23. marraskuuta 2012

Papilta kysyttyä 22

Suitsutus? Papin vaitiolovelvollisuus? Siunaus papilta? Lapsen liittyminen ortodoksiseen kirkkoon?

Suitsutus?

"Nouskoon minun rukoukseni niinkuin suitsutussavu..."(Avuksihuutopsalmi)
Ortodoksisessa jumalanpalveluksissa käytetään suitsutusta. Perinteen juuret ovat jo vuosituhansia vanhat. Yksi suitsukkeen resepti on esillä jo Vanhassa testamentissa (2. Moos. 30:34-38). Myös Ilmestyskirjassa, Uuden testamentin viimeisessä kirjassa, on viittauksia suitsutukseen (Ilm. 5:8 ja 8:4)

Suitsuttamisen juuret uskontojen historiassa ovat jokseenkin epäselvät. Väittäisin, että kyse on yleismaailmallisesta tavasta, joka on ihmisen uskonnollisessa "selkäytimessä" oleva. Toinen esimerkki on vaikkapa tuli. Suitsuttamisen tapa herätti keskustelua ortodoksisen kirkon alkuaikoina, mutta vakiinnutti paikkansa jumalanpalveluselämässä. Olihan kyse mitä raamatullisimmasta tavasta.

Rukous ennen suitsuttamista kuuluu näin:
"Me tuomme Sinulle, Kristus Jumalamme, suitsutusta hengelliseksi suloiseksi tuoksuksi. Ota se ylitaivaalliselle uhrialttarillesi ja lähetä meille kaikkein pyhimmän Henkesi armo."
"Suitsuttaminen valmistaa meitä jumalanpalvelukseen... Hengellistä, 'järjellistä', jumalanpalvelusta edeltää kehollinen ulottuvuus, ulkoinen asia", kuvasi aikanaan tunnettu jumalanpalveluselämän tuntija Mihail Skaballanovits (k. 1931).

Monessa muussakin asiassa ortodoksisessa jumalanpalveluksessa, "sisäistä" ulottuvuutta edeltää ja tukee "ulkoinen" ulottuvuus. Onhan ihminen "tuplana" toimiva olento, kuten Johannes Damaskolainen (k. 749) opettaa vapaasti tulkittuna.


Papin vaitiolovelvollisuus?

"Pappi ei saa todistajana eikä muuten ilmaista, mitä hänelle on synnintunnustuksessa tai muuten sielunhoidossa uskottu, eikä henkilöä, joka on hänelle siinä uskoutunut. Jos joku synnintunnustuksessa tai muuten sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmi annettavan rikoksen olevan hankkeessa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on annettava asiasta viranomaisille tietoa sen verran kuin on mahdollista asianomaisen suoraan tai välillisesti tulematta ilmi." (Laki ortodoksisesta kirkosta, 110 §)
Laki on selvä. Vaitiolovelvollisuus, "rippisalaisuus", kuten sitä usein kutsutaan, on ehdoton, ainakin lähes. Poikkeustilanteessa on annettava "tietoa sen verran kuin on mahdollista asianomaisen suoraan tai välillisesti tulematta ilmi".


Vaitiolovelvollisuus on selvä asia ilman siitä säädettyä lakiakin. Pappiin pitää voida luottaa. Häneen voi luottaa. Vaitiolovelvollisuuden ja luottamuksellisuuden rikkominen on papille vakava synti ja rike. Käsittääkseni se johtaa pappeuden menetykseen ja kirkollisen kurinpidon ja rangaistusten piiriin joutumista. Myös maallinen laki ryhtyy toimiin tilanteessa. Pappi ei kuitenkaan pidä asioita salaisuutena lain pelosta tai pakosta, vaan nimenomaan koska hän ymmärtää pappeuden ihanteen.

Pieni omakohtainen huomio. Synnintunnustuksen jälkeen itse asiassa "unohdan" kuulemani. Loppujen lopuksi pappi on todistaja Jumalalle tehdylle tunnustukselle. Katuvan mentyä teen ristinmerkin ja rukoilen hänen puolestaan. Seuraavassa liturgiassa myös kannan esirukouksia hänen puolestaan. "Unohdus" johtuu siitä, ettei se ole papin tehtävä kantaa katuvien syntejä, vaan Jumalan.

On hyvä muistaa, että tunnustavaakin sitoo eränlainen vaitiolovelvollisuus, ei kylläkään lakiin kirjattu, mutta silti. Hänen saamansa ohjeet ja neuvot ovat juuri hänelle henkilökohtaisesti annettu, ei yleisellä tasolla.

Omasta mielestäni kaikki kahdenkeskeiset keskustelut papin kanssa ovat lähtökohtaisesti luottamuksellisia. Vaikka puhuttaisin säästä tai uuden auton väristä. Tai sitten elämän murheista.


Siunaus papilta?

Piispalta ja papilta voi pyytää siunauksen. Kyse ei ole "automaattisesta" asiasta, vaan se aina pyydetään. Siunauksen pyytäminen ja saaminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Piispa tai pappi ei voi "pakottaa" ketään vastaanottamaan siunausta.

Ensiksi pyydetään siunausta. Piispalta pyydetään: "Isä esipaimen, siunaa." Papilta: "Isä, siunaa." Diakonilta ei pyydetä siunausta. Siunauksen vastaanottamiseksi käsistä muodostetaan "kuppi", laittamalla vasen käsi oikean alle. Kämmen ylöspäin.


Piispan tai papin siunatessa hän tekee ristinmerkin oikealla kädellään. Käden sormet muodostavat Jeesuksen Kristuksen nimen kreikkalaiset kirjaimet IC XC. Piispa tai pappi lausuu siunatessaan "Herra siunatkoon sinua" tai "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen".

Hurskas tapa on siunausta pyytäessä vain kätellä piispaa tai pappia ja suudella hänen kättään. Piispa tai pappi lausuu silloin: "Herra siunaa." On muistettava, että tämä on tapa, eikä niinkään perinteinen ja kunnollinen tapa pyytää siunausta.

Kolmanneksi piispan tai papin kättä suudellaan. Tällöin osoitetaan kunnioitusta pappeudelle ja loppujen lopuksi se on siunauksen "alkulähteen" kunnioittamista ja arvonosoittamista. Kättä suudellaan ikään kuin itse Kristuksen kättä. Se on myös käsi, joka palvelee Jumalaa pyhissä sakramenteissa ja toimituksissa.

On syytä huomauttaa, että siunauksen pyytäminen ja saaminen ei ole tervehtimistä tai moikkaamista. Jos saman papin näkee päivän aikana, niin ei tarvitse joka kohtaamisella pyytää siunausta. Toki, jos ryhtyy johonkin tehtävään voi tätä varten pyytää siunauksen. Siunaus on hyvä pyytää aamuin ja illoin, jos siihen on mahdollisuus. Jos paikalla on tusinan verran pappeja, niin vain yhdeltä pyydetään siunaus. Luostarissa siunaus pyydetään ensisijaisesti luostarinjohtajalta. Jos piispa on läsnä, niin häneltä. Myös papit. Toki siunausta voi pyytää useasti päivän mittaan, muttei ei ole tarkoitus, että sitä tehdään "tavan vuoksi".

Sinausta ei pyydetä vain kirkossa tai muussa ortodoksisessa ympäristössä. Papilla voi olla siviilivaatetuskin. Sinausta voi ja kuuluu siis pyytää kaikkialla.


Lapsen liittyminen ortodoksiseen kirkkoon?

Lapsi tai nuori voi liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Tätä he eivät kuitenkaan voi tehdä "itsenäisesti". Täysin omasta päätöksestä voi liittyä - tai erota - ortodoksisesta kirkosta vasta täysi-ikäisenä.

Tavallisimmin lapsi tai nuori liittyy ortodoksiseen kirkkoon, kun hänen vanhempansa tai yksi heistä liittyy. Usein kokonainen perhe liittyy ortodoksiseen kirkkoon. Aikuiset sekä lapset.

Kristus siunaa lapsia
©OCA

Suomessa alaikäisen liittymistä ja eroamista säätävät seuraavat seuraavat seikat. Vanhemmat voivat liittää tai erottaa alle 12-vuotiaan lapsen uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman hänen suostumustaan. 12–14-vuotiasta ei voi liittää tai erottaa ilman hänen omaa suostumustaan. 15–17-vuotias voi liittyä tai erota itse mutta tarvitsee vanhempien suostumuksen eroilmoitukseen.

Lapsien osallistumisesta jumalanpalvelukseen voi lukea täältä. Lapsen kastamista ja väitteistä sitä vastaan voi lukea täältä. Vastasyntyneen synnillisyydestä voi lukea täältä. Kasteen käytännön järjestelyistä voi lukea täältä.


Papilta kysyttyä -sivulla kootusti kaikki Papilta kysyttyä -kirjoitukset. Sivulla löytyy ohjeet kysymysten lähettämistä varten. Toivottavasti etsimäsi kysymys ja vastaus löytyy.