15. marraskuuta 2012

Hauskoja kertomuksia

Rukouksesta ja pienestä ketusta

Eräs munkki tutustui oppimattomaan paimeneen. Päivän päättyessä munkki näki kuinka paimen laittoi parasta lypsäämänsä maitoa kulhoon vähän matkan päähän. Munkki oli ihmeissään.
- Miksi teit noin?
- Tämä maito on Jumalalle.
- Miten niin?
- Otan aina parhaan maidon, mitä minulla on, ja tuon sen uhriksi Jumalalle.
- Juoko Jumala maidon?
- Kyllä Hän juo sen.
Munkki päätti hieman valistaa oppimatonta paimenta. Hän kertoi kuinka Jumala on puhdas henki eikä juo maitoa. Paimen oli kuitenkin varma asiastaan. Keskustelu kiivastui jo hieman. Munkki ehdotti sitten, että paimen menisi piiloon ja tarkkailisi tuleeko Jumala juomaan maidon.

Yö saapui. Piilossa oleva paimen näki pienen ketun, joka loikki erämaasta. Se katsoi oikealle ja vasemmalle. Tämän jälkeen se meni suoraaan kulholle ja latki maidon suihinsa.


Seuraavana aamuna munkki tapasi paimenen. Hän kohtasi hyvin murheellisen paimenen.
- Mitä on tapahtunut?
- Olit oikeassa. Jumala on puhdas henki, eikä halua maitoani.
- Sinun pitäisi olla onnellinen. Nyt tiedät paremmin.
- Niin tiedän, mutta ainoa asia, minkä saatoin tehdä ilmaistaakseni rakkauteni Jumalaa kohtaan on otettu pois.
Seuraavana yönä Jumala ilmestyy munkille.
- Sinä olet väärässä. On totta, että olen puhdas henki, mutta siitä huolimatta olen aina ottanut kiitollisena vastaan maidon, jonka paimen on minulle jättänyt. Hän on uhrannut sen rakkautensa ilmauksena. Mutta koska olen puhdas henki, enkä tarvitse maitoa, minä annoin sen tälle pienelle ketulle, joka pitää siitä kovasti.

Losski oppii nöyryyttä

Nuori metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003) vieraili kolmekymppisenä tunnetun teologin Vladimir Losskin (k. 1958) luona. Losski oli kiihkeästi itämaisia uskontoja vastaan. He keskustelivat pitkään.

"Niissä ei ole totuutta", Losski totesi ehdottomasti. Tämä mielessään metropoliitta Antoni palasi kotiin ja otti hindujen Upanisadit-kirjoitukset hyllystä ja poimi niistä kahdeksan lainausta. Seuraavan kerran Losskin luona metropoliitta Antoni sanoi: "Luen pyhiä isiä ja teen merkintöjä. Tässä minulla on kahdeksan lainausta ilman kirjoittajaa. Ehkä sinä tunnistat ne?"

Losski otti lainaukset ja kahden minutin kuluttua hän oli liittänyt lainaukset kirjoittajaansa jotka koostuivat ortodoksisen kirkon pyhistä isistä. Metropoliitta Antoni paljasti mistä oli lainaukset ottanut.

Tämä oli jonkinlainen alku Losskille uudelleen arvioida kantaansa. Metropoliitta Antoni toki muistutti ettei tämä tarkoita että kaikki uskonnot olisivat yhtä samaa tai että uskon suhteen voi omaksua hälläväliä asenteen. "Meidän täytyy olla varovaisia, kun tuomitsemme toisen uskon."

Kommunisti lausui uskontunnustuksen

Yhtenä iltana eräs munkki sai tarpeeksi turisteista luostarissa. Petserin luostarin munkki Avvakum ilmoitti iltaruualla, ettei päästä ei-uskovia luostariin. Muut munkit kyselivät miten hän erottaa uskovan ei-uskovasta. Avvakum totesi että uskontunnustuksen osaavat hän päästää portista sisään, mutta muut jäävät ulkopuolelle.

Kaikki unohtivat Avvakumin uhkavaatimuksen. Aamupäivällä monet munkit ihmettelivät luostarin rauhaa. Alueella oli vain hurskaita uskovia, ihan kuin pyhällä Venäjällä. Ei turisteja tupakka suussa vilkuilemassa alentuvalla katseella. Kukaan ei pilkannut pyhää. Munkit tajusivat Avvakumin pitäneen sanansa.


Avvakum oli vaatinut jokaiselta luostarin portilta uskontunnustuksen lausumisen. Aamupäivällä se ei ollut ongelma, sillä silloin luostarissa kävi uskovia. Puolen päivän aikaan ei kukaan neuvostoliittolaisista turisteista,  ulkomaalaisista puhumattakaan, läpäisyt Avvakumin "tutkintoa".

Turistibusseja oli jo lukuisia ja väki levotonta. Avvakum ei kuitenkaan taipunut. Portti pysyi kiinni, jos ei pystynyt lausumaan uskontunnustusta. Tästä tulisi iso juttu. Pian Pihkovan alueen uskonnollisten asioiden vastaava virkamies Nikolai Judin kurvasi Volga-autollaan luostarin portille. Hän oli vihainen.
- Avatkaa!
- Lausukaa uskontunnustus, Avvakum sanoi portin kurkistusluukusta.
- Mitä? Mikä ihmeen uskontunnustus? Avatkaa!
- Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen Judin.
- Lausukaa uskontunnustus.
Sananvaihto jatkui tovin. Avvakum ei taipunut. Lopulta Judin totesi olevansa jo myöhässä luostarinjohtajan tapaamisesta. Turistien määrä oli jo mittava, jopa ulkomaalaisia turisteja tuoneita busseja oli tullut.
- Avatkaa pyydän.
- Lausu uskontunnustus.
- En minä uskontunnustusta osaa. Mikä se sellainen?
- Olkoon. Lausuka perässäni.
- Uskon.
- Uskon.
- Yhteen Jumalaan.
- Yhteen Jumalaan.
- Kaikkivaltiaseen Isään.
- Kaikkivaltiaseen Isään.
- Taivaan ja maan Luojaan.
- Taivaan ja maan Luojaan.
"Odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen." Päättyi uskontunnustus. Loppuun asti Judin toisti Avvakumin perässä. Tämän jälkeen portti aukesi raolleen, että Judin pystyi livahtamaan sisälle. Luostarinjohtaja oli jo raivoissaan ja tiukkasi Judinilta syytä puolen tunnin myöhästymiseen. Judin syytti portivartijaa. "Teillä on joku hullu portilla ja vasta kun osaa lausua jonkun uskontunnustuksen pääsee sisälle. Siellä on täysiä turistibusseja odottamassa. Ulkomaalaisiakin. Tämä on skandaali."

Avvakum kutsuttiin luostarinjohtajan puheille ja hän sai haukut. Luostarinjohtaja jopa potkaisi Avvakumia tämän lähtiessä. Judin oli leppynyt luostarijohtajan suloisista sanoista, ranskalaisesta konjakista ja hän iloitsi Avvakumin saamista haukuista.

Judinin lähdettyä luostarinjohtaja kutsui Avvakumin takaisin. "Hienoa. Hyvää." Ota hieman konjakkia. Luostarinjohtaja ja Avvakum nauttivat sen illan rauhassa Napoleon-konjakkia.

Haluatko munkiksi tai nunnaksi?

Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) tuskastui aikanaan Yhdysvalloissa tapahtuneeseen "hurahtamiseen" luostarielämän kanssa. Hän kirjoitti siitä hyvin avoimesti päiväkirjassaan. Jos hän olisi ohjaajavanhus hän neuvoisi luostarielämää haikailevia seuraavasti.

©James Briggs
- Hanki työ. Mahdollisimman yksinkertainen.
- Työtä tehdessäsi rukoile ja etsi sisäistä rauhaa. Älä suutu, äläkä janoa etuja. Hyväksy kaikki. Näe työtoverisi sinun elämääsi lähetettyinä. Rukoile heidän puolestaan.
- Maksettuasi tyydyttävän asuntosi vuokran ja maltilliset ruokaostokset, anna loput rahoistasi köyhille. Mielummin yksilöille, eikä järjestöille.
- Käy aina samassa kirkossa. Älä luennoi hengellisyydestä tai ikoneista. Ole avuksi, rätti kädessä. Ole täysin kuuliainen seurakuntapapille.
- Älä tyrkytä itseäsi kenellekään avuksi. Älä pety, jos ei lahjojasi tarvita. Auta tarvitsevia, älä niitä joiden luulet tarvitsevan apua.
- Lue ja opi. Älä lue vain hengellistä kirjallisuutta, vaan laajemmin.
- Jos ystäväsi tai tuttusi kutsuvat sinut kylään mene. Älä kuitenkaan käy liian usein. Älä viivy liian kauan.
- Ole aina yksinkertainen, iloinen ja valoisa. Vältä "hengellisiä keskusteluita" ja muuta kirkkokeskustelua. Älä opeta.
- Älä etsi ohjaajavanhusta. Jos sellainen tarvitaan Jumala kyllä lähettä sellaisen.
- Tehtyäsi kaiken tämän kymmenen vuotta, ei vähempää, kysy Jumalalta kuuluko sinun jatkaa näin vaiko onko muutos tarpeen. Odota vastausta, se tulee. Vastauksen merkki on "ilo ja rauha Pyhässä Hengessä".