2. maaliskuuta 2012

Sydämeen kirjoitettu laki

"Olipa kerran aika, jolloin filosofi saattoi kirjoittaa, että perustavat moraaliset periaatteet 'ovat samat kaikille, sekä oikeellisuuden että tiedon osalta' - ja odottaa kaikkien olevan samaa mieltä."

Moraalisten perusperiaatteiden ajateltiin siis olevan oikeita kaikille ja pohjimmiltaan kaikkien tiedossa. Ajatus "moraalisesta luonnonlaista" oli yleisesti hyväksytty. Tänään moni kyseenalaistaa tämän "luonnonlain", jopa ihan periaattesta. Professori J. Budziszewski (s. 1952) Tätä emme voi olla tietämättä -kirjassaan (2011) esittää puolustuspuheen moraalisen luonnonlain puolesta. On olemassa moraalinen luonnonlaki ja sen hylkäävät elävät itsepetoksessa, Budziszewski tylyttää.

Kirja esittelee moraalisen luonnonlain perusteet ja myös korjaa monta siitä koskevaa harhaluuloa. Moraalinen luonnonlaki kuulostaa varmaan monen korvaan vain menneen maailman asialta. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistus ammentaa osaltaan juuri moraalisesta luonnonlaista koskevasta ajattelusta.

Budziszewski lähestyy moraalista luonnonlakia kristinuskon näkökulmasta. Tämä voi olla monen mielestä häiritsevää ja jotenkin puoluleellista. Budziszewskillä on kuitenkin hyvät perustelut tälle. Kokonaisuutta katsottaessa kirja on juuri apologeettinen - se on moraalisen luonnonlain puolustus ja ajoittain jopa hyökkäys moraalisen luonnonlain kiistäjien kimppuun.

Kirjan sanomaa on vaikea kiteyttää. Kaiken esittely vaatisi laajan selostuksen, eikä tällä blogistilla ole siihen aikaa, eikä myöskään osaamista. Alla yritän esitellä tuntojani kirjan äärellä ja sen herättämiä ajatuksia.

J. Budziszewski Tätä emme voi olla tietämättä

En pitänyt kirjasta. Moni seikka siinä tökki. Yritin lukea monet kohdat uudestaan, mutta en saanut oikein otetta kirjasta. Se oli mielestäni sekava.

Itselleni Budziszewskin ajatuksen kulkua oli vaikea seurata. Vika on ehkä minussa, mutta samalla lohduttaudun sillä, että Joseph Ratzingerin (s. 1927) järjenjuoksua kykenen seuraamaan. Kääntäjän Tapio Puolimatkan (s. 1953) johdanto kirjaan auttoi hieman. Budziszewski tekee kylläkin monia osuvia arvioita maailmanmenosta, mutta sitten sinkoaakin parilla rykäisyillä sellaisiin johtopäätöksiin, etten ainakaan itse pysynyt kärryillä.

Lopetan tämä kirjoituksen kolmeen ajatukseen, jotka tulivat mieleeni lukiessani kirjaa. Kirja ainakin onnistui herättämään ajatuksia mikä toki on aina parempi kuin mitäänsanomattomuus. Uusi tie -julkaisija lupaakin: "Tätä emme voi olla tietämättä on ajatuksia herättävä puheenvuoro ajankohtaiseen moraalifilosofiseen keskusteluun."

  • Monesti kaikille yhteisen ja sitovan moraalin ajatellaan löytyvän, kunhan kaikki "puolueellisuudet" poistetaan - moraalinen luonnonlaki ei siis saa esimerksiksi olla kytköksissä uskontoon. Budziszewski esittää uskonnon elintärkeäksi osaksi "moraalista luonnonlakia". Uskonnot ovat väyliä kohti moraalisen luonnonlain tuntemista, joka ei ole noin vain löydettävissä. Budziszewski korostaa, että Jumala on moraalisen luonnonlain perusta. Ihmispersoonan loukkaamattomuutta ei ole helppoa, väittäisin jopa mahdotonta, perustella ilman viittausta Jumalaan.
  • Ihmisarvo on Luojan antama - ei ihmisen,  eikä näin ollen ihmisen pois otettavissa. On surullista lukea ihmispersoonasta määritelmiä, jotka perustuvat vaikkapa tietoisuuteen, kykyihin tai muihin ominaisuuksiin, tajuten monen ihmisen olevan näiden teorioiden mukaan "vähemmän" ihmisiä. Pahimmassa tapauksessa ihmisarvo määritellään tarpeellisuuden, hyödyn tai vaivan perusteella (tarpeen tullen tehdään uudelleenmääritys, kuten on yritetty esim. vastasyntyneiden kohdalla, sanoen ettei joillakin ole silloinkaan "oikeutta elämään").
  • Budziszewski käyttää käsitettä neutraalisuuden harha. Tykästyin siihen. Olen itse usein miettinyt eri tahojen väitettä omasta neutraaliudestaan. Väitteellä ylläpidetään savuverhoa sen tosiasian edessä, että taustalla onkin maailmankatsomus. Se on yhtä sitoutunut omaansa, kuin yhdenkään uskonnon edustaja. Tästä huolimatta se esittää itsensä neutraalina, sitoutumattomana ja vieläpä suvaitsevana. Itse asiassa se näin vain piilottaa omat asenteensa eikä tuo niitä osaksi vuoropuhelua. Miten ihmeessä voi käydä keskustelua osapuolen kanssa, joka inttää omaa neutraaliuttaan mutta pitää suurimman osan korteistaan piilossa (väittäen ettei niitä edes ole)?