19. lokakuuta 2012

Oikea oppi

"Jos luet vain yhden Chestertonin kirjan - se on sinun häpeäsi - mutta jos luet vain yhden Chestertonin kirjan, sen tulee olla Oikea oppi." Kova väite. Muistuttaa venäjänkielen opettajani lausahdusta: "Dostojevskin lukeminen on rangaistus, mutta lukematta jättäminen rikos."

Suomessa englantilainen G. K. Chesterton (k. 1936) tunnetaan useimmiten dekkarikirjailijana. "Nykyisin Chesterton on parhaiten tunnettu Isä Brown -rikosromaaneistaan", väitetään. Ontuva väite, melkein yhtä raajarikko kuin Fjodor Dostojevksin (k. 1881) luonnehteminen dekkarikirjailijaksi Rikos ja rangaistus -kirjan perusteella. Chesterton oli ensisijaisesti teräväsanainen uskon puolustaja ja yhteiskunnallinen kannanottaja.

Oikea usko -kirja on yksi hänen tärkeimmistä teoksistaan. Englanniksi sen nimi on Orthodoxy. Se julkaistiin vuonna 1908 ja siitä otetaan yhä toistuvasti uusintapainoksia. Se on jopa vapaasti luettavissa netissä, sillä tekijänoikeudet tekstiin ovat rauenneet.

©Savukeidas

Se on käännetty lukuisille kielille. Nyt se on lopulta ilmestynyt myös suomeksi. Kyseessä on suoranainen kulttuuriteko. Käännös on mitä loistavin ja virheitä ei silmään osunut. Jopa hieman yllätyin, kun huomasin teoksen tulleen käännetyksi ja julkaistuksi. Nyt Suomessa Chesterton ei ole enää yksistään "parhaiten tunnettu Isä Brown -rikosromaaneistaan".

Katoliseen kirkkon aikuisiällä liittyneen Chestertonin tyyli on yllättävä. En keksi parempaa sanaa kuin pakinamainen. Oikea oppi -teos on henkilökohtainen puolustuspuheenvuoro uskon puolesta. Voin taata, että Oikea oppi -teos on yllätys. Suomentajan sananen on osuva:
"Jos kristinuskoa koskevat ennakkoluulosi ovat sinulle rakkaita - jos esimerkiksi tahdot vastakin olla varma siitä, että kristinusko on pimeä, mammuttimainen sortojärjestelmä, joka jääräpäisesti uskottelee olemassa olevaksi jotakin, mitä ei silmillä tai tarkoilla laskelmilla kerta kaikkiaan voi havaita - heitä käsistäsi tämä kirja."
Chesterton syntyi Lontoossa ja sai koulutuksensa taidekoulussa. Hän oli hyvin tuottelias. Kirjoitti lähes käsittämättömän määrän tekstejä. Kirjojakin sadoittain. Joku tilastonikkari on laskenut, että Chestertonin kirjoittamiin neljään tuhanteen esseeseen olisi mennyt yksitoista vuotta, jos niitä olisi kirjoittanut yhden päivässä. Hän oli yksi aikansa ja maansa suurista äänistä. Monesta asiasta hän väitteli ja usean ihmisen kanssa. Ikävä kyllä, hän on usein unohdettu. Tämä on sääli, sillä hänellä todellakin on paljon sanottavaa.

Kirjailija C. S. Lewis (k. 1963), jota muuten myös usein nimitetään lastenkirjailijaksi niin kuin hän ei muuta olisi kirjoittanut, sai merkittävän kimmokkeen uskon tiellä Chestertonin The Everlasting Man -teoksesta. Lewis on yksi 1900-luvun tunnetuimmista uskon puolustajista. Hänen teoksensa ovat vuosisadan klassikkoja tällä saralla.

Shaw, Belloc ja Chesterton

Ajattelin esitellä Chestertonin ajattelua Oikea oppi -kirjassa. En tietenkään kaikkea, vaan vain kahden luvun kantavat ajatukset. Loppu jääköön koko kirjan lukijalle itselleen.

Alkuun on ehkä hieman avattava kirjan nimeä. Oikea oppi, ortodoksia. Tällä Chesterton tarkoittaan kristinuskon perusoppia, -opetusta ja -elämää. Nykyään puhutaan usein "klassisesta kristinuskosta" hieman anteeksi pyydellen ja "pehmentäen".

Kirjan alkupuolella Chesterton kuvailee nykymaailmaa ja sen aatteita. Nämä aatteet ovat tuttuja meille, kun ne Chestertonin aikana olivat vasta iduillaan. Kahden luvun otsikot ovat mielenkiintoiset. "Mielipuoli" ja "Ajattelun itsemurha". Yhdessä hän käy taisteluun yksin järkeen uskomista ja toisessa ei edes siihen uskomista vastaan. Hän käsittelee aiheita ei totuuden kannalta, vaan niiden suhteesta "terveyteen". Mitä ne tekevät ja teettävät ihmiselle.
"Nyt on huomattava, etten lainkaan puhu näiden uskomusten suhteesta totuuteen, vaan toistaiseksi ainoastaan niiden suhteesta terveyteen. Myöhemmin pohdintani edetessä, pääsen toivoakseni käsiksi myös objektiivisen todennettavuuden ongelmaan. Tällä haavaa puhun vain psykologian ilmiöistä..."
Chesterton kutsuu yksin järkeen uskomista hulluudeksi ja asettaa vastakohdaksi tervejärkisyyden. "Hullu" on ikään kuin vankilassa.
"Hän elää yhden ainoan ajatuksen siistissä, hyvin valaistussa vankilassa; hänen älynsä on hiottu piinallisen teräväksi yhdestä ainoasta kohdasta. Tervet epäröinti ja terve monimielisyys ovat hänelle vieraita asioita... Heidän yleispätevyytensa on vain sitä, että he taivaltavat yhden laihan selityksensä kanssa maailman ääriin. Kuvio pysyy pienenä, vaikka se jatkuisi ikuisuuksiin..."
Chesterton näkee tervejärkisessä ihmisessä "runoutta" ja "mystiikkaa". Näillä sanoilla hän tarkoittaa ihan inhimillistä asennetta, joka on terveellä tavalla epäröivää ja monimielistä. Ihmiselämän hyväksymistä kaikessa moninaisuudessaan ja -ulottuvuuksissaan. Hänen näkönsä on "stereoskooppinen", kuten Chesterton hauskasti sitä nimittää. Tämä pitää ihmisen terveenä. Elämän kaventaminen on samalla hulluuden kuilulla haparointia.
"Pohjimmiltaan asia on hyvin yksinkertainen. Runous on tervejärkistä, koska se lipuu huoletta äärettömällä merenaavalla; järki taas pyrkii ylittämään äärettömän meren, muuttamaan sen äärelliseksi. Seurauksena on mielen voipumus... Kaiken hyväksyminen on hyvää harjoitusta. Kaiken ymmärtäminen on rasite. Runoilija kaipaa vain hurmioitumista ja avaruutta, maailma jossa oikoa jäseniään. Hän tahtoo pitää päänsä pilvissä. Loogikko sen sijaan yrittää tunkea pilvet päänsä sisään. Hän on näistä kahdesta se, jonka pää ei kestä."
Chesterton

Ihmisen osa on paljon enemmän kuin järki. Chesterton ei käy sotaan järkeä, logiikkaa tai ajattelun terävyyttä vastaan, vaan ihmisen kaventamista tähän. Se ei ole tervettä. Chestertonin yksi hyvin lainattu lainaus on aiheesta tämä:
"Oikeastaan hulluista puhutaankin usein varsin harhaanjohtavasti. Mies, joka on menettänyt järkensä, ei ole hullu. Hullu on se, joka on menettänyt kaiken muun paitsi järkensä."
"Mystiikka pitää ihmiset järjissään. Pysymme terveinä niin kauan kuin pidämme mysteeristä kiinni. Joka tuhoaa mysteerin, levittää sairautta. Tavallinen ihminen on aina pysynyt järjissään, koska tavallinen ihminen on aina ollut mystikko. Hän on hyväksynyt hämärän. Hänellä on aina ollut toinen jalka maassa ja toinen satumaassa. Hän on ottanut oikeuden epäillä jumaliaan, mutta (ja tässä hän eroaa nykyaikaisesta agnostikosta) myös oikeuden uskoa niihin. Hän on aina arvostanut enemmän totuutta kuin johdonmukaisuutta. Nähdessää kaksi totuutta, jotka tuntuvat ristiriitaisilta, hän ottaakin molemmat ja ristiriidan, joka tulee kylkiäisenä..."
Chesterton ei käy taisteluun järkeä vastaan, se sietää toistaa. Itse asiassa hän puolustaa sitä. "Se nimittäin kaipaa puolustusta. Koko moderni maailma käy sotaa järkeä vastaan, ja torni jo hoippuu...", Chesterton tilittää. Moderni ihminen on niin epäileväinen ja vapaa ajattelussaan, ettei hän enää oikein edes usko itseensä ja kykyynsä. Kyse ei ole nöyryydestä, vaan sokeudesta.
"Ihmisen oli tarkoitus epäillä itseään, mutta olla epäilemättä totuutta... Olemme hyvää vauhtia kasvattamassa henkisesti niin vaatimatonta miespolvea, ettei se usko edes kertomatauluun. Olemme vaarassa nähdä filosofeja, jotka epäilevät painovoimalakia oman mielikuvituksensa tuotteeksi. Entisaikain irvileuat olivat liian ylpeitä vakuuttuakseen mistään, nämä taas liian nöyriä vakuuttuakseen mistään. Nöyrät perivät maan, mutta nykyskeptikot eivät kainouttaan tohdi edes vaatia perintöosaansa."
Usko ja järki nähdään usein ristiriitaisina. Ihmisen tulee kuitenkin uskoa järkeen. Luottaa. Ääriskeptikko maalaa itsensä nurkkaan ja käy tyhjillä.
"On joutavaa alituisen puhua järjestä ja uskosta toistensa vaihtoehtoina. Järkikin on uskon asia. On uskon ilmaus luottaa siihen, että ajatuksillamme ylipäätään on jotakin tekemistä todellisuuden kanssa... Samassa tahdissa kuin katoaa usko, katoaa järkikin. Ne nimittäin molemmat perustelumenetelmiä, jotka eivät itsessään ole perusteltavissa... Olemme ponniskelleet pitkään ja peräänantamattomasti riuhtaistaaksemme mitran kirkkoruhtinaan päästä - hänen päänsä vain sattui lähtemään samalla riuhtaisulla."
Moni varmaan tunnistaa Chestertonin luonnehdinnan. Nykyään puhutaan hyvin varovaisesti totuudesta. Tietenkin kuuluu olla nöyrä, muttei niin "nöyrä" että epäilee koko totuutta tai todellisuutta. Nykyään puhutaan vain näkökulmista, tunteista, kokemuksista ja mielipiteistä, ja lähtökohtana on ettei ole olemassa meistä riippumatonta todellisuutta (ainakin se on saavuttamattomissa). Chesterton ivaili tätä toteamalla: "Ei ole mitään sellaista asiaa kuin asia." Tietenkin on hyvä olla maltillinen luottaessaan aisteihinsa tai järkeensä, muttei tämä epäilys voi johtaa kaiken näkemiseen vain näkökulmina.
"Mies, joka ei usko omiin aisteihinsa, ja mies, joka ei usko mihinkään muuhun, ovat molemmat hulluja, mutta heidän hulluutensa ei ilmene minään vikana heidän ajattelussaan vaan siinä, että jokin on silminähtävästi vialla koko heidän olemuksessaan. Molemmat ovat sulkeneet itsensä kahteen laatikkoon, joiden sisäpintoihin on maalattu aurinko ja tähdet. Kumpikaan ei kykene tulemaan ulos - toinen ei pääse nauttimaan taivaan avaruudesta ja autuudesta, toinen ei edes maan avaruudesta ja autuudesta."


G. K. Chestertonin Oikea oppi -kirjan (2012) on julkaissut Savukeidas kustannus. Suomentaja on Antti Nylén. Nidottu. 200 sivua.