10. joulukuuta 2012

Uskova ulkoavaruudesta

Onko uskova ihminen ulkoavaruudesta? Monen mielestä tältä vaikuttaa. Usko ja sen löytäminen on kiistatta murros. Ihminen ei kuitenkaan muutu yli- tai ali-ihmiseksi sen myötä. Hän on se sama ihminen kuin ennen, mutta silti jotenkin uusi. Ei sentään silti ulkoavaruudesta...

Tässä blogikirjoituksessa on murroskohtia monen ihmisen elämästä. Niistä huomaa, että tärkeät asiat ovat usein yksinkertaisempia kuin kuvittelemmekaan, kuten joku joskus sanoi. Kertomukset eivät ole "todisteita". Ne eivät tietenkään pakota ketään uskomaan.

Kertomukset ovat kurkistus monen erilaisen ihmisen käännekohtaan. Mielestäni niitä kuuluu myös kunnioittaa, vaikkei välttämättä ymmärrä, hyväksy tai on tehnyt samankaltaisessa tilanteessa toisen valinnan. Toivottavasti niistä saa ajateltavaa.


Olimmeko me idiootteja?

"Kaikki historian suuret hahmot maailmassa ja Venäjällä, joiden filosofiaan tutustuimme opiskelujemme aikana, olivat ajatelleet Jumalaa täysin erilaisella tavalla kuin me. Yksinkertaisesti ilmaistuna, he olivat uskon ihmisiä. Dostojevski, Kant, Puskhin, Tolstoi, Goethe, Pascal, Hegel, Losev - heitä on liikaa luetella.

Tämän lisäksi olivat tieteen hahmot - Newton, Planck, Linnaeus, Mendelejev - jotka olivat uskovia. Jälkimmäisistä tiesimme vähemmän humanistisen koulutuksemme vuoksi. Vaikutelma oli silti sama. Tietenkin näiden ihmisten käsitykset Jumalasta saattavat osoittautua erilaisiksi kuin omamme. Tästä huolimatta kysymys uskosta oli tärkein kysymys heidän elämässään, jopa ehkä monimutkaisin.

©Pravoslavie.ru

Vertailun vuoksi kaikki Venäjän historiasta tuntemamme hahmot... Marx, Lenin, Troitski - kaikki nuo tuhoisat vallankumoukselliset, jotka olivat rakentamassa ateistista valtiotamme - olivat kaikki ateisteja. Vähitellen elämä asetti eteemme kysymyksen hyvin paljaana. Oliko se Puskhin, Dostojevski ja Newton jotka olivat olleet niin alkeellisia ja pinnallisia etteivät he olleet tajunneet elämän tosiasioista mitään? Olivatko nämä nerot oikeasti idiootteja? Tai olimmeko me idiootteja? Me neuvostoliittolaiset - ja myös meidän ala-asteen ateismin opettajamme Marina? Tämä oli kysymys, joka antoi nuorille mielillemme paljon vakavaa ajateltavaa..."
Arkkimandriitta Tiihon Sevkunov (s. 1958)


Uskovan silmät

‎"Käännekohta minulle tapahtui sanattoman kohtaamisen seurauksena Troitse-Sergijevin luostarissa. Se tapahtui joskus vuoden 1982 alussa. Olin sattumalta luostarissa ateismin opiskelijana ja Komsomol-aktivistina. Tehtäväni oli saattaa turistiryhmä unkarilaisia opiskelijoita.

©Russian Look

En muista mitään jumalanpalveluksista. En myöskään ollut kiinnostunut arkkitehtuurista tai historiasta. Tullessamme ulos Kolminaisuuden kirkosta tapahtui ihme. Edessäni kulki nuori mies toisesta ryhmästä. Yhtäkkiä hän kääntyi ympäri. Olimme kasvokkain. Hän ei kuitenkaan katsonut minua, vaan ikoneita kirkossa. Hän teki ristinmerkin, koska oli menossa ulos kirkosta. Minä sattumalta seisoin hänen ja kirkon ikonien välissä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin uskovan silmät näin läheltä. Niissä ei ollut mitään mysteeristä tai arvoituksellista. Sellaisen ilmeen näkee näyttelijöillä, jotka näyttelevät pappia. Tämän nuoren miehen silmät sen sijaan olivat yksinkertaisesti valoisat, kirkkaat, merkitykselliset ja eläväiset.

Ajatus kävi mielessäni... Miksi tämä heppu, joka on oppinut samat asiat koulussa kuin minä, tuntee jotain mikä on minulta suljettu? Hän tuntee kaiken minkä minäkin olen oppinut, mutta se on hän joka tuntee itsensä kotoisaksi täällä, kun minä sen sijaan olen muukalainen..."
Diakoni Andrei Kurajev (s. 1963)


Suomut silmien edessä

"Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.

Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Hän kysyi: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.'

Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.


Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: 'Ananias!' 'Tässä olen, Herra', hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.' Ananias vastasi: 'Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi.' Mutta Herra sanoi hänelle: 'Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.'

Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: 'Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.' Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui."
Apostoli Paavali (1. vuosisata)


Kuinka uskoni syntyi?

"Kuinka ja koska uskoni syntyi? En tiedä, ja en muista. Tiedän vain sen, että kun avaan evankeliumin ja luen Kristuksesta, hänen sanojaan ja opetustaan, toistan tietoisesti ja kaikella sydämelläni ja olemuksellani, mitä he sanoivat, jotka lähtivät pidättämään Kristusta, mutta palasivat tyhjin käsin fariseuksien luo, sanoessaan 'Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän'.


Tästä tiedän ensinnäkin sen, että Kristuksen opetus on elävä ja sen olevan vailla vertaa maailmassa."
Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983)