19. marraskuuta 2012

Hauskoja kertomuksia 2

Ateisti, usko ja rakkaus

Metropoliitta Antoni Bloomilla (1914 - 2003) oli tapana viitata tilanteeseen, joka oli tapahtunut hänen vieraillessaan Moskovassa.

Piispan pysäytti kommunistisen puolueen jäsen ja vannoutunut ateisti stalinistisgoottilaisen hotelli Ukrainan edessä. Puolueen mies oli nähnyt hänen viittansa ja todennut metropoliitta Antonille.

Vihkisormukset
- Taidatte olla uskovainen. Minä olen ateisti!
- Se on sinun menetyksesi
- Sinä uskot Jumalaan, minä uskon ihmiseen.
- Sitten sinulla ja Jumalalla on jotain ihmeellistä yhteistä, sillä hän myös uskoo ihmiseen.
- Näytä Jumalasi kämmeneni päällä.
- Oletko naimisissa? Rakastatko vaimoasi?
- Tietenkin.
- En usko sinua.
- Voin todistaa sen.
- Minä tuon hänelle kukkia ja ostan hänelle lahjoja.
- Sinä ehkä vain yrität tyynnytellä häntä. Tuo ei ole mikään todistus.
- Näytä rakkautesi kämmenelläsi!

Salakuuntelua

KGB ja muut viranomaistahot Neuvostoliitossa seurasivat haukkana piispoja.

Kerrotaan, että metropoliitta Nikodim Rotov (k. 1978) vieraillessaan Lontoossa Englannissa, joutui puhumaan sikäläisen papin kanssa maaten hotellihuoneen lattialla, etteivät piispaa valvovat agentit saisi tietää hänen viestiänsä.

Metropoliitta Nikodim
©Wikipedia

Neuvosto-viranomaiset uhkasivat sulkea Pochaevin luostarin Ukrainassa ja piispa tarvitsi kipeästi apua lännestä. Piispa toivoi, että pappi BBC:n radio-ohjelmassaan käsittelisi luostarin tilannetta. Jo seuraavana päivänä BBC:n ja Voice of America:n lähetyksissä kerrottiin uhkasta luostaria kohtaan. Tämä oli osasyynä siihen, että Neuvostoliiton viranomaiset perääntyivät kysymyksessä.

Samainen metropoliitta Nikodim järjesti 1960-luvulla ulkomaalaisten opiskelijoiden tiedekunnan Leningradin hengelliseen akatemiaan ja seminaariin, etteivät neuvostoviranomaistet sulkisi koulua uudelleen. Koulu oli jo ollut suljettuna vuosina 1918-1946.

Jos jotain luostaria tai kirkkoa uhkasi sulkeminen, niin metropoliitta kutsui delegaation ulkomaalaisia vieraita. Saman hän teki, kun vietettiin pääsiäisyön jumalanpalveluksia. Aina, kun ulkomaalaiset vieraat olivat jumalanpalveluksissa, niin ei tavanomaisia ateistisia "mielenosoittajia" ja pioneereistä koostuvia pilkkaajia ollut mailla halmeilla.

Hasidi-kertomus akatemiassa

Metropoliitta Antoni Bloom (k. 2003) luennoi Neuvostoliittolaisessa hengellisessä akatemiassa. Luennon jälkeen oli kysymysten aika. Yksi kysyjä, taisi olla opiskelija, tiedusteli.
- Miksi viittasitte Martin Buberin (k. 1965) juutalaisiin hasidi-kertomuksiin? Eikö olisi sopivampaa viitata kirkkoisiin, itse pyhiin isiin?
- Oletin, että olette lukeneet jo kaikki pyhien isien kirjoitukset kokonaan.

Pikkutyttö käveli alttariin

Valamon luostarin munkki arkkimandriitta Simforian Matvejeff (k. 1981) eli luostarissa kaikkiaan 75 vuotta. Luostariin hän jäi 14 vuotiaana pyhinvaellusmatkan päätteeksi. Hän lupasi silloin aina nousta kolmelta yöllä aamupalvelukseen. Lupauksen hän piti.

Simforian

Simforian koki sekä Vanhan että Uuden Valamon vaiheet. 1970-luvulla hän oli jonkun aikaa Uuden Valamon ainoa jumalanpalveluksia toimittamaan kykenevä henkilö. Luostarinjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1969.

Kerrotaan, että kerran pikkutyttö käveli alttariin. Tämän johdosta jopa pohdittiin alttarin uudelleenvihkimistä. Simforian vastasi uudelleenvihkimistä pohtiville.
- Mitä tuosta, enkeli vain kävi alttarissa.

Liian vasemmalla, liian oikealla

Uusmarttyyri Maria Pariisilainen (k. 1945) uurasti paljon lähimmäistensä hyväksi. Hän kuoli martyyrina natsien keskitysleirissä. Kaikin keinoin hän yritti lievittää ihmisten hätää. Hänen elämänsä on tutustumisen arvoinen.

Hänen työnsä herätti epäluuloa sekä ortodoksisen kirkon piirissä että sen ulkopuolella. Maria selitti asiaa muun muassa näin.
- Monelle kirkossa olemme liian "vasemmalla" ja monen ulkopuolisen mielestä olemme kirkollisina liian "oikealla". Kumpikaan ei auta.

Rohkea pikkumunkki

Ortodoksista kirkko ravisteli riita ikoneista. Luostariväki ja maallikot olivat urheita uskon puolustajia.

Eräs munkki joutui keisarin eteen tekemään tiliä ikonien kunnioittamisesta. Keskustelu meni jotenkin näin.
- Ikoni on vain puupala.
- Ei ole. Se on pyhä kuva.
- Eikä ole. Sitä voi kohdella miten vain.
Keisari heitti Kristuksen ikonin maahan munkin eteen ja käski häntä sylkemään ja polkemaan sitä.
- En voi.
- Miksi et?
- Se on pyhä kuva. Siinä on Herramme kasvot.
- Se on vain puuta ja maalia.
Keskustelu kiersi ympyrää. Munkki rohkaisi mielensä ja vei väittelyn ihan uudelle tasolle.
- Tässä on kolikko. Siinä on teidän korkeutenne kuva. Taidanpa heittää sen maahan ja sylkeä sitä. Tallatakin.
- Kuinka julkeatte? Minun kuvaani ei pilkata.
- Sehän on vain metallia.
Munkki oli pian päätä lyheympi. Hän kuoli marttyyrina todistaessaan uskonsa puolesta.

Kristuksen ikoni