16. tammikuuta 2012

En usko

En usko. Näin apostoli Tuomas ykskantaan totesi ja asetti jopa ehtoja. Hänen ystävänsä olivat kertoneet, että Kristus oli noussut kuolleista.

Helposti voisi ajatella, että tämä on Tuomaan loppu. Nyt loppui hänen "uransa" opetuslapsena. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Tuomas kutsuttiin mukaan toistamiseen. Hän sai silloin itse nähdä ylösnousseen Kristuksen ja jopa hänen ehtoihinsa vastattiin.

Pääsiäisyö Tuomaan kirkossa
©Nicholas Econopouly

Tuomas tunnustikin lopulta: "Minun Herrani ja Jumalani." (Joh. 20:28) Tuomaksella oli oma tiensä, kuten meillä kaikilla.

Kaikilla on epäilyksensä, epäröinninsä ja pelkonsa. Me emme varmaankaan ole poikkeuksia. On lohdullista tietää, että ketään ei jätetä jälkeen.

Esimerkiksi vanha viisas pappi neuvoi, että jos ihminen kertoo katumuksen sakramentissa olevansa kykenemätön katumaan, häneltä voi kysyä: "Kadutko sitä, ettet kadu?" On myös hyvä muistaa, että Jumala rakastaa meitä kaikkia, ei siksi että me olemme hyviä, vaan siksi että hän on hyvä.

Men

Venäläinen ortodoksipappi Aleksandr Men (k. 1990) kirjoitti näin:
"Ylösnoussut Kristus ei ole nähtävissä, mutta ilmestyy selvästi jokaiselle meistä. Kuka tahansa, joka elämänsä aikana on edes hetken vaistonnut toisen maailman läheisyyden – on kohdannut Ylösnousseen Herran. Hän tulee jokaisen luokse, koputtaen sydämen ovelle ja löytää kaikille sopivat sanat. Meidän tehtävämme on kuunnella ja vastata koputukseen, sillä Herra on tullut pelastamaan, elävöittämään ja muuttamaan, ei vain kaikkien vaan meidän jokaisen elämän."  


Teksti perustuu opetuspuheeseen 14.1.2012 vigiliassa Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa Oulussa. Osa on lisätty blogiin, kuten esimerkiksi lainaus lopussa.