8. helmikuuta 2012

Mitä haluamme ja mitä tarvitsemme

Ortodoksinen kirkko on jo toden teolla valmistautumassa pääsiäispaastoon, suureen paastoon. Parhaillaan vietetään paastonajan valmistusviikkoja.

Valmistusviikot nimensä mukaisesti valmistavat ihmisiä paaston koitokseen. Usein tällöin puhutaan laskeutumisesta paastoon. Tämä tapahtuu vähitellen viikkojen aikana sillä ihmisen on vaikea yhtäkkiä ryhtyä paaston ponnisteluun. Paastoon ei siis hypätä, vaan siihen laskeudutaan.

Nyt valmistusviikot ovat jo ehtineet siihen vaiheeseen, että laskeutuminen paastoon näkyy myös ruokavaliossa. Tämä puoli on tärkeä muistaa, sillä paastoaminen on aina tarkoittanut myös paastoamista - ihan kirjaimellisesti. "Hengellinen paasto" on kaunis ajatus, mutta kovin yksipuolinen. Ihminen ei ole ruumiiton olento, vaan mitä suuremmassa määrin myös lihaa ja verta. Tämäkin puoli ihmisessä osallistuu paastoon ja sen unohtaminen on itse asiassa kehon (ja kaiken muunkin aineellisen) salakavalaa väheksymistä.

Tuomiosunnuntaita (12.2.2012) kutsutaan lihapyhälaskuksi. Tällöin luovutaan lihasta. Viikko myöhemmin on sovintosunnuntain (19.2.2012) vuoro, jota vuorostaan kutsutaan maitopyhälaskuksi. Silloin luovutaan maitotuotteista. Sitten alkaakin suuri paasto. Paastoaminen jatkuu aina pääsiäisyöhön saakka.

On tärkeää huomata, että sisäisen valmistautumisen rinnallle tulee myös ulkoinen. Valmistusviikkoihin siis kuuluu myös valmistautuminen paaston ulkoiseen puoleen. Molempia tarvitaan.

Aluksi jokainen voi "harjoitella" paastoamista. Ensi viikolla voi syödä kala- tai kasvisruokaa. Molempia on usein hyvin tarjolla myös kouluissa sekä työpaikoilla. Kotona voi syödä kalapuikkoja, puuroa tai kasvishernekeittoa. Aamupalalta jätetään leikkeleet pois ja leivän päälle voi levittää vaikkapa hilloa. Suurin haaste ei kuitenkaan ole ruokalistassa, vaan se taitaa olla korvien välissä.

Lopetan kirjoitukseni lyhyellä patriarkka Bartolomeoksen (s. 1940) opetuksella koskien paastoa: "Sitä odotetaan kaikilta ortodoksisilta kristityiltä... Se merkitsee sitä, että jokaisen ortodoksisen kristityn tehtävä on harjoittaa vapaaehtoista itsehillintää ruoan ja luonnon tuotteiden kulutuksessa. Jokaisen meistä tulisi tehdä selvä ero sen välillä, mitä haluamme ja mitä tarvitsemme."

Patriarkka Bartolomeos ©Massimo Finizio