12. joulukuuta 2012

Papilta kysyttyä 23

Ortodoksisen kirkon levinneisyys? Hedelmöityshoidot? Morsiamen luovutus? Ehkäisy?

Ortodoksisen kirkon levinneisyys?

Ortodoksinen kirkko on maailman toiseksi suurin kirkkon. Maailmassa on 276 miljoona ortodoksikristittyä. Ortodoksinen kirkko on levinnyt koko maailmaan.

Maailman suurin kristillinen kirkko on katolinen kirkko, jolla on yli miljardi jäsentä. Ortodoksinen kirkko kakkosena. Toki tiedän, että on olemassa "vapaita suuntia" ja helluntailaisia enemmän kuin ortodoksikristittyjä, mutta koska nämä edellä mainitut eivät muodosta - oikein millään tavoin yhtenäistä ryhmää uskon ja elämän saralla - ortodoksista kirkkoa pidetään maailman toiseksi suurimpana kirkkona.

Ortodoksinen kirkko Antarktiksella
Ortodoksinen kirkko on maailmanlaajuinen tai globaali sanottaisiin varmaan nykyään. Ortodoksinen kirkko on avoin kaikille, eikä ole rajattu tai suljettu porukka. Tietenkin on olemassa "perinteisiä" ortodoksimaita, kuten vaikkapa Venäjä tai Kreikka. Ne ovat "perinteisiä" ortodoksimaita samalla tavalla kuin vaikkapa Italian tai Espanjan voidaan sanoa olevan perinteisiä katolisia maita.

Ortodoksinen kirkko siis on maailmanlaajuinen - Antarktikselta Alaskaan.


Hedelmöityshoidot?

Lapsettomuus on vaikea aihe. Se monelle raskas taakka. Muinoin se on jopa ollut häpeä.

Nykylääketiede on antanut parempia eväitä ymmärtää ja hoitaa hedelmättömyyttä. Moni avoin kysymys on saanut vastauksensa. Nykyään on tarjolla laajasti apua hedelmättömyyteen.

Avioliittoon vihkiminen
Ortodoksinen kirkko lähestyy kysymystä avioliiton puitteissa. Avioliitto on sakramentti ortodoksisessa kirkossa. Rukouksissa avioliittoon vihkimisessä rukoillaan lapsia ja lapsenlapsia. Eräässä rukouksessa pyydetään parin saada nähdä "lastensa lapset pöytänsä ympärillä".

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei lasten saaminen ole ortodoksiselle kirkolle avioliiton ainoa tarkoitus. Rukoillaanhan myös "sielun ja ruumiin yksimielisyyttä" ja "rauhallista elämää, pitkäikäisyyttä, ymmärrystä, keskinäistä rakkautta rauhan yhdyssiteessä". Lapseton avioliitto ei ole ortodoksinen kirkon silmissä "kakkosluokan" liitto.

Lapsettomuutta voidaan nykyään hoitaa monella tapaa. Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan näe, että sitä kuuluisi hoitaa "hinnalla millä hyvänsä". Pari voi osallistua tutkimuksiin ja hedelmällisyyshoitoihin. Venäjän ortodoksinen kirkko on omassa kannanotossaan hyväksynyt avioliiton sisäisen inseminaation, mutta niin sanotusti kolmannen osapuolen (lahjoitetut siittiöt tai munasolut) mukaantulo nähdään liian pitkällä menevänä. Ortodoksinen kirkko suhtautuu hyvin varauksellisesti koeputkihedelmöitykseen (ja näkee siinä monasti aborttiin verrattavia piirteitä).

Ortodoksinen kirkko yrittää muistuttaa, ettei lapsen saaminen ole "oikeus". Lapsilla on kylläkin oikeuksia, muttei kenelläkään ole oikeus lapseen. Ei lapsen haluaminen tai toivominen tee tästä oikeutta. Lapsen "hankkiminen hinnalla millä hyvänsä" ei ole oikein. Kaikki elämä on pohjimmiltaan lahja. Jos lapsettomuus on parin osa, se tulee hyväksyä erityisenä kutsumuksena. Parilla voi olla erityinen kutsumus adoptoida tai muuten auttaa lapsia ilman vanhempia. Adoption tarkoitus on pohjimmiltaan antaa lapselle perhe, ei perheelle lapsi. Mahdollisuuksia on monia.

En ole lääketieteen asiantuntija ja tässä on vain lyhyt pohdiskelu aiheesta. Kohdatessaan tämän ja monen muun vaikean asian elämässä on tärkeää pohtia, kysyä neuvoa ja rukoilla johdatusta.


Morsiamen luovutus?

Monissä häissä isä "luovuttaa" morsiamen sulhaselle. Ortodoksisen avioliiton sakramentin kaavassa tällaista ei ole. Syystäkin.

Hääkruunut
"Morsiamen luovutus" juontaa ajasta jolloin nainen oli omaisuutta. Isä oli tyttärensä isä, mutta myös "omistaja". Tyttärensä avioliiton myötä hän luovutti tyttärensä uudelle "omistajalle".

Tämä asetelma ja sen modernit tulkinnat nykyhäissä eivät ole ortodoksisen kirkon mieleen. Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, eikä kumpikaan ole toisen "omaisuutta". Kaavan mukaan vihkiminen alkaa, kun pari seisoo rinnakkain kirkon ovella. Kukaan ei luovuta ketään siinä, vaan rinta rinnan he seisovat vierekkäin. Jos joku haluaa harrastaa "morsiamen luovuttamista" on sen tapahduttava kirkon ulkopuolella ja papin silmän välttämänä.

Avioliiton sakramentti ja sen rukoukset eivät tue ajatusta omaisuudesta, lakihenkisyydestä tai sen semmoisesta. Martin Luther (k. 1546) kylläkin opetti, että häät ja avioliitto on vain "yhteiskunnallinen" ja "maallinen" juttu. Protestanteilla - kuten luterilaisilla - avioliitto ei ole sakramentti. He kertokoon itse kannastaan, minä en osaa.

Haluaisin lainata yhtä rukousta ortodoksisen kirkon avioliiton sakramentin toimituksesta. Kyse ei ole vain "yhteiskunnallisesta" sopimuksesta, vaan astumisesta yhteisen elämän, ilon ja uskon piiriin. Se kaikki ankkuroituu Jumalassa.
"Kaikkipyhä Valtias, ota vastaan meidän, sinulta apua anovien rukous, ja ollen täälläkin läsnä näkymättömällä suojeluksellasi siunaa tämä avioliitto, ja anna näille palvelijoillesi rauhallinen elämä, pitkäikäisyys, ymmärrys, keskinäinen rakkaus rauhan yhdyssiteessä, kauan elävät jälkeläiset, siunausta lapsista, kunnian kuihtumaton seppele. Salli heidän nähdä lapsenlapset, varjele heidän yhteiselämäänsä vapaana juonitteluilta, ja anna heille ylhäältä taivaan kastetta ja maan lihavuutta. Täytä heidän talonsa vehnällä, viinillä ja öljyllä, ja kaikella hyvyydellä, jotta he jakaisivat puutteessa olevillekin, ja anna myös läsnä oleville kaikki heidän pelastuksekseen anomansa. Sillä sinä olet armon, laupeuden ja ihmisrakkauden Jumala, ja me ylistystä kohotamme sinulle, aluttomalle Isällesi, ja kaikkein pyhimmälle, hyvälle ja eläväksi tekevälle Hengellesi, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen."


Ehkäisy?

Lähtökohtaisesti avioliiton tulisi olla avoin lapsille. Näin ortodoksinen kirkko opettaa. Sen tuo kauniisti ilmi avioliiton sakramentin monet rukoukset. Tässäkin kysymyksessä avioliitto on se itsestäänselvä tausta kysymykselle.

Pieni ero on huomattavissa ortodoksisen kirkon ja katolisen kirkon opetuksissa. Molemmat ovat hyvin samankaltaisia opetuksissaan, mutta ortodoksinen kirkko korostaa koko avioliiton olevan avoin lapsen saamiselle. Sen sijaan katolinen kirkko taas usein tuntuu korostavan juuri sukupuoliyhteyden merkitystä lapsen saamisessa. Kyse on sävyerosta, mutta toki sillä on suurikin merkitys käytännön elämän tasolla.

Ortodoksinen kirkko ei ole kategorinen jokaisen sukupuoliyhteyden suhteen ja tässä mielessä se jää "makuhuoneen oven ulkopuolelle" (lause on muuten joskus käytössä mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä ja joskus hyvin ei-ortodoksisella päämäärällä).

Avioliiton on oltava avoin lapsen saamiselle, sillä se on sen yksi tärkeimmistä tarkoituksista. Vaikkei tämä kuitenkaan ole ainoa tarkoitus on tämä niin kutsuttu "perusavoimuus" oltava. Ehkäisy on siinä mielessä hyväksyttävää, muttei "millä hinnalla hyvänsä". Se ei ole ortodoksisen kirkon opetuksen mukaista silloin jos avioliitosta yritetään täysin ja aina eristää lapsensaannin mahdollisuus.

Kaikki ehkäisy ei kuitenkaan sovi. Perusero tehdään abortoivan ja ei-abortoivan ehkäisyn välillä. Vain jälkimmäinen on sallittu. Jo alussa olevaa elämää ei saa tietoisesti ja tahallaan keskeyttää.

Nykyään saa hyvää tietoa, neuvoa ja opastusta ehkäisystä moneltakin eri taholta. Jokainen pari löytää varmaan eettisesti kestävän ja itselleen sopivan ehkäisymuodon. On kuitenkin muistettava, etteivät lapset ole "ehkäistävä" tai "torjuttava" asia, vaan suuri lahja.


Kysymys ja vastaus
Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.