16. lokakuuta 2012

Vihoviimeistä pohjasakkaa

Monet ihmiset kaikista ikäluokista, kaikista yhteiskuntaluokista ja molemmista sukupuolista joutuvat syytteeseen sekä nyt että vastaisuudessa. Eikä tämän taikauskon tartunta ole levinnyt ainoastaan kaupunkeihin vaan myös kyliin ja maaseudulle. Näyttää kuitenkin siltä, että se voidaan pysäyttää ja parantaa. (Pliniuksen kirje keisari Trajanukselle vuonna 111)

Mielenkiintoinen kirja tuolta ajalta on Octavius - kristinuskon puolustus. Se on roomalaisen asianajajan Marcus Minucius Felixin (100-luku) käsialaa. Hänestä tiedetään hyvin vähän.

Uusi usko herätti paljon närkästystä ja ennakkoluuloja. Vanha kohtasi uuden. Yhtälössä kristinusko on uutuus. Teos on yllättävän ajankohtainen.

Kolme ystävää ovat kävelyllä. He ovat retkellä Ostiaan, Rooman yhteen satamakaupunkiin. Kulkiessaan miesten keskustelu kiihtyy. Yksi miehistä pakana Caecilius Natalis ehdottaakin: "Asettukaamme nyt heti näiden kylpijöiden suojaksi rakennettujen pitkien aallonmurtajien suojaan levähtämään matkastamme voidaksemme sitä paremmin keskittyä ajatusten vaihtoon."

Tähän kristityt Marcus Minucius Felix ja Octavius Ianuarius suostuvat. Marcus asetetaan keskustelun tuomariksi, kun Octavius ja Caecilius kiistelevät. Ensin puhenvuoron saa pakanuus ja sitten kristinusko.
Eikö siis ole aihetta - sallikaa nyt, että annan tilaa kiihkolle tässä oikeudenkäynnissä, jonka olen pannut vireille - pitää surkuteltavana sitä, että ihmiset, jotka kuuluvat kurjaan, kiellettyyn ja toivottomaan joukkoon, riehuvat jumalia vastaan? Mutta nämäpä keräävät vihoviimeisestä pohjasakasta sivistymätöntä väkeä ja herkkäuskoisia naisia, jotka sukupuolensa mukaisesti vaihtavat huikentelevasti mielipidettään... He ovat hämäräperäinen ja valonarka joukko, julkisuuteen päin vaitelias, mutta kadunkulmissa puhelias...
Kristinusko puhutteli naisia, orjia ja monia tuon ajan yhteiskunnan "vihoviimeistä pohjasakkaa". Tässä mielessä "syytös" on oikea. Tietenkin oli myös oppineita ja varakkaita kristittyjä. Kaikki olivat tervetulleita, eikä katsottu asemaan tai arvoon.

Aristoteles
©Wikipedia

Vertailun vuoksi voisi vaikkapa kuunnella filosofi Aristotelesta (k. 322 e.Kr.). Hän opetti muun muassa, että naiset eivät saavuta ihmisen tehtävää tai tarkoitusta.
[Orja] on sen verran osallinen järjestä, että kykenee havaitsemaan, mikä on järkevää, vaikka hänellä ei omaa järkeä olekaan... Käyttönsä osalta orjat eivät juuri eroa kotieläimistä. Molemmat auttavat ruumiillisella työllään välttämättömien tarpeidemme tyydyttämisessä. Luonto on halunnut tehdä vapaat ja orjat ruumiiltaan erilaisiksi. Orjat ovat rotevia, jotta he soveltuisivat välttämättömiin tehtäviinsä. Vapaat taas ovat ryhdikkäitä ja soveltumattomia mainitun kaltaisiin askareisiin...
Octaviuksen kristillinen vastaus on mitä kaunein. Vastauksessa on jo esillä kristinuskon tuoma uusi maailmankatsomus. Vähitellen se tulisi mullistamaan maailman. Nykyaikana ihmisoikeuksia pidetään itsestäänselvyytenä, vaikkei niitä kaikkialla olekaan. Kaksituhatta vuotta sitten asia oli toisin ja käsitys jokaisen ihmisen arvosta oli jotain täysin uutta ja mullistavaa.
Veljeltäni pääsi, että hän on pahoillaan, kiukuissaan ja paheksuu syvästi sitä, että sivistymättömät, köyhät ja asiantuntemattomat lausuvat käsityksensä taivaallisista asioista. Tietäköön hän, että kaikki ihmiset, ikään, sukupuoleen ja arvoon katsomatta, on luotu kykeneviksi ja pystyviksi ajatteluun ja arvostelukykyyn. Sitä he eivät ole saaneet onnettaren lahjana, vaan heissä on viisaus luonnostaan.
Caecelius pitää kristittyjä jumalattomina, yhteiskunnan hajoittajina ja jopa vaarallisina. Hänen tilityksensä on raju, suorastaan ihan "lapsilta kiellettyä". Maan alla uskoa todeksi elävät kristityt olivat monen valheen ja panettelun kohteena.

Aion kokonaisena lainata hänen kaikkein kovimmat ennakkoluulonsa. Pientä totuudenmukaista siinä on, mutta myös todella karkeaa valetta. Ne olivat ihan yleisiä käsityksiä tuona aikana. "Olen kuullut..." tai "Toiset taas kertovat", ne alkavat. Tuttuja lauseita nykyaikanakin, kun kerrotaan totuutena jotain uudesta ja vieraasta. Varoitan jo etukäteen, että lainaus alla on rankka.
Tämä yhteenliittyminen olisi ilman muuta poistettava ja tuhottava. He tuntevat toisensa salaisista merkeistä ja tunnustuksista, ja heidät liittää toisiinsa keskinäinen rakkaus jo ennen kuin he oppivat tuntemaan toisensa. Erotuksetta he toteuttavat keskenään eräänlaista himokasta uskonnollista menoa ja nimittävät toisiaan sisariksi ja veljiksi... Jos ei jotakin totuutta pohjalla piilisi, tarkkavainuinen maine ei kertoisi näitä erilaisia kammottavia asioita. Olen kuullut, että he pitävät pyhänä aasin, alhaisen elukan päätä, ja palvovat sitä jostakin käsittämättmästä syystä. Todella arvokas uskonto ja omiaan noudattamaan moisia tapoja!
Toiset taas kertovat, että he palvovat johtajansa ja pappinsa sukupuolielimiä ja tällä tavoin osoittavat kunnioitusta tekijäänsä kohtaan. Tämä on kukaties väärä tieto, mutta arvelu, joka hyvin soveltuu heidän salaisiin ja öisin menoihinsa. He kertovat miehestä, joka on saanut kärsiä rikoksestaan kuolemanrangaistuksen, ja sanovat, että hänen kuolemansa ristinpuulla on heidän palvelusmenojensa keskipisteenä. Näin he tekevät alttarikseen jotakin, mikä mitä parhaiten sopii kunniattomille ja rikollisille ihmisille, ja heidän palveluksensa kohteen on juuri se, minkä he itse ansaitsevatkin.
Vielä on heidän vihkimysmenoistaan liikkeellä kertomus, joka on tosin inhottava, mutta kyllä tunnettu. Pahaa-aavistavien pettämiseksi taikinoitu sylilapsi pannaan tarjolle heidän menoihinsa vihittävälle. Lapsen päälle asetetaan jauhoitus vihittävän harhauttamiseksi. Näin hänet pannaan surmaamaan tämä lapsi iskemällä häneen näennäisesti vaarattomia iskuja niin, että haavat jäävät näkymättömiksi. Sitten he - hirvittävää sanoakin - janoissaan nuoleskelevat uhrinsa verta ja repivät kilvan itselleen tämän jäsenet. Tämä uhri liittää heidät yhteen. Tietoisuus tästä rikoksesta velvoittaa heidät keskinäiseen vaitioloon...
Samoin on tietoja heidän aterioistaan. Niistähän puhutaan yleisesti... Juhlapävinä he tulevat koolle kaikkine lapsineen, sisarineen ja äitineen, kumpaakin sukupuolta olevat ja kaikenikäiset ihmiset. Kun he ovat siellä ruokailleet runsaasti ja aterialla olevat jo lämmenneet juopumuksesta ja säädyttömän himokkuuden huuma on noussut, heitetään lampunjalkaan sidotulle koiralle herkkupala nuoran ulottumattomiin. Näin se saadaan rajuun hyppyyn, kaatamaan lampun ja sammuttamaan sen eikä mikään enää ole todistamassa. Silloin he antautuvat häpeää suosivan hämärän vallitessa syleilemään toisiaan kumppaniaan tuntematta...
Octaviuksen vastapuhe on jokseenkin maltillinen. Hän ei kuitenkaan säästä sanojaan. Kaikkein karkeimpien syytöksen hän toteaa olevan huhupuheita ja valheita. Hän tekee myös "psykologisen" huomion. Syytöksien taustalla on syyttäjien omat häpeälliset paheet. He keksivätkin niitä hyvin syyttäessään kristittyjä, koska itse harrastavat niitä. He yrittävät siirtää meitä vastaan omia paheitaan, toteaa Octavius.

Aasinpäät ja papin sukupuolielinten palvonta Octavius osoittaa ihan silkaksi valheeksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että pakanallisessa maailmassa hevosia pidetään jossain pyhinä. Hän viittaa myös Apis-härkään, jota palvottiin Egyptissä sekä Roomassa.
Joka panee tiliimme huhun papin sukupuolielinten palvomisesta, yrittää siirtää meitä vastaan omaa pahettaan. Niiden julkea häpeättömyys pitää ehkä tällaista pyhänä, joiden keskuudessa kumpikin sukupuoli tuo julki kaikki jäsenensä. Heidän parissaan häpeämättömyyttä sanotaan hienoksi sivistykseksi, ja he kadehtivat porttojen julkeutta, nämä kun nuoleskelevat miehiä joka paikasta ja käyvät himokkain suin heidän nivusiinsa. Noilla on paha kieli, vaikka olisivat vaitikin, nuo jotka ennemmin kyllästyvät julkeuteensa kuin alkavat sitä hävetä.
Octaviuksen mukaan näitä "häpeämättömyyksiä ei meidän keskuudessamme ole lupa edes mainita... Emme voisi uskoa [niitä] todeksikaan, ellette itse tarjoaisi niistä näytettä." Octavius oikein haastamalla haastaa, kun hän toteaa haluavansa "tavata sen, joka väittää tai uskoo, että meidän vihkimismenomme suoritetaan pikkulapsen surmaamisella ja verellä". Kukaan ei sellaista haluaisi. Octavius viittaa sitten antiikin aikana yleiseen aborttiin, joka oli ihan arkea.
Eihän tätä saata uskoa kukaan paitsi sellainen, joka itse rohkenisi sen tehdä. Senhän näen, että te panette heitteille vastasyntyneitä, milloin petojen tai lintujen raadeltaviksi, milloin kuristettuina kärsimään surkean kuoleman. On myös niitä, jotka juovat myrkkyjä ja tuhoavat omassa ruumissaan alulla olevan ihmiselämän ja tekevät lapsenmurhan ennen kuin ovat syntynetkään.
Syytöstä siveettömyydestä ja sukurutsauksesta Octavius pitää ihan saman ajatuskulun mukaisena. "Te palvelette sukurutsaisia jumalianne..." Tunnettuja ovat antiikin ajan jumalien menot ja riennot. Voi vaikkapa tutustua Zeuksen ja Heran suhteeseen. Octavius kertoo kristityistä näin:
Me liitymme halusta noudattamaan yhden ainoan avioliiton sitovuutta. Suvunjatkamisvietin kannalta me tunnustamme yhden ainoan vaimon tai emme yhtäkään. Meidän vieraspitomme eivät ole ainoastaan säädyllisiä, vaan myös kohtuullisia: me emme suosi kemuja emmekä pitkitä kestejä viiniä juoden. Me liitämme arvokkuuden ja hilpeyden toisiinsa kohtuullisuuden merkeissä. Puheet ovat puhtaita, ruumiimme säilytämme vielä puhtaampina. Monet meistä pysyttelevät jatkuvasti neitsyinä, vaikka eivät siitä kerskaile. Niin kaukana on saastainen himokkuus, että joitakuita hävettää siveäkin liitto.
Zeus ja Hera
©Wikipedia

Paljon jää kertomatta Caeceliuksen ja Octaviuksen dialogista. Siinä on paljon muuta teologisempaa ja filosofisempaa. Mielenkiintoista on, että pakanuus siinä halusi jättää maailman syyt ja seuraukset tutkimatta. Kristinusko sen sijaan näki ympärillään ja kaikessa läsnäolevan Luojan järjen, kaikessa oli loogisuutta. Octavius antaa hyvin arkisen esimerkin.
Ajattele astuvasi taloon. Huomaat kaiken olevan siellä hyvin hoidettuna, järjestyksessä ja kaunista. Uskoisit kyllä, että sitä hallitsee isäntä, joka on vielä paljon parempi kuin tuo kaikki hyvä. Samoin havaitset tässä maailmankaikkeuden talossa, taivaassa ja maassa vallitsevan huolenpidon, järjestyksen ja säännönmukaisuuden. Usko silloin, että kaikkeuden Herra ja Isä on paljon kauniimpi kuin tähtitaivas ja kaikki maailmankaikkeuden osat.
Syystäkin ajatellaan ja on todistettu, että kristinuskolla oli merkittävä merkitys modernin tieteen syntyyn. Kasvualusta oli siinä otollinen. Pakanuus sen sijaan tarjosi tällaista lähes modernia skeptisyyttä.
Totuus on epävarmaa ja meiltä salattu, tai mikä on uskottavampaa, sokea sattuma vallitsee ilman mitään lainalaisuutta ja kaiken saa aikaan epävarma vaihtelu.
Lopetan Octaviuksen lainaukseen kaikkien ihmisten kyvykkyydestä ja kutsumuksesta.
Meille on annettu suoraan taivaalle kohoava katse, puhekyky ja järki, jonka avulla tunnemme Jumalan, tajuamme hänet ja jäljittelemme häntä. Meidän ei ole lupa eikä meidän ole sallittukaan olla tuntematta silmiimme ja aisteihimme jo tunkeutuvaa taivaallista kirkkautta.