28. elokuuta 2012

Papilta kysyttyä 20

Kadotus?

Helvetti, tuonela, kadotus ja muut vastaavat sanat ovat vaikeita. Viisas piispa kerran totesi näistä, että on syytä olla maltillinen niiden äärellä. Hän vertasi tilannetta maanalaiseen juna-asemaan, siis metroon, missä laiturin päässä, tunnelin aukolla, on usein kyltti: "Pääsy kielletty!" Augustinus (k. 430) tokaisikin asiasta: ”Se kyllä selviää nopeasti sitten paikan päällä.” Aiheesta emme siis voi sanoa paljoa.

Viimeinen tuo
Viisaasta varovaisuudesta tai kielloista huolimatta ihminen on kautta aikojen pohtinut näitä kysymyksiä. Yleisinhimillinen kokemus on, että ihminen kantaa vastuuta elämästään. Voisi sanoa, että sillä miten elämme on seuraamuksia, ei vain tässä elämässä, vaan myös tulevassa. Käsite viimeinen tuomio on tuttu meille samoten myös vaikkapa ei-kristillinen karman-laki. Vain täysin paatunut ihminen voi väittää ettei millään loppujen lopuksi ole väliä, ei tässä elämässä, eikä tulevassakaan.

Ortodoksinen kirkko uskoo vakaasti, että tuomio on todellisuutta. Niin on myös kadotus. Muun väittäminen ei olisi kristinuskoa.

On hyvä muistaa, etteivät helvetti tai sen vastakohta taivas ole konkreettisia paikkoja. Eivät ainakaan, silloin, jos paikoilla tarkoitamme fyysisiä paikkoja maailmankaikkeudessa. Taivas ei ole tuolla pilvien takana tai Pluton naapurissa. Helvettiä et löydä vaikka kuinka kaivaisit maata. Joskus puhutaan taivaasta tai helvetistä olotilana. Sekään ei oikein ole hyvä. Ihmissanat jäävät vajavaiseksi yrittäessään kuvata näitä.

Asian voi esittää näin. Ortodoksinen kirkko viettää helatorstaina Kristuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Juhlassa ei niinkään juhlita taivaaseen menemistä siirtymisenä johonkin "paikkaan" jossakin, vaan Kristuksen nousemista Isänsä luokse. Kristus ei mene taivaaseen, kuten paikkaan, vaan luo "taivaan" meille Isä Jumalan luona. Tähän kiteytyy koko kristinuskon sanoma. Jumala tuli luomaansa maailmaan pelastaakseen sen ja tuomaan sen luokseen. Kirkosta ja sen jumalanpalveluksista usein puhutaan "taivaana maan päällä". Se on esimakua Jumalan lähellä olemisesta. Kristus totisesti nosti ihmisyyden Jumalan tykö.

Simeon Uusi Teologi
Helvetistä, tuonelasta tai kadotuksesta Raamattu antaa parhaat luonnehdinnat. "Ulos pimeyteen", "pimeä laakso", "unohduksen maa" ja "helvetin tuleen". Mainitakseni joitakin esimerkkejä. Kaikki maailmankirjallisuuden ja -taiteen sanalliset ja kuvalliset "symbolit" helvetistä yrittävät ilmaista osattomuutta Jumalasta, "elämästä erossa olemista", kuten Simeon Uusi Teologi (k. 1022) asian ilmaisi. Kyse on äärimmäisestä yksinäisyydestä ja pimeydestä. Taivas ei ole yksityisasia, mihin minä pääsen, vaan mihin me pääsemme. Kun taas kadotus juurikin on yksinäisyyden paikka mihin minä menen - yksityisasia. Helvetti on torjutun rakkauden ja välittämisen, syvän itsekkyyden pimeyttä - totisesti "unohduksen maa".

Kadotuksen mahdollisuus on olemassa, muttei kukaan ole sinne ennalta tuomittu. Ortodoksinen kirkko rukoilee ja toivoo kaikkien pelastuvan. Tietenkin. Tämän eteen se palvelee, rukoilee, opettaa ja opastaa. Joskus toruukin.

Kirkko odottaa tuomiota ilolla. Yksi perussyy iloon on se, että tuomio on hyvän voitto. Pahalla ja pahuudella ei ole viimeistä sanaa. Miten oikeus toteutuu? Miten hyvä voittaa? Miten kyyneleet kuivataan? En tiedä, mutta se tapahtuu. Ilman Jumalaa uhrien huudot kaikuisivat vain kylmässä, autiossa ja välinpitämättömässä avaruudessa. Ihmiskohtalot vain huuhtoutuisivat pois ajan virrassa ja aallokossa. "Korkeimmalla oikeudella" on viimeinen sana - mutta Kristuksen kasvot. Itse tuomiot on siis parasta jättää itse Tuomarille.

Nämä ovat kömpelöt vastaukseni kysymykseen. Paljon on jäänyt sanomatta. Monia sanoja olisi pitänyt paremmin selittää. Ymmärrystä pyydän.


Ehtoollinen ja synnintunnustus?

Hyvä kysymys ja aina ajankohtainen. Ehtoollinen on ortodoksisen kirkon uskon ja elämän keskiössä. Se on osallisuutta Kristuksen ruumiista ja verestä.

Synnintunnustus - katumuksen sakramentti - on myös ortodoksisen uskon ja elämän ydinasioita. Ehtoollisen ja katumuksen suhdetta on paljonkin pohdittu ja jokaisena aikana on löydettävä tasapaino niiden välillä.

Aikaisemmin Suomessa ehtoollinen ja katumuksen sakramentti kytkettiin toisiinsa. Ilman katumuksen sakramenttiin osallistumista ei osallistuttu ehtoollisesta. Käytäntö tuli Venäjän ortodoksisesta kirkosta. Ongelmaksi muodostui se, että sekä ehtoollisella että katumuksen sakramentissa käytiin harvoin. Alla oleva esimerkki on jopa hieman hullunkurinen.

Brjantšaninov
Venäläinen piispa Ignati Brjantšaninov (k. 1867), silloin vielä Dimtri nimisenä ja sotilasakatemian opiskelija, halusi käydä ehtoollisella joka sunnuntai. Hän kertoi tästä rippi-isälleen, joka hämmentyi siitä kovasti. Dimitrin ajatukset nähtiin synnillisinä ja häntä epäiltiin "harhaoppiseksi". Dimtrin poikkeavuus nähtiin epäluotettavuuden merkkinä ja häntä alettiin varjostamaan. Hän vaihtoikin rippi-isää ja alkoi käymään ehtoollisella salaa kaikilta Valamon luostarin edustustossa Pietarissa.

Ignatin elämän esimerkki osoittaa millaiseksi tilanne oli yleisesti kehittynyt 1800-luvulla. Jokaista velvoitettiin käymään synnintunnustuksella ja ehtoollisella kerran vuodessa uskonnollisuutensa ja luotettavuutensa osoituksena. Poikkeavuus tästä oli epäilyttävää.

Vuonna 1970 Suomen ortodoksisen kirkko poisti pakollisen synnintunnustuksen ennen ehtoollista. Piispainkokouksen mukaan ortodoksikristityn tulisi rippi-isänsä siunauksella löytää oikea "rytmi" molempien suhteen. Korostan, että molempien suhteen. Liian usein synnintunnustus unohtuu lähes kokonaan. Itse suosin ja opastan toimimaan näin. Suosittelen käymään vähintään kerran kuussa ehtoollisella. Useamminkin saa miellään osallistua. Kuukauden väli "vähimmäismääränä" tulee tuhansien vuosien takaa, silloin kun vajaan kuukauden poissaolo merkitsi itsensä erottamista ehtoollisyhteydestä. Ihminen jättäytyy pois Kristuksen ruumiin verenkierrosta. Katumuksen sakramenttiin tulee osallistua niin usein kuin haluaa. Vähintään kerran vuodessa, mutta suositeltavaa on kuitenkin neljänä pitempänä paastokautena osallistua katumuksen sakramenttiin. Kunkin rippi-isä kuitenkin neuvoo miten toimia.

Seurakuntatodellisuudessa synnintunnustus on usein aika näkymätön. Siitä puhutaan pääsiäispaaston aikana, mutta silloinkin se saattaa jäädä vain maininnaksi. Ehtoollisella käydään, muttei kovinkaan ahkerasti synnintunnustuksella. Vielä huonompaa oli vanha käytäntö, missä käytiin harvoin molemmissa. Olisi syyä ymmärtää, että piispainkokouksen kehotus oli löytää rippi-isän siunauksella tasapainoinen, raitis ja hengellisesti vastuullinen "rytmi" ehtoollisen ja synnintunnustuksen suhteen. Sekä että, ei joko tai, siitä on kysymys ja missä suhteessa.

Suuri paasto
En itse usko ehtoollisen ja synnintunnustuksen yhteen liittämisen menneellä tavalla olevan ratkaisu. Toki kytköksissä ne ovat, mutteivät "mekaanisesti". Kysymys on hyvin laaja ja liittyy niinkin oleelliseen, kuin jäsenyyden ymmärtämiseen ortodoksisessa kirkossa. Synnintunnustus ei ole "lupa" käydä ehtoollisella. Se on paluuta, itseensä menemistä, katumusta ja selän kääntämistä synnille. Ehtollisella ei vain "käydä", vaan siitä osallistutaan. Kasteessa alkanut tie Kristuksessa löytyy alati uudestaan synnintunnustuksella, kun palaamme tielle kohti Kristusta. Yhdessä minä ja muut olemme jäseniä Kristuksessa, joka on päämme. Kirkkoa on jo varhain verrattu "ruumiseen". Osallistumme Kristuksen ruumiista ja verestä ehtoollisessa ja me kaikki olemme yhdessä hänessä. Kristuksessa, -ssa, kuten apostoli Paavali rakasti sanoa.

Lisätietoa ja pohdiskelua aiheesta löytyvät Alexander Schmemannin (k. 1983) Pyhät pyhille -kirjoituksessa Suuri paasto -kirjassa (s. 129-164). Schmemannin teksti on aika teologista, mutta antavaa. Yleistajuisempaa opetusta, myös ehtoolliseen valmistautumisesta, saa arkkipiispa Paavalin (k. 1988) Uskon pidot -kirjasta, joka kannataa lukea kokonaan. Hyvin opettavainen ja innostava kirja. Eräs ortodoksisen liturgisen etevempiä tuntijoita kutsui sitä "1900-luvun mystagogiaksi".


Papilta kysytään kaikenlaista. Olen yrittänyt vastata kysymyksiin kykyjeni mukaan. Muita Papilta kysyttyä -blogikirjoituksia alla:
  • Papilta kysyttyä - Onko papin työ kiva? Mitä tarkoittaa XB? Naispappeja? Ehtoollispaasto?
  • Papilta kysyttyä 2 - Miksi ikoneita suudellaan? Eikö lapsen pitäisi itse päättää? En enää käy jumalanpalveluksissa, koska pappi oli ilkeä? Voiko ei-ortodoksi osallistua jälkiviinistä ja -leivästä?
  • Papilta kysyttyä 3 - Onko yhteinen ehtoollislusikka terveysvaara? Miksi jumalanpalvelukset ovat niin pitkiä? Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen?
  • Papilta kysyttyä 4 - Eutanasia? Ateistin osallistuminen jumalanpalvelukseen? Keskustellaanko ortodoksisesta opista?
  • Papilta kysyttyä 5 -Lapset jumalanpalveluksissa? Muistelulappujen ja -kirjan täyttö? Pukeutumumisesta jumalanpalveluksiin?
  • Papilta kysyttyä 6 - Miksi jumalanpalveluksissa rukoillaan? Avoin arkku? Miksi ortodoksit palvovat ikoneita?
  • Papilta kysyttyä 7 - Miksi ristissä on poikkipuu? Epäilys? Mielialalääkkeet?
  • Papilta kysyttyä 8 - Luterilainen ortodoksisella ehtoollisella? Suosikkikirjasi?
  • Papilta kysyttyä 9 - Ateismi muodikasta? Miten ihmisarvo määritellään?
  • Papilta kysyttyä 10 - Uskonto ja sota? Paljonko ortodokseja on? Aukkojen Jumala?
  • Papilta kysyttyä 11 - Miten suudella ikonia? Ortodoksinen loisteliaisuus? Nainen alttarissa? Kännykkä jumalanpalveluksessa?
  • Papilta kysyttyä 12 - Ristinmerkki? Miksi jumalanpalveluksissa rukoillaan ainoastaan ortodoksien puolesta? Kirkollisvero?
  • Papilta kysyttyä 13 - Miten käyttäytyä suitsutuksen aikana? Kaunokirjallisuus? Pyhät hallitsijat?
  • Papilta kysyttyä 14 - Uskonnonopetus? Onko luterilainen kristitty? Pitääkö käydä jumalanpalveluksissa?
  • Papilta kysyttyä 15 - Peitteen heiluttaminen liturgiassa? Onko Jumala mies vai nainen? Onko vastasyntynyt lapsi syntinen?
  • Papilta kysyttyä 16 - Naimisiin? Ortodoksipappi ja politiikka? Jälkiviini? Tolstoi ja ortodoksinen kirkko? Jumalanpelko?
  • Papilta kysyttyä 17 - Maailmantalous? Ortodoksikummi? Jooga? Ortodoksinen kirkko ja alkukirkko?
  • Papilta kysyttyä 18 - Kasteen käytännön järjestelyt? Abortti?
  • Papilta kysyttyä 19 - Miksi kirkossamme pitää seistä? Kuka sanat keksi? Uskontko, että Jumala loi ihmiset ja muut tyypit? Kuolemanrangaistus? Pussy Riot?