15. elokuuta 2012

Papilta kysyttyä 18

Kasteen käytännön järjestelyt? Abortti?


Kasteen käytännön järjestelyt?

Kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen... (Matt. 28:19)
Kasteessa ihmisestä tulee kirkon jäsen. Kasteessa ihmisestä siis tulee kristitty. Ortodoksisessa kirkossa kastetaan kaikenikäisiä, lapsista aikuisiin. Kaste on ihmisen tärkeimpiä tapahtumia. Se on juhlava ja iloinen päivä. On jopa puhuttu "uudestisyntymisestä" kasteessa. Nimitys viittaa kasteen mullistavaan luonteeseen.

Useimmiten kastettava on vauva ja tämä näkyy tekstissa alla.

Kasteen järjestely alkaa sillä että otetaan yhteyttä seurakuntaan. Yhteydenotto on mielekästä tehdä silloin kun vauvan äidille (jos hän on ortodoksi) saapuu kirje seurakunnasta parin viikon sisällä vauvan syntymästä. Kirje sisältää lyhyen onnittelukirjeen ja väestörekisterin kaavakkeen. Kasteesta päättävät lapsen huoltajat yhdessä. Äiti on kuitenkin määräävässä asemassa, jos sopua ei löydy. Toki jos isä on ortodoksi ja äiti esimerksi luterilainen, voidaan vauva kastaa äidin suostumuksella ortodoksiksi. Kyse on yhteisestä sopimisesta. Ortodoksinen kirkko tietenkin toivoo, että lapset kastettaisiin ortodokseiksi.

Kasteen on hyvä tapahtua kahden kuukauden sisällä syntymästä, toki myöhemminkin voi kastaa. Yhteydenotto seurakuntaan on kuitenkin hyvä tehdä hyvissä ajoin, riippumatta kasteen ajankohdasta. Aluksi sovitaan vain kasteen ajankohta ja paikka. Tällöin on myös tilaisuus kysyä, jos jokin asia askarruttaa. Voi myös sopia tapaamisen papin kanssa toimituskeskustelua varten.

Luontevin paikka kasteelle on kirkko. Siellä on kaikki tarvittava välineistö sujuvaan kastetoimitukseen - kastemaljasta hoitopöytään. Merkittävin syy ei kuitenkaan ole käytännöllinen. Kirkon luontevuus kasteen paikkana on se, että kaste on nimenomaan kirkon jäseneksi tulemista.

Kaste kotona on toki mahdollinen. Syy kotikasteeseen voi olla vaikkapa etäisyys kirkkoon tai vauvan heikko terveydentila. Kysymys kasteen paikasta ei kuitenkaan ole kynnyskysymys, mutta toivotaan, että kaste tapahtuisi kirkossa. Kastejuhlat järjestetään usein kotona. Näin voi menetellä vaikka kaste tapahtuisikin kirkossa. Itse asiassa juhlajärjestelyille on jopa enemmän tilaa, kun itse kaste toimitetaan kirkossa.

Kummeja voi olla useampi kuin yksi, mutta ainakin yhden kummin tulee olla ortodoksisen kirkon jäsen ja mielellään samaa sukupuolta kuin kastettava. Ortodoksikummi lausuu kasteessa muun muassa uskontunnustuksen kastettavan puolesta

Kaste ei ole nimenanto. Itse kastetta edeltää kylläkin nimenantotoimitus, mutta itse kasteella ei ole nimenannon kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa nimenanto voidaan toimittaa erillisenä toimituksena kahdeksantena päivänä syntymästä. Ortodoksisen perinteen mukaan annetaan vain yksi nimi. Toki useampiakin voi olla, mutta ihmistä puhutellaan yleensä yhdellä nimellä, joten tässäkin valossa yksi nimi on riittävä. Nimen - tai ainakin yhden niistä - tulee olla kristillinen. Suurin osa suomalaisista nimistä on juuriltaan kristillisiä. Esimerksiksi Antti-nimi viittaa Andreakseen, joka osaltaan viittaa apostoli Andreakseen. Matti viittaa apostoli Matteukseen ja Liisa apostolienvertaiseen Elisabetiin. Nimi siis samalla viittaa nimenhaltijan suojeluspyhään.


Abortti?


Abortti ei ole uusi kysymys ortodoksiselle kirkolle. Toki lääketieteen kehityksen myötä se on muuttanut muotoaan. Peruskysymys on silti sama. Näin esimerkiksi 100-luvulla: "Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä häpäise poikia, harjoita huoruutta, älä varasta, älä harjoita noituutta, älä sekoittele myrkkyjä, surmaa lasta lähdettämällä, äläkä tapa sitä kun se on syntynyt."

Ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti aborttiin. Se nähdään vakavana syntinä ja rinnastetaan murhaan. Jo alkuajoista elämän varjeleminen - kohdusta saakka - on ollut ortodoksisen kirkon asenne. Nykyinen keskustelu on liiankin "teknistä". Ihan kuin olisi kyse ainoastaan "lääketieteellisestä toimenpidestä". Itse asiassa sanat sikiö tai alkio hämärtävät sitä tosiasiaa, että on kyse syntymättömästä ihmisestä. Nykyään puhutaan raskauden keskeytyksestä, mutta olisi hyvä tiedostaa, että on kyse elämän päättämisestä. Abortissa elämä ei pääty, vaan se toimenpidellä päätetään.

©In Communion

Elämä alkaa hedelmöityksestä. Silloin saa alkunsa täysin uusi elämä, ainutlaatuinen ja vailla vertaa. Toista samanlaista ei ole, eikä tule. Hänessä on jo kaikki valmiina "sisäisesti", vaikkei vielä kehittyneenä. Puolentoista kuukauden jälkeen on jo paljon eriasteisissa kehitysvaiheissa. Sydän lyö ja on aivotoimintaa. Runsaan parin kuukauden jälkeen on jo käsiä, jalkoja, pää ja suu. 300-luvulla jo kirjoitettiin ettei ortodoksinen kirkko ryhdy "hiustenhalkomiseen" milloin ihminen muotoutuu. Ihmiselämästä on kyse alusta saakka.

Raamatussa on kauniit lauseet liittyen aiheeseen elämän alusta. Luulen, että jokainen ihminen voi inhimillisyydessään samaistua niihin, edes runollisella tasolla, olkoon hänen uskonsa laita miten tahansa.
 "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut..." (Ps. 139:13-16)
Syyt abortteihin ovat moninaiset. On hyvinkin traagisia syitä. Merkittävin syy on niin sanottu "sosiaalinen". Enemmistö kymmenistätuhanista vuosittaisista aborteista Suomessa tapahtuu sosiaalisista syistä. Selkeässä vähemistössä on kaikkein traagisimmat syyt. Kovalta se varmaan kuulostaa, kun ortodoksinen kirkko silloinkin on aborttia vastaan (yhtä kiivaasti kuin vaikkapa katolinen kirkko). Kanta on aikalailla ehdoton.

Ortodoksisen kirkon pyrkimys on siis suojella elämää, mutta olla myös armollinen. Naista tai tyttöä ei tietenkään hylätä. Eräs opettaja kertoi keskustelusta oppitunnilla: "Keskustelu oli erittäin elävää, kunnes eräs tytöistä sanoi: 'Abortti on siis kirkon mielestä väärin. Se on murha. Entä sitten, kun olen sen tehnyt.' Elävyys katosi ja tilalle tuli hiljaisuus."

"Entä sitten, kun olen sen tehnyt." Naista ei jätetä yksin. Yksin naisen ei vastuuta kuulu kantaa, hän on harvoin yksin syypää tekoon. Isällä ja muilla ihmisillä ympärillä on myös vastuunsa. Tarpeen tullen terveydenhoitoalan ammattilaiset auttavat, sillä abortti aiheutta usein terveydellisiä haittoja. Armollisesti ortodoksinen kirkko ottaa naisen vastaan, tuomiten synnin, muttei syntistä. Pappi ottaa vastaan synnintunnustuksen ja määrää mahdolliset katumusharjoitukset (esimerkiksi esirukous loppuelämäksi kuolleen lapsen puolesta). Vastuu teosta on siis otettava.

Eräät väittävät valheellisesti, ettei abortissa ole tapahtunut mitään "kovinkaan erikoista" tai kyse on "oikeudesta". Raskaasta synnista on kannettava vastuu ja tunnustettava se sellaiseksi.