27. joulukuuta 2012

Papilta kysyttyä 24

Ehtoopalveluksen kesto? Veriruoka? Ongelmatilanteita ortodoksisessa kirkossa? Tyhjä pullo kirkkoon?

Ehtoopalveluksen kesto?

Ortodoksinen ehtoopalvelus on iltajumalanpalvelus. Se koostuu Psalttarin psalmeista, rukouksista ja veisuista. Vanha sana ehtoo tarkoittaa alkuiltaa.

Ehtoopalveluksen kesto riippuu juhlavuudesta. Jos ihan kaavan mukaan mennään, niin arkena palvelus on pitempi ja juhlana hieman joutuisampi. Jos on suuri juhla ehtoopalvelus muuttuu osaksi vigilia-jumalanpalvelusta ja sen myötä pituuttakin tulee.

Tavallinen arkinen ehtoopalvelus seurakunnassa kestää vajaan tunnin. Useimmiten noin neljäkymmentä minuuttia. Tällöin kaikki oleellinen tulee lauletuksi, luetuksi ja tehdyksi.

©Pravmir.ru

Kasvavassa määrin Suomessa seurakunnissa on ehtoopalveluksia arkisin. Olisi hyvä muistaa, ettei viikko ole "vapaa" jumalanpalveluksista, vaan jumalanpalvelukset ovat juuri sitä seurakunnallista ydintä. Sieltä kaikki kumpuaa ja siihen kaikki palaan. "Sydän" on tietenkin liturgia, mutta sen "veri" kiertää muissakin jumalanpalveluksissa. Kerhot, piirit ja muut seurakunnaliset toimintamuodot saavat tästä merkityksensä ja oikeutuksensa.

Päätän lyhyeen varhaiskristilliseen opetukseen jokapäiväisistä jumalanpalveluksista. Siinä huomaa kuinka väärin on nähdä arkijumalanpalvelukset vain luostareille tai papistolle kuuluviksi. Näin Apostoliset konstituutiot (300-luku) opettaa:
"Piispa, kun opetat, käsket ja kehotat kansaa osallistumaan useasti ja säännöllisesti jumalanpalveluksiin, aamuin illoin, jokaisena päivänä, kehota heitä olemaan tätä hylkäämättä,  kokoontumaan jatkuvasti, ei vähentämään kirkossa käymistä jäämällä pois ja näin jättäen Kristuksen ruumiin jäsentä vaille. Herran sanat "joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa" (Matt. 12:30) ei ole vain papeille, vaan myös maallikoiden kuultavaksi. Te Kristuksen jäsenet, älkää hajaantuko kokoontumatta yhteen... Älkääkö riistäkö Vapahtajalta hänen jäseniään... vaan kokoontukaa jokaisena päivänä, aamuin illoin, laulamaan psalmeja ja rukoilemaan Herran huoneissa..."


Veriruoka?

"Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin." (Ap.t. 15:28-29)
Apostolien Jerusalemin kokouksen päätös on lainattu yllä. Veriruokaa koskeva kanta näkyy myös muissa myöhäisemmissä kokouksissa. Kanta juontaa juurensa juutalaisuuteen ja se jäi voimaan myös kristinuskossa. Paljon jäi pois kristinuskon myötä, tunnetuin on varmaankin ympärileikkaus.

Ei ortodoksinen kirkko tietenkään voi pakottaa ketään olemaan syömättä veriruokaa. Ainakin on syytä tiedostaa apostolinen ohje, vaikkei sitä noudata. Ja jos jättää noudattamatta, ei asiaa kuulu julistaa tai sillä ylpeillä.

Tietenkään kysymys ei ole uskon ydintä. On kuitenkin muistettava, että kyse on apostolien kehotuksesta ja se on Pyhän Hengen ohjauksella nähty hyväksi. Se on apostolien silmissä "välttämätön ohje".


Ongelmatilanteita ortodoksisessa kirkossa?

Ortodoksissa kirkossa on tietenkin haasteita, sekä sisäisiä että ulkoisia. Ongelmiakin. Kaikki ortodoksit eivät ole pyhiä, joten ongelmia on.

Eräs tavallinen haaste tai ongelma Suomessa on jännitys vähemmistön ja enemmistön välillä. Ortodoksit ovat vähemmistö Suomessa. Ympäristö ja sen elämä on suurelta osin ei-ortodoksinen. Jännite voi johtaa kahteen ääri-ilmiöön. Joko hyvin pinnalliseen ortodoksiseen identiteettiin tai sitten jonkinlaiseen "todellisuudesta vieraantuneeseen" hypersuper-ortodoksi identiteettiin. Oikea tie löytyy kultaisen keskitien vaiheilla. Uskollisuus ortodoksiselle uskolle ja elämälle, ilman pelkoa.

Suomessa on paljon seka-avioliittoja. Niitä kutsutaan ekumeenisiksi perheiksi. Perhe koostuu siis ortodokseista ja ei-ortodokseista. Useimmiten ortodokseista ja luterilaisista. Muitakin yhdistelmiä tietenkin löytyy. Useimmiten tämä on rikkaus eikä aiheuta jännitteitä ja ongelmia. Toisinaan kuitenkin asia voi nousta ongelmaksi. Ratkaisu löytyy sovinnossa ja toisen kunnioittamisessa. Osapuolien identiteettiä tulee kunnioittaa ja tukea. Erityisen tärkeä tämä on vähemmistö osapuolelle tai -puolille.

©Pravmir.ru

En aio kertoa skandaaleista ortodoksisessa kirkossa. Kaikenlaista tapahtuu. Useimmiten se liittyy muuallakin tuttuihin asioihin - rahaan, ylpeyteen, valtaan ja liian yleiseen juoruamiseen. En tiedä onko ortodoksinen kirkko jotenkin muita pahempi. Ihmisiä ne ortodoksitkin ovat. Tärkeä on tietenkin tiedostaa, että kyse on synnistä ja siten asiaa ei saa hyväksyä jotenkin "inhimillisenä".

Riippumatta ongelmista ja haasteista - ja myös synneistä - ortodoksisen kirkon piirissä on hyvä muistaa, että itse Jumala varjelee kirkkoaan. Ei ole "valtaa" tai "voimaa" joka sen kukistaisi.

Keskiaikaisesta kertomuksesta saa ajateltavaa (tuttu muun muassa 1300-luvun Decamerone-teoksesta). Eräs mies halusi tulla kristityksi. Hänen tuttunsa torui häntä. Luuli häntä hulluksi. Etkö hän näe kaikkea laittomuutta, syntiä, riettautta ja pikkusieluisuutta kirkossa? Roomassa käytyään mies oli nähnyt kaikkea alhaista mitä maan päällä on. Hän vastasikin, että oli tietoinen kaikesta rumasta. Hän totesikin lopuksi, että jos kirkko pysyy pystyssä näkemästään huolimatta, sen täytyy olla itse Pyhän Hengen kasassa pitämä, sillä koossa sitä eivät ainakaan ihmiset pidä.


Tyhjä pullo kirkkoon?

Kysymys liittyy Jumalan ilmestymisen juhlaan, Teofaniaan 6. tammikuuta. Juhla on Kristuksen kasteen juhla. Suomessa puhutaan usein ei-ortodoksisissa piireissä loppiaisesta.

Juhlana ja sen aattona toimitetaan suuri vedenpyhitys. Se toimitetaan sekä aattona että itse juhlana. Monet ohjeet opastavat toimittamaan suuren vedenpyhityksen aattona kirkossa ja juhlana ulkona elävän veden äärellä. Jälkimmäinen tehdään, jos se on käytännössä mahdollista.

Vedenpyhitys
©Pravmir.ru

Vesi pyhitetään rukouksen ja siihen kolmesti upotetun ristin kautta. Aine kantaa pyhyyttä, voisi sanoa. Eräässä rukouksessa todetaan näin:
"Kallista, Herra, korvasi puoleemme ja kuule meitä, sinä, joka suostuit Jordanissa kastettavaksi ja niin pyhitit vedet, siunaa kaikkia meitä, jotka kumartuen osoitamme nöyrää palvelusta. Ja tee meidät otollisiksi täyttymään pyhityksellä tämän veden juomisen ja vihmomisen kautta, ja tulkoon se, Herra, sielumme ja ruumiimme terveydeksi."
Pyhitetyllä vedellä vihmotaan kirkko ja sen ympäristö. Monesti pyhitettyä vettä otetaan mukaan kotiin nautittavaksi rukouksen hengessä ja jumalanpelossa. Myös kotia ja sen asukkaita vihmotaan pyhitetyllä vedellä.

Jos pyhitettyä vettä haluaa kirkosta mukaansa on otettava puhdas tyhjä pullo tai astia. Vettä riittää kaikille.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.