12. marraskuuta 2012

Tätä on kristinusko

"On totta, ettei tiede voi ratkaista arvokysymyksiä, sillä niitä ei voi älyllisesti lainkaan ratkaista. Ne ovat totuuden ja valheen piirin ulkopuolella. Tieto, olkoon se mitä tahansa, täytyy saavuttaa tieteellisin menetelmin - ja mitä tiede ei voi löytää, ihmiskunta ei voi tietää."

Kaikki kunnia filosofi ja matemaatikko Bertrand Russellille (k. 1970), mutta suurin osa ihmiskunnasta, läpi aikojen on tullut hieman toisenlaiseen loppupäätelmään.

Russelin ajatukset ovat toki mielenkiintoisia ja lukemisen arvoisia. Hänelle tieto oli vahvasti kytköksissä juuri tieteelliseen tietoon ja korostuneesti luonnontieteelliseen tietoon.

Harva nykyään allekirjoittaisi hänen "uskonsa" tieteen autuuteen. "Mitä tiede ei voi löytää, ihmiskunta ei voi tietää." Hän myös puhui arvojen "subjektiivisuuden" puolesta. Arvovalinnassa on kyse mausta. Hän jopa vertaa arvokysymystä makukysymykseen osterista. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Kysymyksessä ei ole oikeaa tai väärää, totta tai valhetta, olkoon kyse sitten mausta tai arvoista.

Russell

Tarkoitus ei ole esitellä Russellin ajatuksia, vaan ehkä tunnetuimman 1900-luvun kristinuskon puolustajan opetusta.

Englantilaisen C. S. Lewisin (k. 1963) nimi saattaa olla monelle tuttu lasten ja nuorten kirjallisuuden piiristä. Lewisin käsialaa on tunnetut Narnia-teokset. Hänessä on kuitenkin toinenkin puoli. Hän oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista kristinuskon puolustajista. Tämä puoli toki näkyy Narnia-teoksissa, jotka olivat lähtökohtaisesti "kristillistä" fantasiakirjallisuutta.

Yksi kaikkein tunnetuimmista Lewisin apologeettisista, uskonpuolustuksen, teoksista on Tätä on kristinusko -kirja. Teos koostuu puheista, jotka pidettiin BBC:n välityksellä keskellä toisen maailmansodan julmuuksia ja kärsimystä. Aiheestakin on sopivaa puhua arvoista.

Lewisille arvoja on olemassa. Ei vain subjektiivisesti, kuten maut ja mieltymykset. Ensinnäkin ne ovat olemassa ja ne ovat ihmistiedon piirissä. Olkoonkin sitten ihmisen kyky tietää ja ymmärtää kuinka rajallinen tahansa. Hän ei aloittanut opetustaan "uskonnollisesti", vaan kertomalla luonnollisesta moraalilaista. Hän näki että kysymyksessä "oikeasta ja väärästä" on "avain maailmankaikkeuden merkityksen ymmärtämiseen".

Lewis

Lewis käytti kuuluisaa "natsi-korttia". Sallittakoon se hänelle kun hän kuitenkin opetuksensa toi julki juuri natsien pommien tippuessa niskaan.
"Tätä lakia alettiin nimittää luonnolliseksi laiksi, koska ajateltiin, että ihmiset tuntevat sen luonnostaan ilman että sitä tarvitsee opettaa heille. Tällä ei tietenkään tarkoitettu, etteikö siellä täällä saattaisi olla ihmisiä, jotka eivät sitä tunne, aivan vastaavasti kuin on olemassa ihmisiä, jotka ovat värisokeita tai vailla sävelkorvaa. Mutta ajateltiin, että yleisesti ottaen kunnon käytöksen normit olevan jokaiselle itsestään selvät. Ja uskon, että oltiin oikeassa. Muutenhan esimerkiksi millään, mitä aikonamme sanoimme toisesta maailmansodasta, ei olisi mitään pohjaa. Mitä järkeä oli väittää natsien olleen väärässä, ellei olisi olemassa todellista oikeutta, josta natsit olivat sisimmässään yhtä hyvin selvillä kuin mekin ja jota heidän olisi pitänyt noudattaa? Jos heillä ei olisi ollut mitään käsitystä siitä, mitä me ymmärrämme 'oikealla', olisimme tietenkin silti saattaneet joutua sotaan heitä vastaan, mutta emme olisi voineet syyttää heitä siitä sen paremmin kuin ihmistä voi syyttää hänen tukanväristään... Jos kerran voidaan sanoa, että sinun moraalikäsityksesi ovat oikeammat kuin natsien, on oltava olemassa jokin todellinen, oikea moraali, johon verraten niin on. Sinun käsityksesi New Yorkista voi olla oikeampi tai vähemmän oikea kuin minun, koska New Tork on todellinen kaupunki, joka kokonaan meidän kahden mielipiteistä riippumatta on sellainen kun on. Jos sen sijaan New York olisi vain meidän kummankin mielikuvituskaupunki, toisen käsitys siitä ei voisi olla oikeampi kuin toisen. Oikeasta ja väärästä ei voisi silloin ylipäänsä puhuakaan."
Pahoittelen pitkää lainausta. Se kannattaa kerrata, jos se jäi askaruttamaan. Se voi vaikuttaa sanaleikiltä, mutta sisältö on hyvinkin syvällinen.

Jo mainittu Russell oli monen hyvinkin eettisen ja jalon hankkeen puolesta puhuja. Pohjimmiltaan hän kuitenkin hylkäsi arvon olemassaolon. Toki hän rakensi jonkinlaisen käytännön etiikan ja puhui monen aikansa ajankohtaisen ihmisoikeuskysymyksen tiimoilta. New York ei kuitenkaan ollut olemassa...

Nykyaikana Russelin edustama kanta on yleinen. Monesti pitkä tutkielma kylläkin selittää ja pohtii eettisyyttä, moraalia ja oikeuksia, mutta pohjimmiltaan se sanoo totuuden kysymyksistä olevan olematon. Ainakin se on kaiken tiedon, ymmärtämisen ja käsityksen tuolla puolen.

Lewis pohtii luonnonoikeutta Tätä on kristinusko -kirjan alussa laajasti. Moni lukija varmaankin esittää vastaväitteitä. Niihin Lewis antaa hyviä ja ajatuksen arvoisia vastauksia. Lewis myös aavistaa, että jokunen lukija pettyy, kun kirja vie kohti uskontoa. Ainakin kysymykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä ottavat askeleen kohti metafysiikkaa. Hän lohduttaakin humoristisesti:
"Tämä teksti ei vielä ole varsinaista höpötystä uskonnosta. Emme ole vielä päässeet edes minkään olemassa olevan uskonnon jumalaan asti, saati sitten kristinuskon Jumalaan..."
Kirjan toisessa osassa Lewis vasta ottaa askeleen kohti kristinuskoa. Mielestäni hän alkaa hyvin esityksensä. Alku oli ajankohtainen silloin ja jopa vielä enemmän tänään.
"Minua on pyydetty kertomaan, mitä kristityt uskovat, ja aion aloittaa sanomalla, mitä kristittyjen ei tarvitse uskoa. Jos olet kristitty, sinun ei tarvitse uskoa että kaikki muut uskonnot ovat perin pohjin väärässä. Jos olet ateisti, sinun on uskottava, että kaikki maailman uskonnot ovat erehtyneet pahemman kerran keskeisimmässä väittämässään. Jos olet kristitty, voit vapaasti ajatella, että kaikissa muissa uskonnoissa - omituisimmissakin - on ainakin jokin aavistus totuudesta. Kun olin ateisi, minun oli yritettävä vakuutella itselleni, että suurin osa maailman ihmisistä on aina ollut väärässä siinä asiassa, joka on heille tärkein. Kun minusta tuli kristitty, saatoin omaksua avaramman näkökannan..."
"Saatoin omaksua avaramman näkökannan..." Aikamoinen väittävä monen mielestä. Näin se itse asiassa on. Merkittäviä henkilöitä Lewisin tiellä uskoon olivat esimerksiksi G. K. Chesterton (k. 1936) ja J. R. R. Tolkien (k. 1973).

Ihmiset voidaan raa'asti jaotella kahdella tavalla Lewisin mielestä. Niihin jotka uskovat "jonkinlaiseen jumalaan tai jumaliin" ja niihin jotka eivät usko. Tässä jaossa enemmistö ihmisistä kuuluu ensiksi mainittuun ryhmään. Ne, jotka uskovat voidaan jakaa sen mukaan millaiseen jumalaan he uskovat. Joukkoon kuuluu kristittyjen lisäksi muun muassa:
"Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset, meidän aikamme luonnonkansat, stoalaiset, platonikot, hindut, islaminuskoiset jne."
Lukiessani näitä Lewisin sanoja tuli mieleen Moskovan Stretenjen luostarin arkkimandriitta Tiihon Sevkunovin (s. 1958) kertoma. Hän nuorena Neuvostoliitossa kanssaopiskelijoidensa kanssa pohti elämää ja erityisesti hieman syvemmin kuin Pioneeri-ryhmän "tieteellisen ateismin" opettajan mielestä oli syytä. He opiskelivat elokuvatiedettä Moskovassa. He tutustuivat "epäsuorasti" uskonkysymykseen opintojensa yhteydessä, osana kurssikirjallisuutta. Kirjastosta ei voinut lainata Raamattua eikä  uskonnollista kirjallisuutta ei ollut saatavilla missään. Monesti uskoa opittiin "rivien välistä" lukemalla klassista kaunokirjallisuutta.

Tiihon
©Pravoslavie.ru
Kaikki historian suuret hahmot maailmassa ja Venäjällä, joiden filosofiaan tutustuimme opiskelujemme aikana, olivat ajatelleet Jumalaa täysin erilaisella tavalla kuin me. Yksinkertaisesti ilmaistuna, he olivat uskon ihmisiä. Dostojevski, Kant, Puskhin, Tolstoi, Goethe, Pascal, Hegel, Losev - heitä on liikaa luetella. Tämän lisäksi olivat tieteen hahmot - Newton, Planck, Linnaeus, Mendelejev - jotka olivat uskovia. Jälkimmäisistä tiesimme vähemmän humanistisen koulutuksemme vuoksi. Vaikutelma oli silti sama. Tietenkin näiden ihmisten käsitykset Jumalasta saattavat osoittautua erilaisiksi kuin omamme. Tästä huolimatta kysymys uskosta oli tärkein kysymys heidän elämässään, jopa ehkä monimutkaisin. 
Vertailun vuoksi kaikki Venäjän historiasta tuntemamme hahmot... Marx, Lenin, Troitski - kaikki nuo tuhoisat vallankumoukselliset, jotka olivat rakentamassa ateistista valtiotamme - olivat kaikki ateisteja. Vähitellen elämä asetti eteemme kysymyksen hyvin paljaana. Oliko se Puskhin, Dostojevski ja Newton jotka olivat olleet niin alkeellisia ja pinnallisia etteivät he olleet tajunneet elämän tosiasioista mitään? Olivatko nämä nerot oikeasti idiootteja? Tai olimmeko me idiootteja? Me neuvostoliittolaiset - ja myös meidän ala-asteen ateismin opettajamme Marina? Tämä oli kysymys, joka antoi nuorille mielillemme paljon vakavaa ajateltavaa...
Olen yrittänyt lyhyesti esitellä Lewisin teosta. Sieltä täältä. Se on kiistatta mielenkiintoinen kirja ja ymmärrän hyvin miksi se on klassikon maineessa. Ainakin he herättää ajatuksia. Suosittelen lämpimästi siihen tutustumista.

Toki, jos on vaikkapa tyytyväinen ennakkoluulojensa vietävänä ja tykkää taistella itse luomansa kristinuskon irvikuvan kanssa, ei kannata järkyttää mieltänsä Tätä on kristinusko -kirjalla. Toisaalta, jos haluaa antaa mielelleen "paljon vakavaa ajateltavaa", kuten arkkimandriitta Tiihon aikanaan sai maailmanhistorian suurien ajattelijoiden äärellä, voi tarttua ennakkoluulottomasti Lewisin kirjaan.

Toivottavasti kirja herättää ajatuksia ja lopetankin lainaukseen Lewisiltä joka käsittelee miksi-sanan sinnikkyyttä kaikesta tiedosta huolimatta.
"Tiede ei pysty sanomaan, että tuonpuoleista on tai ei ole olemassa. Eivätkä todelliset tiedemiehet yleensä yritäkään. Sellaista harrastavat lehtimiehet ja kohuromaanien kirjoittajat, jotka ovat onnistuneet noukkimaan joitakin tiedon murusia luonnontieteen oppikirjoista. Järkikin sen jo sanoo. Kuvitelkaapa vain, että tiede joskus edistyisi niin pitkälle, että se tietäisi jokaikisen asian koko maailmankaikkeudessa. Eikö ole selvää, että kysymykset: 'Miksi maailma on olemassa?' 'Miksi kaikki siinä tapahtuu niin kuin tapahtuu?' 'Onko sillä kaikella jokin tarkoitus?' jäisivät silti vastausta vaille."


Tätä on kristinusko -kirjasta on ilmestynyt vuonna 2012 uusi painos. Julkaisijana Kirjapaja. Ulkoisesti painos on hyvin puhutteleva. Sivuja teoksessa on 294.