa ja päätti elämänsä ristinmerkin alla. Vartija teki hänen kädellään ristinmerkin hänelle. Seuraavana päivänä Dimitri oli kuollut.

Tieto Dimitrin kuolemasta ei saavuttanut Tamaraa ja perhettä pitkään aikaan. Eräs leiriläinen yritti lähettää kirjeen, mutta se otettiin haltuun ja eräs SS-vahti totesi pilkallisesti: "Luonamme ei kuolla." (Bei uns stirbt man nicht)


Elämänkerta
Dimitrin tytär Helen Klepinin-Arjakovsky on kirjoittanut kirjan isästään. Kirjassa voi tutustua Dimitrin elämään ja kirjeisiin vankeudesta. Kaksisataa sivua pitkä kirja on kurkistus ja lämmin kuvaus 1900-luvun yhden uusmarttyyrin elämään.

Helen kirjassa kertoo isästään. Kertomus perustuu paljolti äitinsä Tamaran, sukulaisten, ystävien ja Dimitrin tavanneiden kertomaan. Helen oli vain 4-vuotias, kun hänen isänsä vangittiin ja vietiin leirille.

Kirjaan voi tutustua julkaisijan nettisivulla ja lyhyen johdannon Dimitrin elämään saa täältä.