28. kesäkuuta 2012

Papilta kysyttyä 9

Ateismi muodikasta? Miten ihmisarvo määritellään?

Ateismi muodikasta?

En väittäisi ateismia muodikkaaksi. Ehkä joku niin tekee. Uusateismi-ilmiö kirjoineen ja "apostoleineen" tuli ja meni. Se ei tuonut kovinkaan painavaa panosta ihmiskunnan aatehistoriaan.

Muodikasta minun mielestäni on juurikin yleinen sitoutumattomuus. Aate esittelee itsensä ylevänä ja modernina. Suvaitsevaisenakin se itseään pitää. Sana suvaitsevaisuus on jopa ehkä yksi sen lempiluonnehdinnoista. Hieman pintaa syvemmältä katsomalla kuitenkin huomaa, että taustalla on aate, joka on hyvinkin suvaitsematon ja ehdoton. Moni pitää minua varmaan tässä vaiheessa jo jotenkin vinksahtaneelta.

Ei ole olemassa tyhjiötä. Olen itse usein miettinyt eri tahojen väitettä omasta neutraaliudestaan. Väitteellä ylläpidetään savuverhoa sen tosiasian edessä, että taustalla onkin maailmankatsomus. Se on yhtä sitoutunut omaansa, kuin yhdenkään uskonnon edustaja. Tästä huolimatta se esittelee itsensä neutraalina, sitoutumattomana ja vieläpä suvaitsevana. Itse asiassa näin tekemäällä, se vain piilottaa omat asenteensa eikä tuo niitä osaksi vuoropuhelua. Miten ihmeessä voi käydä keskustelua osapuolen kanssa, joka inttää omaa neutraaliuttaan mutta pitää suurimman osan korteistaan piilossa (väittäen ettei niitä edes ole)?

Älä hämmennä meitä joululla, kasvata opettajalla, älä Jumalan avulla

Muodikasta on myös tulkita uskonnonvapaus - ei niinkään vapaudeksi uskoa haluamallaan tavalla ja elää sen mukaan - vaan vapaudeksi uskonnosta. Itse olen ihmetellyt kiihkoa sulkea uskonto pois yhteiskunnasta. Uskonto on vain yksityisasia, eikä kuulu mihinkään julkiseen tilaan, ajatellaan usein. Jos uskontoa sallitaan esiintyvän, sen toivotaan mieluiten olevan esillä herttaisesti tietyn kulttuurin ilmentymänä. "Taustalla olevia sipulikupoleita", ihan vain arjen väriläiskiksi.

Viime ajoilta mieleenpainuva mielipiteen muokkaaminen oli uutinen opettajaopiskelijoiden mielipiteistä tuntijaon suhteen. 7000 henkilön kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Tämän murto-osan mielipiteen perustella saatiin kirjoittaa sensaatiouutinen: Uskonnonopetusta vähenettävä. Kuvaavaa oli, että uutinen julkaistiin päiviä ennen tuntijaon esityksen julkaistamista. Minua ei vaivaa alttius salaliittoteorioihin, mutta utelias mieli ihmettelee uutisointia ja sen taustalla olevaa ajatusta. Ajankohtakin herättää miettimään. Kaikki toki esitetään "neutraalina" ja "ihan vain tiedoksi" tyyppisesti. Parempi uutisotsikko olisi ehkäpä ollut: "Murto-osa tulevista opettajista kiinnostunut tuntijaosta."

Blogikirjoituksen kuva on Neuvostoliitosta. Ei liity suoranaisesti kysymykseen, mutta antaa ajattelemisen aihetta. Lapset osoittavat mieltään. En tiedä onko mielenosoitus oikeasti osoitus heidän mielipiteestään. He eivät halua mieltään sekoitettavan joululla ja joulukuusella. Oikealla oleva teksti ilmoittaa: "Kasvata lapsesi opettajan avulla, ei Jumalalla." Neuvostoliitossa ei muuten ollut uskonnonopetusta.


Miten ihmisarvo määritellään?

Ihmisarvon voi määritellä miten haluaa. Toisinaan se on tehty yhdellä tapaa ja toisinaan toisella.

Natsi-Saksa on klassinen esimerkki. Ei-toivotut ihmisryhmät määriteltiin vähemmän ihmisiksi. Kehitettiin käsite ali-ihminen  - untermensch saksaksi. Antiikin Kreikkaa kuvataan usein yksipuolisen ylevästi, mutta olisi syytä muistaa että esimerksiksi filosofi Aristoteles (384-322 e.Kr.) määritteli orjia "työkaluiksi".

Ortodoksinen kirkko liittää kysymyksen ihmisarvosta kysymykseen Jumalasta. Ilman toista ei ole toista. Ihminen on luomakunnan kruunu. Tämä ei tietenkään tarkoita muun elämän vähättelyä. Eläinten ja muun elämän vähättely ei kuulu kristinuskoon. Kaikki on Jumalan luomaa ja arvokasta. Eläimet ovat teologian silmissä ihmisen palvelijoita. Kuulostaa ehkä hieman epämuodikkaalta, mutta paljon paremmalta kuin tunnetun valistusajan filosofin luonnehdinta eläimistä "koneina".

Serafim ruokkii karhua

Palvelijoita siunataan, niistä kiitetään, pidetään huolta, kun sen sijaan koneita käytetään ja ehkä huolletaan. Nykyinen ruokateollisuus ei taida enään puhua eläimistä, vaan yksiköistä. Kysymyksestä on ehkä liiaksi etäännytty, mutta on hyvä muistaa, että kaikki arvot kytkeytyvät toisiinsa.

Ihmisarvo ja kaikki muu arvo on Luojan antama - ei ihmisen,  eikä näin ollen ihmisen pois otettavissa. On surullista lukea ihmispersoonasta määritelmiä, jotka perustuvat vaikkapa tietoisuuteen, kykyihin tai muihin ominaisuuksiin, tajuten monen ihmisen olevan näiden teorioiden mukaan "vähemmän" ihmisiä. Pahimmassa tapauksessa ihmisarvo määritellään tarpeellisuuden, hyödyn tai vaivan perusteella (tarpeen tullen tehdään uudelleenmääritys, kuten on yritetty esimerksiksi vastasyntyneiden kohdalla, sanoen ettei joillakin ole silloinkaan "oikeutta elämään").

Kysymys Jumalasta on siis hyvinkin käytännöllinen. Jos ihmisarvo on ehdoton ja annettu, se ei ole neuvoteltavissa. Se ei ole myöskään lopullisesti määriteltävissä. Ihminen on mittaamattoman arvokas. Ilman tätä perustaa ihmisarvolta tippuu pohja.

Ratzinger

"Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua." Kyllä me ihmiset osataan, moni selittää, unohtakaa nyt se Jumala. Voihan sen noinkin ajatella. Itse kuitenkin uskon Jumalaan ja siksi uskon jokaiseen ihmiseen. Usko onkin todellisen humanismin ehtona ja käytännön taustalla. Kardinaali Joseph Ratzinger (s. 1927), nykyinen paavi, on kirjoittanut seuraavaa:
"Jumala on ‘käytännöllinen’… Tämän näemme jokaisessa paikassa, missä hänen tietoinen kieltämisensä on muuttunut periaatteelliseksi... Aluksi, kun Jumala jätetään pois yhtälöstä, kaikki vaikuttaa etenevän kuten ennen. Kypsät päätökset ja elämä perusrakenteet jäävät paikoilleen, vaikkakaan niillä ei ole perustaa jäljellä. Mutta, kuten Nietzsche asian esittää, kun uutinen oikeasti saavuttaa ihmiset, että ‘Jumala on kuollut’, ja he ottavat sen sydämeensä, kaikki muuttuu. Tämä osoittaa tänään tavan miten tiede käsittelee ihmiselämää. Ihminen on muuttumassa tekniseksi objektiksi, samalla kun hän häviää ihmissubjektina. Tästä hän voi syyttää vain itseään. Kun ihmisalkioita keinotekoisesti ‘viljellään’ jotta voidaan saada ‘tutkimusaineistoa' tai elimiä, joilla voitaisiin hyödyttää toisia ihmisiä, asiasta ei edes nouse hälyä. Niin harvat ovat enää kauhistuneita. Kehitys vaati kaikkea tätä. Sillä on jalo päämäärä: elämänlaadun parantaminen – ainakin niille joilla on varaa tällaisiin palveluihin. Mutta, jos ihminen alkuperältään ja juuriltaan on vain objekti itselleen, jos hänet ‘tuotetaan’ ja hän astuu liukuhihnalta valikoituine ominaisuuksineen ja asusteineen, mitä ihmettä ihmisen on ajateltava ihmisestä? Miten hänen tulisi kohdella ihmistä? Mikä tulee olemaan ihmisen asenne toista ihmistä kohtaan jos hän ei näe toisessa ihmisessä enää merkkiäkään jumalallisesta mysteeristä, vaan ainoastaan omaa tietotaitoaan? … Meidän tulisi miettiä eikö Jumala voisi olla todellinen todellisuus, kaiken ‘realismin’ edellytys, jota ilman mikään ei ole turvassa."