22. helmikuuta 2012

Piinaava kaipuu

"Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:21)

Ihminen kaipaa. Kaipuu käy jopa aavan meren tuolle puolen. Se ilmenee monin eri tavoin ja on kiistatta osa ihmistä, jopa piinaksi asti.
Sivilisaatiot ovat seuraanneet toisiaan, ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet ja maapallon kasvot ovat muuttuneet, mutta hengellinen jano on tuhoutumaton. Sammumaton hengellinen jano, jopa piinaksi asti, on ihmisen osa. Tämä kallisarvoinen lahja on annettu ihmiselle merkiksi ja osoituksena hänen ihmisyydestään. Kallisarvoinen se on siksi, ettei se anna ihmiselle löytää rauhaa yksin eläimellisessä onnessa, vaan aina vetää häntä ylöspäin ja antaa hänelle osallisuuden ilosta vailla vertaa. Piina se on siksi, että se niin usein on ihmisen maallisten ja alhaisten vaistojen vastainen, ja tämä aiheuttaa kamppailua, etsintää ja rauhattomuutta.
Schmemann
Ortodoksipappi Alexander Schmemann (k. 1983) sanoi näin yhdessä radiopuheessa. Puhe oli siinä mielessä erikoinen, että se lähetettiin lännestä itään - Yhdysvalloista Neuvostoliittoon. Hän piti näitä radiopuheita vuosia. Hän yritti niissä tavoittaa maallistettujen ihmisten sydämiä. Neuvostoliittohan ei niinkään maallistunut, vaan maallistettiin. Radiolähetys ei ollut viranomaisten suosiossa.

Monelle Schmemannin kuuntelijalle usko oli mummojen jorinaa ja jotain menneen maailman juttuja. Silti se vain ei suostunut häviämään. Schmemannin mukaan se ei tule häviämäänkään.
Uskonto on perusluonteeltaan juuri ihmisen kaipuun merkki ja läsnäolo maailmassa. Samalla tavoin kuin savu kertoo lähellä olevasta tulesta, vaikka emme edes sitä näkisi, niin uskonto missä muodossa tahansa on luotettava todistus ettei ihmisen hengellinen jano ja etsintä lakkaa..."
Mitä janoamme? Mistä tässä janossa on kyse? Millä tämä jano sammutetaan? Tätä kysyi Schmemann lopuksi kuulijoiltaan Neuvostoliitossa - ja myös meiltä. Moni aate on väittänyt tätä kaipuuta - "janoa" - turhaksi ja jopa valheeksi, mutta tässä kaipuussa on kyse ihmisyyden merkistä ja osoituksesta. Ihminen kaipaa, piste.

Ortodoksinen kirkko on astunut paaston tielle. Paaston yksi tarkoitus onkin auttaa ihmistä löytämään itsessään oleva "jano" ja "nälkä". Ihmisen "nälkä" ei hoidu yksin leivällä.