15. kesäkuuta 2017

Petri Gyllström - Basileios ja eläimet

Jumala ei ole pikkutarkka, missä kaiken luodun tulee pysyä visusti omassa lokerossaan. Maailman kaikki elämä tuo runsaudellaan julki kauneutta. Maailma on elävä ja liikkuva kokonaisuus, nykytieteen kielellä ekosysteemi.

Antiikin filosofien ja nykyihmisten käsitykset eläinten olemuksesta muistuttavat yllättävän paljon toisiaan.

Klassisen filosofian edustajat eläinkeskustelussa olivat pythagoralaiset ja stoalaiset filosofit. Heidän ajatuksensa pohjanaan Basileios Suuri (k. 379) kehitti kristillistä oppia eläimistä luomiskertomusta käsittelevissä saarnoissaan hyödyntäen taidokkaasti aikansa filosofiaa ja tiedettä raamatun tulkinnassaan.

Antiikissa pythagoralaiset puolustivat eläinten asemaa suhteessa ihmisiin ja he kannattivat muun muassa kasvissyöntiä ja vastustivat uskontoihin kuuluvia eläinuhreja, pitäen hengellisiä uhreja parempana. He argumentoivat myös, että eläimet ovat omalla tavallaan ihmisiä parempia, sillä ne elävät luonnollisemmin kuin ihmiset ja hyödyntävät omaamiaan kykyjä ja hyveitä täydellisemmin kuin ihmiset.

Aikana, jolloin jotkut eivät pitäneet edes orjia ihmisinä, tämä oli melko mullistava väite.

Basileios
©OCA

Pythagoralaisten selkein ääripää olivat stoalaiset, jotka pitivät eläimiä ihmisiä huonompina. Ihmisten valta näiden yli oli luonnollista, koska ihminen oli ylivertainen eläinten rinnalla, joten eläinten hengellä ei ollut juurikaan arvoa ihmisiin verrattuna.

Stoalaisuus korosti sitä, että ihmisen järki tekee hänestä eläimiä paremman, koska hän pystyy olemaan hyvä vapaasta tahdostaan, eikä vain automaattisesti, luontonsa ohjaamana.

Basileios pohti luomakunnan luonnetta ja samalla myös eläimiä saarnoissaan nimeltä Heksaemeron. Se on yhdeksänosainen saarnakokoelma, jossa Basileios käy läpi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusta jae jakeelta, täydentäen sitä kristillisellä teologialla, omilla havainnoillaan ja aikansa luonnontieteellä ja filosofialla.

Basileioksen näkemykset eläinten ja ihmisten suhteesta muistuttivat enemmän stoalaista filosofiaa, ja hän kiinnittää monessa kohtaa huomiota siihen, että ihmisellä on järki, joka tekee hänestä järjettömiä eläimiä ylevämmän. Toisaalta Basileioksen eettiset johtopäätökset siitä, miten ihmisten tulisi eläimiä kohdella, muistuttivat enemmän pythagoralaisten opetuksia.

Ihmisen lankeemusta käsittelevässä saarnassa hän huomauttaa, että ennen syntiinlankeemusta ihmiset ja kaikki muut eläimet söivät kasveja ja ihmiset tulisi palata tähän elämäntapaan. Hän puhuu toki ihmisten ylivertaisuudesta eläimiin verrattuna, ja ihmiselle annetusta tehtävästä viljellä paratiisin puutarhaa ja hallita eläimiä.

Käsitys siitä, miten eläimiä tulee hallita, yllättää: ihmisen ei tarvitse alistaa omakseen koko maailmaa ja kaikki eläimiä, vaan hän on luomakunnan hallitsija siksi, että on etevämpi muita eläimiä.

Hänen valtansa on jonkinlaista lahjaa, jossa kyky hallita oikein tekee hyvän hallitsijan, eikä se, että käyttää kykyään mielivaltaisesti alamaisia kohtaan.

©Luonnossa -palvelu

Basileios ei kuitenkaan käsittele eläimiä ainoastaan inhimillisten tarpeiden näkökulmasta, vaan hänen huomionsa on Jumalan suuruudessa ja hyvyydessä, ja luomiskertomuksen tulkitseminen toimii tapana ihmitellä Jumalan viisauden syvyyttä.

Jumala verrataan monesti arkkitehtiin ja taiteilijaan. Hänen opetuksensa luomakunnan ihmeellisyydestä kutsuu ihmisiä tarkastelemaan luomakuntaa yhä syvemmin ja syvemmin ja näkemään taiteilijan tarkoituksen ja kädenjäljen jokaisessa luodussa.
Käsi sinänsä ja silmä yksistään ja jokainen kuvapatsaan erillinen osa eivät voi näyttää kauniilta kenestäkään, joka sattuu ne näkemään. Kun ne sijoitetaan jokainen oikeaan paikkaansa, yhteenkuuluvaisuudesta syntyvä kokonaisuus, jota erillisissä osissa saattoi vaivoin havaita, tulee selväksi asiaa tuntemattomallekin. Taiteilija oli oikeastaan jo ennen kokonaisuuden luomista nähnyt jokaisen osan kauneuden.
Jumala on tämä mestarillinen taiteilija ja rakentaja ja jokaisella osalla, myös eliöillä on paikkansa ja tarkoituksensa.

Ehkäpä meidän aikanamme Jumalan vertaaminen taiteilijaan tuntuu oudolta siksi, että miellämme suunnitellun ja tarkoituksen mukaisen työn ja taiteellisen ilmaisun toistensa vastavoimiksi.

Basileioksen ajattelussa taas järjestys ja kauneus eivät ole mitenkään jännitteessä, vaan ne ovat saman käsitteen kääntöpuolia. Hänen käyttämänsä kreikankielinen sana luomakunnasta, kosmos, sisältää itsessään ajatuksen sekä kauneudesta, että suunnittelusta ja järjestämisestä.

©Petri Gyllström

Basileios opettaa, ettei Jumala ole siisteyshullu, jolla kaikkien eliöiden ja asioiden pitää olla tarkkaan määrätyssä paikassa. Vaikka luomakunnassa kaikella on paikkansa, se on myös elävä ja liikkuva kokonaisuus, nykytieteen kielellä ekosysteemi. Basileios esimerkiksi kuvailee, kuinka Jumalan Henki, joka liikkuu vetten päällä, hautoo luomakuntaa, niin että se tulee eläväksi.

Tämän jälkeen kasvit ja muut eliöt syntyvät luomakunnan saaman käskyn ja Jumalan Hengen vaikutuksesta vielä tänäkin päivänä. Jumalan luomistyö ei siis ole loppunut, vaan se aiheuttaa eläinten ja kasvien syntymisen vielä nykyäänkin.

Jumala ei myöskään luo maltillisesti jotenkin ”kohtuun rajoissa”, vaan luomakunta pursuaa erilaisia olentoja ja asioita. Vedet, taivas ja maa, kaikki vilisee ja kuhisee elämää ja luomakunnan rikkaus ja ylitsepursuavaisuus on osa sen kauneutta.

Basileiokselta ei ole säilynyt kommentaaria psalmiin 104, mutta hänen visionsa luomakunnan monimuotoisuudesta ja ihmeellisyydestä voisi tiivistää tämän psalmin jakeeseen 24: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.” Hän kuvaa luomakunnan rikkautta sanoen:
Kukapa niistä, jotka ovat ikääntyneet rannikon ja niemien tuntumassa, voisi antaa meille tarkan kuvauksen kaikesta! Toisista lajeista on tietoa niillä, jotka kalastelevat Intian valtamerellä. Toisia taas tuntevat ne, jotka saalistavat Punaisella merellä, saarelaiset taas toisia, Mauretanian kalastajat taas toisia. Mutta kaikki kalat, pienet ja suuret, on yhtälaisesti pannut liikkeelle ensiksi mainittu käskysana ja siihen liittyvä vastustamaton voima.


Petri Gyllström on teologian maisteri, joka on kirjoittanut Eläimet ja luomakunnan kauneus Basileios Suuren Heksaemeronissa -opinnäytetyönsä ajankohtaisesta aiheesta. Toinen hyvä kirjoitus aiheesta on tämä.